Venäjä-kohu paljasti urheilun kaksinaismoralismin – oikeusoppineet kyseenalaistavat Suomen jääkiekkoliiton linjan
Venäjän paluu kansainväliseen jääkiekkoon on nostanut esiin kiusallisen kysymyksen: miksi hyökkäyssodista seuraa urheilussa erilaisia rangaistuksia eri valtioille?
Venäjän mahdollinen paluu kansainvälisiin jääkiekkokilpailuihin on käynnistänyt Suomessa voimakkaan vastareaktion. Suomen jääkiekkoliitto on ilmoittanut käyttävänsä kaikkia mahdollisia keinoja estääkseen Venäjän osallistumisen MM-kilpailuihin, vaikka urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS on antanut Venäjän osallistumista puoltavan ratkaisun.
Suomen lisäksi muun muassa Ruotsi, Tšekki, Latvia, Tanska ja Norja ovat ilmoittaneet, etteivät niiden maajoukkueet suostu kohtaamaan Venäjää.
Keskustelu on keskittynyt Venäjän Ukrainassa käymään sotaan. Samalla taka-alalle on jäänyt kysymys siitä, millä perusteella urheilumaailma voi sulkea yhden hyökkäyssotaa käyvän valtion kilpailujen ulkopuolelle, mutta sallia muiden vastaavassa tilanteessa olevien valtioiden osallistumisen.
Kysymys on noussut uudella tavalla ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin helmikuussa 2026.
Urheiluoikeuteen perehtynyt juristi Olli Rauste katsoo blogikirjoituksessaan, että Venäjän osallistumista koskevan kiistan todellinen ydin löytyy kansainvälisen olympiakomitean KOK:n päätöksistä.
Rausteen mukaan julkinen keskustelu on kohdistunut väärään tahoon, kun CAS:n välimiehiä on syytetty Venäjälle myönteisestä ratkaisusta.
CAS ei nimittäin laadi urheilun sääntöjä, vaan tulkitsee kansainvälisten urheilujärjestöjen itse hyväksymiä määräyksiä.
”CAS:n tehtävänä ei ole antaa urheilussa noudatettavia sääntöjä. CAS päätöksissään ainoastaan tulkitsee niitä sääntöjä, joita urheilujärjestöt ovat itse antaneet”, Rauste kirjoittaa.
Rausteen mukaan ratkaiseva muutos tapahtui kesällä 2026, kun KOK uudisti olympialiikkeen peruskirjaa ja muutti suhtautumistaan valtioiden välisiin sotiin.
Muutoksen taustalla oli hänen tulkintansa mukaan tilanne, johon Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Iraniin oli olympialiikkeen ajanut.
Venäjä oli suljettu olympialiikkeen ulkopuolelle Ukrainan sodan seurauksena. Samalla Yhdysvallat ja Israel olivat kuitenkin jatkaneet toimintaansa kansainvälisessä urheilussa.
”Eihän voinut olla niin, että yksi valtio, Venäjä, olisi suljettu ulkopuolelle hyökkäyssodan vuoksi, mutta kaksi muuta hyökkäyssodan käynnistänyttä valtiota, USA ja Israel, olisivat saaneet jatkaa olympialiikkeen jäseninä ikään kuin mitään hyökkäystä Iraniin ei olisi tapahtunut. KOK ei voinut sulkea tosiasioilta silmiään”, Rauste kirjoittaa.
Hänen mukaansa olympiakomitealla oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa: joko ulottaa urheilulliset pakotteet myös Yhdysvaltoihin ja Israeliin tai palata periaatteeseen, jonka mukaan valtioiden väliset sodat eivät sellaisinaan ratkaise urheilijoiden osallistumisoikeutta.
Rausteen tulkinnan mukaan KOK valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.
KOK:n kesäkuussa hyväksymässä peruskirjamuutoksessa korostettiin olympialiikkeen riippumattomuutta valtiollisesta, kulttuurisesta, yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta painostuksesta.
Rauste katsoo muutoksen merkitsevän paluuta periaatteeseen, jonka mukaan urheilijoita ei tule käyttää valtioiden välisten poliittisten ristiriitojen välikappaleina.
Hän yhdistää tähän myös heinäkuussa tehdyn päätöksen, jolla Venäjän olympiakomiteaan kohdistunut sulkemispäätös hänen mukaansa kumottiin.
Suomalaisessa keskustelussa huomio on kuitenkin keskittynyt kansainvälisten ratkaisujen sijaan siihen, miten Venäjän osallistuminen voitaisiin edelleen estää.
Pääministeri Petteri Orpo (kok) on kiitellyt jääkiekkoliiton Venäjä-linjaa ja kertonut hallituksen edistävän mahdollisuutta evätä venäläisurheilijoiden viisumit Suomeen niin kauan kuin Ukrainan sota jatkuu.
Tällainen menettely voi kuitenkin johtaa ristiriitaan urheilun kansainvälisten sääntöjen kanssa.
Rauste muistuttaa, että KOK on jo aiemmin puuttunut tilanteisiin, joissa kilpailujen isäntämaat ovat estäneet urheilijoiden osallistumisen kansalaisuuden perusteella.
Syksyllä 2025 Indonesia esti israelilaisten urheilijoiden osallistumisen rytmisen voimistelun MM-kilpailuihin epäämällä heidän viisuminsa.
KOK reagoi tapaukseen edellyttämällä, että olympiakarsintoja järjestävät maat takaavat kilpailuihin pääsyn kaikille osallistumiskelpoisille urheilijoille kansalaisuudesta riippumatta.
Rausteen mukaan vastaava periaate voi nousta ongelmaksi myös Suomessa, mikäli venäläisurheilijoiden maahantulo estetään poliittisella päätöksellä.
Se voisi hänen mukaansa johtaa jopa kilpailujen järjestämisoikeuksien menettämiseen ja taloudellisiin seurauksiin.
Suomen jääkiekkoliiton linjaa on arvostellut myös oikeustieteen tohtori ja emeritusprofessori Seppo Koskinen.
Koskinen arvioi Iltalehden haastattelussa, etteivät jääkiekkoliiton perustelut Venäjän sulkemiselle välttämättä kestä oikeudellista tarkastelua.
Hänen mukaansa Venäjän hyökkäyssodan tuomitseminen ja yksittäisten venäläisten urheilijoiden oikeudet ovat kaksi erillistä kysymystä.
”Oikeudellinen tarkastelu koskee aina yksittäistä henkilöä tai yksittäisiä henkilöitä. Tässä ei arvioida Venäjän sotaa, vaan yksittäisten henkilöiden asemaa”, Koskinen toteaa Iltalehdelle.
Koskinen pitää ongelmallisena sitä, että kansalaisuus näyttäisi muodostuvan perusteeksi urheilijoiden erilaiselle kohtelulle riippumatta heidän omasta toiminnastaan.
Hän muistuttaa, ettei sota poista oikeusvaltion periaatteita eikä kansalaisuus sellaisenaan osoita yksittäisen ihmisen vastuuta kotivaltionsa ratkaisuista.
”Meidän pitäisi kunnioittaa oikeusvaltiota, johon kuuluu se, että kansalaisuuden perusteella ei syrjitä – paitsi jos pystytään esittämään riittävät perusteet tehdä poikkeuksia”, Koskinen sanoo.
Koskinen arvostelee myös Suomen jääkiekkoliiton suhtautumista CAS:n ratkaisuun.
”Tässä tuntuu, että jääkiekkoliitto otti oikeuden omiin käsiinsä. Siellä on välitystuomioistuimen päätös taustalla, mutta sitä ei hyväksytä. Se on selkeää oikeuden omiin käsiin ottamista”, hän toteaa.
Koskisen mukaan oikeusvaltion periaatteiden pitäisi päteä myös tilanteessa, jossa poliittinen ilmapiiri suosii tiettyjen kansalaisuusryhmien sulkemista kilpailujen ulkopuolelle.
Venäjän osallistumista koskeva kiista on siten kasvanut huomattavasti jääkiekkoa suuremmaksi kysymykseksi.
Kyse ei ole enää pelkästään siitä, saako Venäjän maajoukkue osallistua MM-kilpailuihin, vaan siitä, millä perusteella kansainvälisessä urheilussa päätetään valtioiden ja urheilijoiden oikeuksista.
Jos hyökkäyssota katsotaan riittäväksi perusteeksi sulkea kokonainen kansakunta kansainvälisen urheilun ulkopuolelle, samaa periaatetta olisi johdonmukaisuuden vuoksi sovellettava myös muihin hyökkäyssotia käyviin valtioihin.
Muussa tapauksessa urheilulliset pakotteet eivät perustu yhdenmukaisiin periaatteisiin, vaan siihen, mikä valtio on kulloinkin poliittisesti hyväksyttävä rangaistavaksi.
Venäjän hyökkäyssodan tuomitseminen ei poista tätä ristiriitaa. Päinvastoin juuri oikeusvaltion ja yhdenvertaisuuden periaatteiden pitäisi kestää myös silloin, kun niiden soveltaminen on poliittisesti epäsuosittua.
Kysymys kuuluu, onko kansainvälinen urheilu valmis soveltamaan samoja sääntöjä Venäjään, Yhdysvaltoihin ja Israeliin – vai määräytyvätkö urheilijoiden oikeudet jatkossakin heidän kotivaltionsa geopoliittisen aseman perusteella?
Kuvituskuva: Alexey Chernyadyev (CC BY-SA 3.0)
Avaa artikkelin lisäsisältö ja lähdeaineisto tilaamalla VS Premium.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
