Jeffrey Brodskyn vieraskynä: Ukrainan asevoimien ex-komentaja voidaan asettaa syytteeseen roolista Nord Stream -sabotaasissa

Ukrainan korkein sotilasupseeri Venäjän hyökkäyksen aikaan ja nykyinen Iso-Britannian suurlähettiläs, kenraali Valeri Zaluzhnyi ei ole suojassa syytteeseenpanosta, sanovat oikeustutkijat, tuoden valoon valtavirran tiedotusvälineiden kriittiset puutteet, uusien paljastusten vahvistaessa ajatusta Yhdysvaltain salailusta. Kirjoitus on alunperin julkaistu 21st Century Wire -verkkolehdessä ja se on uudelleenjulkaistu käännöksenä kirjoittajan luvalla.

The Wall Street Journal (WSJ) kertoi elokuussa, että Ukraina toteutti historian suurimman teollisen sabotaasin ja vuosisadan piinaavimman geopoliittisen mysteerin: hyökkäyksen 20 miljardin dollarin Nord Stream 1 ja 2 -putkilinjoihin, jotka kuljettivat venäläistä maakaasua Eurooppaan Itämeren yli.

WSJ on kuitenkin kuuden 21st Century Wirelle puhuneen oikeustutkijan mukaan jättänyt pois tarinan keskeisen osan.

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ylipäällikkö Valeri Zaluzhnyi ”nimitettiin myöhemmin Ukrainan suurlähettilääksi Isoon-Britanniaan, mikä takaa hänelle koskemattomuuden syytteeseenpanosta”, lehti toteaa.

Mutta pitääkö paikkansa, että kenraali Zaluzhnyilla, joka oli Ukrainan asevoimien ylipäällikkö silloin, kun vedenalaiset räjähdykset rikkoivat putkistoja, olisi koskemattomuus syytteeseenpanosta suurlähettiläänä?

Kuuden diplomaatti- ja konsulioikeuden asiantuntemusta omaavan lakiasiantuntijan mukaan vastaus on ”ei”, mikä korostaa kriittistä puutetta WSJ:n raportissa. Tätä ratkaisevaa virhettä ei ole aiemmin raportoitu.

Kenraali Zaluzhnyi ”ei ole immuuni rikossyytteille”, sanoo John B. Quigley, joka on kirjoittanut yli tusinan kansainvälistä oikeutta käsitteleviä kirjoja, ”vain Iso-Britanniassa”.

WSJ:n näennäisesti uutispommi Nord Stream -artikkeli vapauttaa presidentti Volodymyr Zelenskyin ja raportoi, että ”neljä Ukrainan korkeaa puolustus- ja turvallisuusviranomaista, jotka joko osallistuivat juoneen tai tiesivät siitä suoraan”, väittävät, että hän alun perin hyväksyi suunnitelman, mutta yritti myöhemmin pysäyttää sen CIA:n käskystä. Silti kenraali Zaluzhnyi, joka valvoi operaatiota, näytti hyökkäykselle vihreää valoa.

Sellaisenaan kenraali Zaluzhnyi näyttää saaneen sekä Zelenskyin että CIA:n hyödyllisen idiootin roolin. Mutta lehti, jos sen raportteja voidaan ottaa lukuun, on aivan liian nopea väittämään, että kenraali Zaluzhnyin asema suurlähettiläänä antaa hänelle mahdollisuuden väistää vastuuta.

Oikeustutkija Andrew Sanger, jonka tutkimusalaan kuuluu diplomaattinen koskemattomuus, yhtyi Quigleyn arvioon.

”Valtioiden velvollisuus myöntää immuniteetti syytteeseenpanosta koskee vastaanottajavaltiota (eli valtiota, jossa suurlähettiläs sijaitsee ja toimii sellaisena)”, hän kirjoitti sähköpostissa.

Uskoipa sitten Wall Street Journalin raporttia ukrainalaisesta sabotaasioperaatiosta tai ei, tarina on jo lähtenyt liikkeelle sarjassa juoniteltuja diplomaattisia liikkeitä ja osana laajempaa geopoliittista shakkiottelua, jossa on mukana useita Naton jäsenmaita, Ukraina ja Venäjä.

Voiko Saksa tuoda Zaluzhnyin oikeuden eteen?

Venäjän valtion energiajätti Gazprom omistaa 51 prosenttia Nord Stream 1:stä neljän eurooppalaisen yrityksen ohella ja 100 prosenttia Nord Stream 2:sta. 1 224 kilometriä pitkät Nord Stream -putkilinjat kulkevat Viipurista Venäjältä Saksan Lubminiin. Syyskuussa 2022 vuotoja havaittiin kolmessa neljästä linjasta Ruotsin ja Tanskan talousvyöhykkeillä.

Vuotojen havaitsemisen jälkeen Saksa, Ruotsi ja Tanska aloittivat kukin erilliset rikostutkinnat. Sekä Ruotsi että Tanska lopettivat tutkimuksensa paljastamatta tekijöitä. Saksan tutkinnan väitetään olevan kesken. Valtavirran tiedotusvälineiden raportit kertoivat elokuussa, että Berliini oli saanut pidätysmääräyksen ukrainalaisesta sukeltajasta, jonka epäillään kuuluneen kenraali Zaluzhnyin ohjaamaan sabotaasin toteuttamiseen. Putkilinjojen enemmistöomistaja Venäjä jätettiin kaikkien kolmen maan tutkimusten ulkopuolelle. Helmikuussa 2023 kokenut tutkiva toimittaja Seymour Hersh julkaisi raportin – joka perustui lähteeseen, ”jolla oli suora tieto operatiivisesta suunnittelusta” – että sabotaasi oli CIA:n salainen operaatio.

Pulitzer-palkittu toimittaja Seymour Hersh: Yhdysvallat räjäytti Nord Stream -kaasuputket

Neljä päivää vuotojen havaitsemisen jälkeen Yhdysvaltain entinen presidentti Joe Biden sanoi, että Yhdysvallat ”lähettää sukeltajia selvittämään tarkalleen, mitä tapahtui”. Tätä kirjoittaessa Yhdysvallat ei kuitenkaan ole ryhtynyt julkisiin toimenpiteisiin tekijöiden tunnistamiseksi tai saattamiseksi oikeuden eteen.

Saksalla on runsaasti kannustimia saattaa sabotoijat oikeuden eteen, vaikka se vaarantaisi dramaattisesti diplomaattisen taistelun Ukrainan, Puolan tai muiden länsimaisten liittolaisten kanssa. Eurooppalaisista energiayhtiöistä, jotka omistivat 49 prosenttia Nord Stream 1:stä, kaksi on saksalaisia: Wintershall ja E.ON. Saksan talous ei ehkä koskaan toivu täysin kustannustehokkaan venäläisen maakaasun menetyksestä, sillä sen osuus Saksan kaasunkulutuksesta oli peräti 66 prosenttia ja sen toimituksista 42 prosenttia. Sekä IMF että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ovat ennustaneet Saksan talouden olevan kehittyneiden talouksien heikoimmin menestyvä jo toista vuotta peräkkäin. Associated Pressin analyysi kutsui Venäjän maakaasun menetystä ”ennennäkemättömäksi shokiksi Saksan energiaintensiiviselle teollisuudelle, joka on pitkään ollut Euroopan valmistuksen voimatekijä”.

Voisiko Saksa siis nostaa oikeusjutun kenraali Zaluzhnyia vastaan?

Samoin kuin sekä Quigleyn että Sangerin, diplomaatti- ja konsulioikeuden asiantuntija Marko Novakovićin tulkinta on, että WSJ:n artikkeli sisältää ratkaisevan erehdyksen.

”Diplomaattinen koskemattomuus suojelee diplomaatteja isäntävaltion – tässä tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan – lainkäyttövallalta diplomaattisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen artiklan 31 mukaisesti. Tämä koskemattomuus koskee kuitenkin yleensä vain diplomaatin toimia vastaanottajavaltiossa”, Novaković sanoi.

”Näin”, Novaković lisäsi, ”Zaluzhnyi, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs, nauttisi koskemattomuutta syytteeseenpanosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta ei välttämättä Saksassa tai muissa valtioissa, ellei näillä valtioilla ole kahdenvälistä sopimusta Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tämän koskemattomuuden laajentamisesta.”

Tästä seuraa kysymys: Onko Saksalla kahdenvälinen koskemattomuussopimus Yhdistyneen kuningaskunnan tai Ukrainan kanssa?

”Ei”, sanoi Stefan Talmon, kansainväliseen ja Euroopan unionin oikeuteen perehtynyt oikeustieteilijä.

Saksalainen kansainvälisen oikeuden tutkija Matthias Hartwig yhtyi Talmonin arvioon.

”Saksan ja Britannian välillä ei ole sopimusta, joka antaisi koskemattomuuden Britannian vastaanottamille diplomaateille”, Hartwig sanoi.

”Jos Zaluzhnyi matkustaa takaisin Ukrainaan tai Ukrainasta Iso-Britanniaan Saksan kautta, hän nauttii koskemattomuudesta; jos hän vierailee Saksassa lomalla, hän ei nauti koskemattomuudesta”, Hartwig jatkoi.

Novaković oli samaa mieltä.

”Diplomaattinen koskemattomuus ei voi suojata heitä oikeudellisilta seurauksilta, jos heidän toimintansa rikkoo niiden maiden lakeja, joiden kautta he kulkevat, tai kansainvälisen oikeuden periaatteita”, hän sanoi.

Entä luovuttaminen? Voisiko Saksa pyytää Zaluzhnyin luovuttamista oikeudenkäyntiin siellä?

Lakiasiantuntijoiden mukaan vastaus on ”kyllä”.

”Jos Ukraina luopuisi suurlähettilään koskemattomuudesta, hänet voitaisiin luovuttaa Britanniasta Saksaan”, sanoi kansainvälisen riidanratkaisun asiantuntija William Dodge.

Edellytyksenä Zaluzhnyin mahdolliselle luovuttamiselle Saksaan on hänen koskemattomuutensa poistaminen. Asiantuntijoiden mukaan Ison-Britannian tuomioistuimissa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä varten Yhdistyneen kuningaskunnan, ei Saksan, on pyydettävä Ukrainalta koskemattomuuden poistamista. Mutta Dodge ja muut tutkijat varoittivat, että oikeudellisia ja geopoliittisia esteitä on jäljellä.

”Tässä tapauksessa Saksan ja Ukrainan välillä ei ole kahdenvälisiä luovutussopimuksia, joten vaikka koskemattomuus ei olisikaan tekijä, Ukraina ei silti luovuttaisi Zaluzhnyia tässä [geopoliittisessa] tilanteessa”, Novaković sanoi.

Ukraina tuskin suostuisi mahdolliseen Saksan luovutuspyyntöön. Mutta Crown Prosecution Service, Englannin ja Walesin rikosasioiden syytteeseenpanon tärkein virasto, voi pyytää Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta pyytämään Ukrainaa poistamaan Zaluzhnyin koskemattomuuden.

”Yhdistynyt kuningaskunta voi pyytää [Ukrainalta] koskemattomuuden poistamista”, Sanger sanoi sähköpostissa.

”FCO [Foreign and Commonwealth Office] voi pyytää henkilön diplomaattisen koskemattomuuden poistamista, varovaisen haastattelun ja tarvittaessa syytteiden nostamista”, Crown Prosecution Servicen verkkosivuston mukaan.

Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus (VCDR) määrää myös, että Saksa voi pyytää Britannian hallitusta tekemään niin.

”Jos Saksa yrittää nostaa syytteen, se voi pyytää Britanniaa luopumaan Zaluzhnyin koskemattomuudesta Wienin sopimuksen mukaisesti”, Novaković sanoi.

”Tämä askel saattaisi painostaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta vastaamaan”, Dodge sanoi.

Quigleyn arvio yhtyi Dodgen, Novakovićin ja Sangerin arvioon, mutta lisäsi merkittävän huomautuksen. ”Lähettäjävaltio voi luopua koskemattomuudesta yhdeltä diplomaatilta”, hän sanoi. Mutta ”vastaanottava valtio ei voi pakottaa tätä lähettäjävaltioon”.

Tämä tarkoittaa, että ”Saksa ei voisi pakottaa Ukrainaa luopumaan koskemattomuudestaan ​​Yhdistyneessä kuningaskunnassa”, Quigley jatkoi.

Ei myöskään ole todennäköistä, että Yhdistynyt kuningaskunta pyytäisi koskemattomuuden poistamista, eikä myöskään se, että Ukraina, lähettäjävaltio, myöntäisi sellaisen. Euroopan maista Iso-Britannia on toisella sijalla Saksan jälkeen Ukrainalle helmikuusta 2022 alkaen annetussa sotilaallisessa avussa – tosiasia, joka sinänsä näyttää kyseenalaistavan Saksan halukkuuden nostaa rikosasia Zaluzhnyia vastaan.

”Geopoliittinen tilanne ja Ukrainassa meneillään oleva sota tekisivät sellaisista ponnisteluista tällä hetkellä sisyfoslaisen tehtävän”, sanoi Novaković.

Mutta ”vastaanottajavaltio voi pyytää diplomaattia palaamaan lähettäjävaltioon, jossa hänet voidaan tuomita, jos tietyt lailliset ehdot täyttyvät”, hän täydensi.

Todennäköisyys, että Britannia pyytäisi Zaluzhnyia palaamaan Ukrainaan, vaikuttaa epäilyttävältä. Iso-Britannian pääministeri Keir Starmer sanoi marraskuun G20-huippukokouksessa, että Britannia ”varmistaa, että Ukrainalla on tarvittava niin kauan kuin tarvitaan”. Starmer on pitänyt sanansa ja salli Ukrainan laukaista brittiläiset Storm Shadow -ohjukset Venäjän sisäisiin kohteisiin ensimmäistä kertaa samassa kuussa. Ohjukset tulivat vasta päivä sen jälkeen, kun pääministeri käski Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ”pois Ukrainasta”.

Siitä huolimatta, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on luvannut lopettaa sodan nopeasti, Nord Stream -mysteerin selvittämiseen saattaa tulla suurempaa halukkuutta huolimatta liittoutuneiden kansojen välisistä moniulotteisista jännitteistä, joita tällainen ratkaisu voisi synnyttää. Saksan hallituskoalition äskettäinen romahtaminen ja odotettavissa oleva uuden liittokanslerin valinta voivat myös saada tulevan hallituksen ryhtymään toimiin. Novaković ja muut tutkijat uskovat, että edes vallitseva geopoliittinen dynamiikka ei täysin sulje pois Ukrainan koskemattomuuden poistamista.

”Yleensä tapauksia, joissa lähettäjävaltio luopuu koskemattomuudesta, esiintyy useammin kuin voisi luulla”, hän sanoi ja mainitsi esimerkin ennakkotapauksesta.

”Saksa voi edelleen jatkaa rikostutkintaa Zaluzhnyia vastaan, ​​huolimatta hänen diplomaattisesta asemastaan ​​Britanniassa, erityisesti teoista, jotka on tehty ennen kuin hänestä tuli diplomaatti”, Novaković lisäsi.

”Hyvä esimerkki Saksasta on Asadollah Assadin tapaus kiistanalaisine seurauksineen.”

Persona non grata -ilmoitus?

Toinen Britannian hallituksen käytettävissä oleva keino olisi persona non grata-julistus, diplomaattinen nimeäminen, joka helpottaisi Zaluzhnyin karkottamista Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (VCDR) 9. artiklassa todetaan, että ”vastaanottava valtio voi milloin tahansa ja ilman, että hänen tarvitsee selittää päätöstään, ilmoittaa lähetysvaltiolle, että edustuston johtaja tai joku edustuston diplomaattisen henkilöstön jäsen on persona non grata”. (Lokakuussa Kanada ja Intia karkottivat kuusi toistensa diplomaattia maistaan ​​ja julistivat heidät persona non grata -henkilöiksi)

”Yhdistynyt kuningaskunta ei voi pakottaa Ukrainaa” luopumaan suurlähettilään diplomaattisesta koskemattomuudesta, ”vaikka se voisi julistaa suurlähettilään persona non grataksi ja pakottaa hänet poistumaan Britanniasta”, Dodge sanoi.

”Saksalla ei olisi tässä muodollista roolia, vaikka se voisi pyytää Britanniaa julistamaan suurlähettilään PNG:ksi”, hän jatkoi.

”Jos Ukraina luopuisi suurlähettilään koskemattomuudesta, hänet voitaisiin luovuttaa Britanniasta Saksaan. Vaihtoehtoisesti, jos hänet julistettaisiin persona non grataksi ja palautettaisiin Ukrainaan, Ukraina voisi luovuttaa hänet Saksalle”, Dodge lisäsi.

Yhdistyneellä kuningaskunnalla on myös muita oikeuskeinoja, jos Saksa painostaisi sitä. VCDR:n 9. artiklan mukaan vastaanottajavaltio voi julistaa diplomaattisen edustuston jäsenen persona non grataksi.

”Jos lähettäjävaltio kieltäytyy tai laiminlyö kohtuullisessa ajassa täyttämästä tämän artiklan 1. kappaleen mukaisia ​​velvoitteitaan, vastaanottajavaltio voi kieltäytyä tunnustamasta asianomaista henkilöä edustuston jäseneksi”, artiklassa todetaan.

Diplomaattisen tunnustamisen puuttuminen antaisi Saksan syyttäjän edetä tai ainakin haastatella valaehtoisesti Zaluzhnyia, joka väitetysti valvoi operaatiota. Loppujen lopuksi röyhkeä hyökkäys sai Euroopan unionin varoittamaan, että ”Euroopan energiainfrastruktuurin tahallinen häiritseminen on täysin mahdotonta hyväksyä, ja siihen vastataan vahvasti ja yhtenäisesti”. Kolme päivää putkien vuotojen havaitsemisen jälkeen Naton lehdistötiedotteessa todettiin, että ”tämä on seurausta tahallisista, piittaamattomista ja vastuuttomista sabotointitoimista”. Tätä kirjoitettaessa Nato tai EU eivät ole ryhtyneet julkisiin toimenpiteisiin rikosten tekijöiden paljastamiseksi tai saattamiseksi oikeuden eteen.

Lisämotiivi sille, että Zaluzhnyia saatetaan virallisesti syyttää rikoksesta, löytyy Ukrainan sisäpolitiikasta. Useissa raporteissa on kerrottu Zelenskyin ja Zaluzhnyin välisestä poliittisesta kilpailusta. Nämä kaksi miestä riitelivät usein Ukrainan sotilaallisesta strategiasta, ja hänen joukkojensa, upseeriensa ja Ukrainan kansan keskuudessa erittäin suosittua hahmoa Zaluzhnyia pidettiin Zelenskyin tärkeimpänä haastajana presidentiksi.

Ehkäpä Zelenskyi luopuisi karkeassa machiavellisessa juonittelussa Zaluzhnyin koskemattomuudesta ja helpottaisi hänen luovuttamistaan ​​Saksaan, jossa hänet voitaisiin pakottaa todistamaan?

Saksan oikeudelliset keinot Puolan kanssa

Saksa on syyttänyt Puolaa siitä, että se ei ole pannut täytäntöön pidätysmääräystä yhdelle epäillylle sabotoijalle, ukrainalaiselle sukeltajalle, joka oli asunut Varsovan ulkopuolella ennen pakenemistaan ​​Ukrainaan, mikä sytytti diplomaattisen kiistan hallinnon korkeimmilla tasoilla.

Elokuun WSJ-artikkelin ja viime kesänä eurooppalaisten valtamedioiden raportoinnin, jonka mukaan Saksa oli saanut Ukrainan kansalaisen pidätysmääräyksen, jälkeen Puolan pääministeri Donald Tusk moitti Berliiniä viestipalvelu X:ssä:

”Kaikille Nord Stream 1:n ja 2:n aloitteentekijöille ja suojelijoille”, Tuski kirjoitti, ”ainoa asia, joka sinun pitäisi tehdä tänään on pyytää anteeksi ja pysyä hiljaa.”

To all the initiators and patrons of Nord Stream 1 and 2. The only thing you should do today about it is apologise and keep quiet.

— Donald Tusk (@donaldtusk) August 17, 2024

Der Spiegelin marraskuun raportin mukaan saksalaiset turvallisuusviranomaiset olivat ”kauhuissaan”. Kun saksalaiset viranomaiset kysyivät puolalaisilta kollegoiltaan, miksi epäillyn annettiin paeta, heille vastattiin: ”Miksi meidän pitäisi pidättää hänet? Hän on sankari meille!”

WSJ:n paljastuksia seuraavana päivänä August Hanning, Saksan liittovaltion tiedustelupalvelun entinen johtaja, antoi järkyttävän lausunnon saksalaiselle WELT AM SONNTAG:lle: ”Puolan hallitus selvästikin antoi hänen [ukrainalaisen sukeltajan] mennä peittääkseen oman osallisuutensa putkilinjojen hyökkäykseen.” Lehti kertoi Hanningin olevan ”vakuuttunut” sekä Varsovan että Kiovan tietävän suunnittelusta.

”Tällaisten ulottuvuuksien operaatioita ei voida kuvitella ilman asianomaisten maiden poliittisten johtajien hyväksyntää”, Hanning sanoi.

Saksan tutkimukseen perehtynyt saksalainen virkamies syytti Puolaa sen tahallisesta turmelemisesta, ja erillinen WELT AM SONNTAG -lähde kuvaili Puolan toimia ”oikeuden estämiseksi”. Nähtäväksi jää, puhkeaako Puolan ja Saksan kulissien takana oleva draama julkisesti.

WSJ:n ja muun valtamedian mukaan sabotaasiryhmä käytti Puolaa logistisena tukikohtana. Puola on Ukrainan ohella ollut Nord Stream -projektin ankara vastustaja. Niinpä sekä menneisyys että nykyisyys tarjoavat perusteita molempien maiden osallistumiselle hyökkäyksen suunnitteluun tai toteuttamiseen sekä sen tekijöiden myöhempään suojelemiseen.

Mitä oikeuskeinoja Saksalla siis on Puolan kanssa?

Oikeustieteilijöiden mukaan Berliinillä on vaihtoehtoja Varsovan kanssa, kuten sillä on Kiovankin kanssa. Mutta Saksan oikeudellisten ponnistelujen energia voi huuhtoutua nykyajan geopolitiikan mukana.

”Jos Saksa uskoo, että Puola tahallaan estää tutkintaa, Saksa voisi tehdä valituksen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen ja väittää, että Puola rikkoo EU:n lainsäädäntöä olemalla tekemättä yhteistyötä rajat ylittävässä rikostutkinnassa”, Novaković sanoi sähköpostissa.

Saksa voisi myös ”käyttää diplomaattisia toimia EU:n kanavien kautta tai jopa sanktioita EU:n lainsäädäntökehyksen puitteissa, jos keskinäistä oikeusapua koskevia velvoitteita ei selvästikään noudateta”.

Samaan aikaan Novaković liitti varauman mahdolliseen Saksan ryhtymiseen toimiin Puolaa vastaan.

”Tämä on vain teoreettinen mahdollisuus; käytännössä on erittäin vaikea kuvitella, että se tapahtuisi nykyisessä tilanteessa”, hän sanoi sähköpostissa.

Mikä rooli kansainvälisellä tuomioistuimella ja kansainvälisellä rikostuomioistuimella voisi olla Nord Stream -kiistojen ratkaisemisessa?

Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on YK:n tärkein oikeuselin ja yksi maailman merkittävimmistä tuomioistuimista. Saksa voisi tehdä valituksen myös Puolaa tai Ukrainaa vastaan ​​siellä – samoin Venäjä. Mutta tämä on lainoppineiden mukaan ”monimutkainen”, ”aikaa vievä” ja ”kallis tehtävä”.

”Vaikeus on, että sinun on osoitettava, että Puola [tai Ukraina] rikkoi kansainvälisen oikeuden sääntöä (kansainvälisen tapaoikeuden sääntöä tai sopimusta) ja että Puola [tai Ukraina] suostuu menettelyyn”, Sanger sanoi sähköpostissa.

”Venäjällä olisi samanlaisia ​​haasteita”, hän lisäsi. (Varsinkin vuosi 2023 oli ensimmäinen kerta ICJ:n 78-vuotisessa historiassa, jolloin venäläinen tuomari ei ole palvellut istuimessa.)

Mitä tulee Kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICC), sillä ei oikeustutkijoiden mukaan ole valtuuksia käsitellä Nord Streamin sabotaasiin liittyviä valtioiden välisiä kiistoja.

”Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on lainkäyttövalta tietyissä keskeisissä kansainvälisissä rikoksissa: kansanmurha, sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ​​ja aggressiorikos”, Novaković sanoi sähköpostissa.

”Nord Stream -putkilinjojen sabotointi ei mahdu helposti näihin luokkiin, koska ICC ei kata rikoksia, kuten infrastruktuurin sabotaasi, elleivät ne liity aseelliseen konfliktiin tai täytä rikosten ihmisyyttä vastaan ​​tai sotarikosten kynnystä”, hän lisäsi.

Novakovićin mukaan ”vaatii Houdinin lähestymistapaa yhdistää tämä johonkin näistä luokista.”

Novaković selitti edelleen, että ”Kansainvälistä rikostuomioistuinta säätelevän Rooman perussäännön mukaan sabotaasi on melko laaja käsite. Näin ollen ICC ei tunnusta sabotaasia itsessään erilliseksi rikokseksi”.

Venäjän oikeudelliset keinot

Venäjällä ei ole pääsyä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, koska se ei ole Euroopan unionin jäsen, ja sen oikeudelliset keinot ICC:ssä ovat tutkijoiden mukaan ”rajoitetut”.

”Kanteet Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa voidaan panna vireille jollakin kolmesta tavasta: valtio, joka on osapuolena Rooman perussäännössä (kansalaisuuden tai alueellisuuden perusteella); YK:n turvallisuusneuvoston pyynnöstä tai ICC:n syyttäjä päättää tutkia tietyn tapauksen”, Novaković selitti.

Venäjä saattaa siksi joutua turvautumaan ”diplomaattiseen painostukseen Saksaa kohtaan vetoamalla kansainvälisiin velvoitteisiin terrorismin vastaisten sopimusten, kuten kansainvälisen terroripommi-iskujen tukahduttamisen yleissopimuksen (1997) nojalla, väittäen, että energiainfrastruktuurin sabotointi kuuluu terroritekojen piiriin”, hän sanoi sähköpostissa.

Ruotsiin saattaa kuitenkin kohdistua enemmän kuin pelkkää diplomaattista painostusta Venäjältä, sanoo merioikeuteen, kansainväliseen ympäristöoikeuteen, voimankäyttöön, kansainvälisiin järjestöihin ja valtion koskemattomuuteen perehtynyt oikeustieteilijä Said Mahmoudi.

”Vaikka alue on [Ruotsin] talousvyöhykettä, se on vapaa muiden maiden laivoille. Ruotsi tavallaan loi turvavyöhykkeen näiden putkilinjojen ympärille räjähdyksen paikkaan ja sulki kaikkien muiden maiden pääsyn tähän paikkaan oman tutkimuksensa suorittamista varten. Mielestäni, kuten voin tulkita merioikeutta, tälle ei ollut perustaa kansainvälisessä oikeudessa”, Mahmoudi sanoi.

Helmikuussa 2024 Ruotsi päätti tutkinnan kieltäytymällä paljastamasta tekijää. Ruotsin turvallisuuspalvelun 220 sanan pituinen, orwellilainen lehdistötiedote totesi: ”Tutkinnan tuloksena päädyttiin yleisesti siihen, että Ruotsilla ei ole toimivaltaa tutkia tätä asiaa tarkemmin.” Samassa kuussa Tanska teki salaisen yhteistyön Ruotsin kanssa hiljaisesta toimimattomuudesta vedoten siihen, ettei ole ”riittäviä perusteita nostaa rikosasiaa”.

Ruotsin laivasto ei vain rikkonut kansainvälistä oikeutta sulkiessaan rikospaikat, vaan se lähetti myös aluksen, joka kykeni suorittamaan ”edistyneitä sukellustehtäviä”, jotka olisivat todennäköisesti voineet poistaa syyttävät todisteet. Kertoo paljon, että Ruotsi ”siivosi” rikospaikan ainakin kahdessa yhteydessä.

Trond Larsen on sukellusdrone-operaattori. Hänen kuvansa yhdestä putkilinjasta tilasi ruotsalainen sanomalehti Expressen ja myöhemmin BBC.

”Kun Expressen julkaisi nuo kuvat, median huomio nousi jälleen”, hän sanoi.

”En tiedä miksi, mutta ruotsalaiset sulkivat alueen muutaman päivän ajaksi ja tekivät lisää tutkimuksia sen jälkeen. Mutta se oli vain muutama päivä meidän jälkeemme”, Larsen jatkoi.

Larsen uskoo, että Ruotsi oli poistanut materiaalia ja jäänteitä rikospaikalta ”näissä putkissa olevan teräksen ja betonin määrän ja näkemiemme vaurioiden vuoksi – se tapahtui ensimmäisen sukelluksen jälkeen [Expressenin kanssa] – oli minun olettamukseni, että materiaali täytyi olla poistettu, koska näimme hyvin vähän pieniä jäänteitä. Näimme joitain suurempia osia, mutta emme pieniä.”

”Luulen, että suurin osa putkesta on todennäköisesti poistettu, joten mene ja tiedä, mistä räjähdys alkoi ja miten se tapahtui”, Larsen sanoi.

”Olisin yllättynyt, jos ruotsalaiset eivät ole ottaneet tarvittavia materiaaleja asian selvittämiseen”, hän lisäsi.

Tällaiset Ruotsin ilmeisen laittomat toimet näyttävät heikentävän a priori sen mitäänsanomattoman näytöstutkimuksen lähtökohtaa ja tuloksia: Tukholma estää ensin Venäjän ja muiden maiden aluksia pääsemästä räjähdyskohteisiin. Sitten se väittää, että sillä ei ole ”toimivaltaa”.

”Länsimailla ei ollut kiinnostusta ja he pitivät Ruotsin toimintaa ja tutkintaa jonkinlaisena toivottavana asiana. Ei siis ollut yhtään maata, jolla olisi ainakaan julkisesti ollut mitään, sanotaanko, vastalausetta”, Mahmoudi sanoi.

On tärkeää huomata, että jättäessään esittämättä todisteen rippeitäkään Ruotsi ja Tanska ovat saattaneet lujittaa rooliaan asiakasvaltioina USA:n johtamassa, ”sääntöihin perustuvassa” globaalissa järjestyksessä – ja tämä geopoliittinen järjestely on jälleen syrjäyttänyt kaiken julistetun kansainvälisen oikeuden noudattamisen.

”Nämä ovat melko selkeitä kysymyksiä kansainvälisessä oikeudessa”, Mahmoudi sanoi.

”Mutta sitten sen suhteen, miten todellisuudessa toimittiin, ratkaisevaa on, kuten monissa muissakin tapauksissa, luultavasti lähinnä valtioiden poliittiset käsitykset”, hän jatkoi.

Novaković ja Mahmoudi, kuten muutkin oikeustieteilijät, uskovat kuitenkin, että Venäjän laillisten vaihtoehtojen kannattavuutta Ruotsiin ja Saksaan nähden rajoittaa nykyinen geopoliittinen ilmapiiri, joka vie energiaa kaikista Venäjän pyrkimyksistä saada Länsi ja Zaluzhnyi vastuuseen.

Mielenkiintoista on, että Tanskan energiavirasto on juuri hiljattain myöntänyt Nord Stream 2 AG -yhtiölle, joka on venäläisen Gazpromin yksikkö, ”luvan suorittaa suojelutöitä Itämerellä sijaitsevassa Nord Stream 2 -kaasuputkessa, joka vaurioitui useissa räjähdyksissä vuonna 2022”. Tanskan viranomaisten myöntämän luvan mukaan tämä antaisi Nord Stream 2 AG:lle noin kolme viikkoa aikaa tutkia aluetta, kerätä tietoja ja sulkea vaurioituneet päät ”ympäristö- ja turvallisuusriskien vähentämiseksi”.

Vain Zaluzhnyin ja ukrainalaisen pakolaisen syytteeseen asettaminen olisi erittäin epätäydellistä

Valtamedian sabotaasiraportoinnista voidaan poimia hiukkanen potentiaalia oikeuteen Zaluzhnyia vastaan. Mediat, kuten The Telegraph, Washington Post ja WSJ, ovat yrittäneet antaa synninpäästön Zelenskyille, kun hän syytti Zaluzhnyia. Heidän raporteissaan on usein tietoja, jotka on paljastettu toimittajille, jotka myöhemmin levittävät kerrontaa, joka maistuu julkisesti Downing Streetille, Valkoiselle talolle sekä Britannian ja Amerikan turvallisuus- ja tiedustelupalveluille. Voidaan kohtuudella väittää, että Zaluzhnyia, joka on edelleen riittävän tyydyttävä länsivaltojen kannalta toimiakseen Iso-Britannian suurlähettiläänä, mutta jota ei pidetä enää Ukrainan asevoimien komentajan arvoisena, saatetaan syyttää sabotaasista. Mutta vain Zaluzhnyin ja ukrainalaisen sukeltajan, jonka väitettiin paenneen Puolasta Ukrainaan, asettaminen syytteeseen olisi erittäin epätäydellistä.

Jos syyttelemme vain näitä kahta henkilöä, Yhdysvallat vapautuisi perusteettomasti sen todennäköisestä yhteisestä syyllisyydestä tai ainakin sen roolista rikoksen peittelyssä. WSJ-artikkelin kirjoittaja on myöntänyt, että Yhdysvallat kehitti alun perin toimintasuunnitelman putkilinjojen räjäyttämiseksi. Der Spiegelin raportissa väitetään, että ”Euroopan historian suurimmasta sabotaasista vastuussa olevat olivat noin tusina miestä ja yksi nainen Ukrainasta” ja että ”joillakin tekijöistä on pitkäaikaisia ​​yhteyksiä CIA:han”. Nämä väitteet vahvistavat teoriaa, jonka mukaan vain Zaluzhnyin ja ukrainalaisen sukeltajan syyttäminen vapauttaisi perusteettomasti hyökkäyksen kannattajat sekä muut suunnittelijat ja sabotoijat.

Odottamattomat kehityssuunnat antavat nyt uutta uskottavuutta ajatukselle, että Yhdysvallat oli mukana hyökkäyksen suunnittelussa ja sen takana olevan totuuden peittämisessä, mikä vahvistaa lukuisia, vakuuttavia ja yksityiskohtaisia ​​havaintoja amerikkalaisten osallisuudesta, jotka ovat jo julkisesti saatavilla. Esiin on ilmestynyt uutta vakuuttavaa tietoa, joka viittaa amerikkalaiseen ja norjalaiseen peittelyyn. (Erityisesti Hersh raportoi, että Norja, jonka kaasun vienti Eurooppaan on kasvanut hyökkäyksen jälkeen, auttoi CIA:ta salaisessa operaatiossa.)

Toukokuun 2023 tutkimusmatkalla (johon osallistuin) sukeltajan kenkä havaittiin noin viiden metrin päässä pienestä vuotopaikasta Nord Stream 2 -putkilinjassa Ruotsin talousvyöhykkeellä. Räjähdyspaikoille tutkivaa tutkimusmatkaamme johtaneen ruotsalaisen insinöörin Erik Anderssonin mukaan kenkä on osa ”taustatarinaa Norjasta ja sen likaisesta liiketoiminnasta Yhdysvaltojen kanssa”, ja sen uskotaan kadonneen 26. marraskuuta 2022 Yhdysvaltojen palkkaaman norjalaisen sukeltajan toimesta. Anderssonin mukaan ”Sillä ei ole mitään tekemistä [Nord Stream -sabotaasin] tekijöiden kanssa, mutta amerikkalaisten osallistuminen on silti mielenkiintoinen, koska siitä ei ole raportoitu ollenkaan.”

”YK:n turvallisuusneuvostossa he [Yhdysvallat] ylistivät ruotsalaisia, tanskalaisia ​​ja saksalaisia ​​ja [kahdesti] estivät kansainvälisen tutkinnan”, Andersson sanoi.

”Mutta he itse vuokrasivat aluksen täynnä sukeltajia ja menivät rikospaikalle”, Andersson jatkoi.

Tärkeä, uusi paljastus

Saappaan alkuperän paljastuksen yhteydessä on paljastunut äskettäinen silminnäkijän kertomus Tanskan Christiansøn saaren satamapäälliköltä John Anker Nielsenistä.

En saanut sanoa mitään”, Nielsen kertoi tanskalaiselle lehdelle.

Asia, josta Nielsen ei saanut keskustella julkisesti, voi olla osoitus Yhdysvaltojen osallisuudesta. Neljä tai viisi päivää ennen pommien räjähdystä satamapäällikkö Nielsen oli Itämerellä Christiansøn pelastuspalvelun kanssa katsomassa, miksi alueen alusten radiot olivat pois päältä. Nielsenin ja hänen miehistönsä kohtaamat alukset olivat amerikkalaisia ​​sotalaivoja. Yhdysvaltain laivaston komento käski häntä ja hänen miehistöään kääntymään takaisin.

”Minulla ei ole muuta lisättävää siitä, mitä sanoin tanskalaiselle sanomalehdelle”, Nielsen sanoi kommenttia pyydettäessä.

USA:n sotalaivojen transponderit sammutettiin Nord Streamin alueella hieman ennen räjähdyksiä

USS Kearsarge, Gunston Hall ja Arlington muodostivat näkyvän amerikkalaisten sotalaivojen saattueen, joka valpastutti Nielsenin. Kaksi ensimmäistä näistä aluksista osallistuivat kesäkuun 2022 BALTOPS-sotaharjoitukseen, joka on Yhdysvaltain Euroopan merivoimien sponsoroima harjoitus Itämerellä. Hersh kertoi, että Yhdysvaltain ”laivaston sukeltajat, jotka toimivat laajalti julkisuutta saaneen Naton puolivälin BALTOPS 22 -harjoituksen suojassa, asettivat kaukolaukaistavat räjähteet, jotka kolme kuukautta myöhemmin tuhosivat kolme neljästä Nord Stream -putkilinjasta.”

”Kearsarge, Gunston Hall ja USS Arlington, joilla kaikilla on kyky tuoda kääpiösukellusvene sukeltajineen alas putkilinjoille, ilmestyivät myös putkilinjojen alueelle Bornholmista [[Tanskan saari] itään noin 20.-21. syyskuuta, päivää ennen räjähdyksiä, ja heidän AIS [Automaattinen tunnistusjärjestelmä] oli laitettu pois päältä”, kirjoitti turvallisuuspolitiikasta ja laivaston strategiasta lukuisia kirjoja kirjoittanut Ola Tunander.

”Yhdysvaltain laivastolla näyttää olleen merkittävä läsnäolo ja valmiudet syvänmeren sukeltajille tulevien räjähdysten alueella sekä BALTOPS-harjoituksen aikana että räjähdyksiä edeltävinä päivinä”, Tunander kirjoitti.

On olemassa myös kiistattomia todisteita siitä, että yhdysvaltalaiset laivat toimivat alueella viikkojen ja kuukausien aikana räjähdyksen jälkeen. Näiden alusten joukossa on USS Paul Ignatius, joka Anderssonin tekemän tutkimuksen mukaan toimi lähellä räjähdyspaikkoja lokakuun alussa 2022.

Kun USS Paul Ignatius käynnisti AIS:n, se ”naamioitui kreikkalaiseksi konttilaiva Elonaksi”, Andersson kirjoitti.

”Katsottaessa Elonan seikkailuja MarineTrafficissa [merenkulkuanalytiikkatoimittaja, joka tarjoaa tietoa alusten liikkeistä] viime vuoden kesäkuusta lähtien, huomaa, että sitä on käytetty laajasti Yhdysvaltain sotalaivojen peitteenä”, Andersson jatkoi.

Hersh raportoi, että amerikkalainen sotalaiva löysi räjähtämättömän miinan. Avoimien lähteiden tiedustelututkijoiden tekemä Gumshoe-tutkimus voi osoittaa, mikä alus oli kyseessä ja milloin räjähtämätön pommi löydettiin. Yhdysvallat vuokrasi norjalaisen offshore-aluksen Normand Frontierin tutkimaan räjähdyspaikkaa 20.–30.11.2022. Normand Frontieria ”vartioi amerikkalainen USCGS Hamilton”, Tunanderin mukaan. Tämä on norjalainen alus, jonka sanotaan kuljettaneen norjalaista sukeltajaa, jonka sanotaan menettäneen saappaansa. Avoimien lähteiden tiedustelututkija Michael Kobs ei ole vain seurannut Normand Frontierin liikkeitä, vaan myös osoittanut, että todennäköisesti Normand Frontier esti venäläisalus Nefritin pääsyn paikalle.

Valtamedian uutisoinnit eivät tiedustele siitä, kuinka Yhdysvallat tiesi heti tarkalleen, minne sen oli aluksensa lähetettävä, tai yhdysvaltalaisen aluksen epäilyttävistä liikkeistä. Tähän mennessä yksikään valtavirran toimittaja ei ole haastanut entistä presidenttiä Bideniä tai hänen CIA:ta heidän puoleltaan räikeästä petoksesta. Jopa valtavirran julkaisut Washington Postista Der Spiegeliin myöntävät, että länsimaiset tiedustelupalvelut olivat tietoisia Ukrainan suunnitelmista räjäyttää putkilinjat jo kesäkuussa 2022. Riippumatta siitä, ostaako joku Ukraina-juonen tai ei, se korostaa entisestään, kuinka kaikki Washingtonissa ja Lontoossa tapahtuva olkapäiden kohauttelu tekijöistä oli epärehellistä farssia, ja ehdotukset Venäjän osallisuudesta olivat alusta alkaen vääriä.

Kun valtavirran lehdistössä ja television uutisohjelmissa siteerattu useiden ”asiantuntijoiden” peittelemätön propaganda ei kestänyt, Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuusviranomaiset alkoivat vuotaa valikoiduille toimittajille kuratoitua tietoa kuuden ukrainalaisen tiimistä, jonka väitettiin matkustaneen 15-metrisellä Andromeda-purjeveneellä toteuttamaan sabotaasioperaation. Sabotaasiryhmän ”koordinaattori” valtamedian mukaan oli eversti Roman Chervinsky, joka palveli Ukrainan erikoisjoukoissa. Chervinsky on nyt väitetysti ympärivuorokautisessa kotiarestissa, kun hänet vapautettiin takuita vastaan ​​Ukrainan valtion turvallisuuspalvelun syytteen vuoksi huhtikuussa 2023 vallan väärinkäytöstä.

Tällaista näennäisesti lahjapaketoitua tietoa väitetystä Ukrainan syyllisyydestä, jota on syötetty suosituille valtavirran medioille, ei voida vahvistaa tai kumota, eikä se sisällä kiistattomia todisteita siitä, kuka suunnitteli ja toteutti hyökkäyksen. Itse asiassa hopeavadilla tarjoillut vuodot herättävät lisäkysymyksen: Viittaavatko Andromeda-operaation tietyt puolet siihen, että sen tarkoituksena oli vain tarjota uskottava kiistettävyys ja suoja hyökkäyksen todellisille tekijöille?

Ensinnäkin räjäytyspaikoille valittiin 80 metrin syvyys, vaikka 1 200 kilometrin pituisten putkilinjojen varrella on lukuisia paikkoja, joissa syvyys on vain 20 metriä. Lisäksi räjähteet olisi voitu sijoittaa paikkoihin, joissa Nord Stream 1:n ja 2:n kaikki neljä linjaa kulkevat lähellä toisiaan ja jopa risteävät. Sen sijaan pommit räjähtivät noin 75 kilometrin päässä toisistaan. Joten miksi sabotoijat vaaransivat tulla havaituiksi matkustaessaan niin pitkän matkan? Ja miksi ei valittu vähäisempää syvyyttä sukeltajille? Tämä olisi varmasti tehnyt operaatiosta turvallisemman, nopeamman ja helpommin suoritettavan sekä vähentänyt kiinnijäämisen mahdollisuutta.

Toiseksi veneen vuokraaminen puolalaisesta satamasta olisi tuonut heidät paljon lähemmäksi räjähdyskohteita sen sijaan, että ne olisivat Saksan rannikolla, josta he alun perin lähtivät purjehtimaan.

Kolmanneksi sabotoijat olivat (tahallaan?) huolimattomia ja röyhkeitä. He jotenkin unohtivat puhdistaa veneen, jolloin saksalaiset tutkijat löysivät jälkiä räjähteistä, sormenjäljistä ja DNA-näytteistä. On myös raportoitu, että he maksoivat käteisnipuilla, kantoivat mukanaan huolimattomasti väärennettyjä passeja ja kiinnittivät huomiota itseensä kieltäytymällä auttamasta ainoaa merimiestä kiinnittymään turvallisesti. Lisäksi Andromeda oli rohkeasti ”ainoa vene, jonka mastossa oli pieni Ukrainan lippu”.

Neljänneksi WSJ ja muut vuotaneiden tietojen vastaanottajat eivät ole käsitelleet sabotaasioperaation tuntemattomia teknisiä näkökohtia. Esimerkiksi räjähdysten ajankohta on tiedossa, mutta milloin pommit, jotka eivät onnistuneet rikkomaan putkia, räjähtivät, jää paljastamatta. Tiedetään myös, että sabotoijat käyttivät hyväkseen korkeapaineisia putkistoja maksimoidakseen vahingot; Kuitenkin, koska jotkut pommeista räjähtivät 17 tuntia toisten jälkeen, kun repeytyneet linjat oli poistettu paineesta, niitä ei puhkaista noissa paikoissa. Tämä viittaa siihen, että ajastimet olivat pois päältä tai virheellisesti asetettuina, minkä vuoksi jotkut pommit eivät olleet tehokkaita, varsinkin kun ainakaan yhtä pommia ei asetettu saumaan tai ”kenttäliitokseen”, joka on helpompi rei’ittää, koska se on valmistettu vain jäykästä polyuretaanivaahdosta. Sitä vastoin putkilinjat ovat terästä ja 4,1 senttimetrin seinämät on päällystetty toisella 6-11 senttimetrillä teräsbetonia. Joten miksi sijoittaa pommi ja asettaa ajastin, jos ymmärretään, että räjähteet eivät vaaranna linjaa? (Ruotsin talousvyöhykkeellä Nord Stream 1:n linjalla B on pelkkä ”lommo”.)

Viidenneksi The Wall Street Journal raportoi, että ”operaatio maksoi noin 300 000 dollaria.” Tämä luku kuitenkin on ristiriidassa paitsi sen, mitä entinen ukrainalainen parlamentaarikko Andriy Derkach kertoi 21st Century Wire -julkaisulle, myös niiden henkilöiden kanssa, joita pidetään vastuullisina iskusta.

”Heitä [väitettyjä ukrainalaisia sabotoijia] käytettiin sokeasti, peitteenä, suunnitellussa operaationa, jonka tarkoituksena oli hälventää syytteitä”, Derkach sanoi.

”Tiedämme jopa, että heille luvatuista palkkioista, jotka olivat yhteensä miljoona dollaria, raportoitiin [heille] vähemmän kuin puolet”, Derkach jatkoi.

Täsmällistä rahoituksen jäljittämistä tälle salaiselle operaatiolle ei ole vielä julkisesti paljastettu, mutta Derkachin mukaan varat maksettiin ilmeisesti Ukrainan puolustusministeriön ja sen GUR:n (puolustusministeriön tiedusteluyksikkö) valikoitujen sotilasurakoitsijoiden kautta, ja kuten lähes kaikessa, mikä liittyy maan sotilasoperaatioihin, rahat ja resurssit ovat todennäköisesti kulkeutuneet Washingtonin ja sen Nato-liittolaisten kautta osana heidän jatkuvaa tukeaan Ukrainalle.

Lopuksi yksi lukuisista ja pakottavista syistä uskoa, että Andromedan miehistö ilmeisesti yritti tulla löydetyksi – täyttäen tehtävän mahdollisen roolin punaisena silakkana – on matkapuhelinten ja Iridium-satelliittipuhelimen käyttö.

”Näiden tietojen ansiosta he [saksalaiset tutkijat] pystyivät rekonstruoimaan koko veneen matkan”, raportoi WSJ.

Zaluzhniy sanoi WSJ:n mukaan, että sabotaasiryhmä ”meni radiohiljaisuuteen (incommunicado) eikä sitä voitu lopettaa, koska kaikki kontaktit heihin saattoivat vaarantaa operaation”. Mutta se voi olla ristiriitaista, koska jos Andromedan reitti väitetysti rekonstruoitiin puhelindatan avulla, nämä sabotoijat eivät olleet lainkaan ”radiohiljaisuudessa”.

”Vastuuton käytös” ja ”hyvien diplomaattisuhteiden edellytys”

Huolimatta siitä, jääkö WSJ-artikkelin ja Euroopan valtavirran tiedotusvälineiden todenperäisyys kyseenalaistamatta, niiden raportointi on tähän mennessä osoittautunut merkityksettömäksi tämän valtavan maailmanlaajuisen rikoksen ratkaisemisen kannalta.

Kirjoitushetkellä ei ole lopullista näyttöä siitä, tekivätkö ukrainalaiset vai amerikkalaiset sukeltajat hyökkäyksen ja asettivatko lopulta pommit putkilinjoihin. Mutta vaikka Ukrainan tehtävänä olikin vain antaa uskottava kiistettävyys Yhdysvalloille ja kuusi Andromedan kyydissä ollutta ukrainalaista olivat vain tyhmiä, jotka eivät koskaan varustaneet putkistoja pommeilla, Ukraina on epäilemättä sekaantunut rikokseen ja minimissään avunantajaksi rikokseen. Sillä välin Yhdysvallat tarjosi diplomaattisen suojan ja kätki todisteita – rikos sinänsä. Kumpikaan maa ei ansaitse vapautusta.

Operaation rahoittajien, suunnittelijoiden ja toimeenpanijoiden kansallisuudella ei ole suurta merkitystä. Sabotaasi on galaktisen tason laiton hyökkäys, jonka Länsi on tehnyt ei vain Venäjää, vaan myös itseään vastaan, ja sen ratkaisuksi saattaa tulla ”ele, jonka Lähettävä valtio tekee, kun tapaus on vakava”, kuten Novaković totesi. 

”Diplomaattisen koskemattomuuden tarkoitus on mahdollistaa diplomaatteja hoitamaan velvollisuutensa tehokkaasti edistämällä kansainvälisiä suhteita (erityisesti lähettävän ja vastaanottavan valtion välillä) sen sijaan, että he horjuttaisivat niitä vastuuttomalla käytöksellä”, Novaković korosti.

Historian suurimpana teollisen sabotaasin hyökkäyksenä Nord Stream -putkilinjojen hyökkäys on positiivisesti luokiteltava ”vakavaksi” ja ”vastuuttomaksi käytökseksi”, eikä väitettyjen liittolaisten pitäisi olla niin vaikeaa työskennellä yhdessä oikeuden nimissä.

”Mielestäni koskemattomuuden poistaminen perustelluissa tapauksissa on ratkaisevan tärkeää diplomaattisen koskemattomuuden ja kunnioittamisen säilyttämiseksi kokonaisvaltaisesti. Tämä on edellytys hyville diplomaattisille suhteille, yhteistyölle ja eskaloitumisen estämiselle lukemattomissa tilanteissa, mikä on yksi diplomatian päätavoitteista”, Novaković sanoi.

Alkuperäinen lähde: 21st Century Wire

✎ Kirjoittanut

Toimitus

Viestit toimitukselle: toimitus@verkkosanomat.com

Kotisivut ↗ Kaikki artikkelit →