The Guardian: Lännen kriisi alkoi kylmän sodan voitonhuumasta – varoituksia ei kuunneltu
Owen Jonesin mukaan lännen eliitit uskoivat talousmallinsa ja sotilaallisen valtansa rajattomuuteen. Toisinajattelijoiden varoitukset jäivät syrjään.
The Guardianin kolumnisti Owen Jones katsoo länsimaiden ajautuneen syvään taloudelliseen, poliittiseen ja kansainväliseen kriisiin, jonka kehittymisestä varoitettiin jo vuosikymmeniä sitten.
Jones kirjoittaa The Guardianissa, että lännen nykyistä tilaa selitetään usein maahanmuutolla, islamilla, woke-kulttuurilla tai muilla kulttuurisodan aiheilla. Hänen mukaansa kriisin juuret löytyvät kuitenkin muualta.
Jonesin mukaan ratkaiseva käänne tapahtui kylmän sodan päättyessä. Lännen poliittiset ja taloudelliset eliitit tulkitsivat Neuvostoliiton hajoamisen lopulliseksi voitoksi ja omaksuivat kaksi oletusta: vaurautta yhä enemmän omistajille keskittävän talousmallin sekä uskon lännen lähes rajattomaan sotilaalliseen voimaan.
Seurauksena on Jonesin mukaan talous, joka ei enää kykene takaamaan jatkuvaa elintason ja julkisten palvelujen paranemista. Samaan aikaan lännen sotilaalliset interventiot ovat päättyneet hänen mukaansa epäonnistumisiin muun muassa Kabulissa, Bagdadissa ja Tripolissa.
Jones nostaa esimerkiksi myös Venäjän 1990-luvun talousuudistukset.
Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystössä työskennellyt diplomaatti Wayne Merry varoitti Washingtonia jo keväällä 1994 Venäjällä harjoitetun politiikan seurauksista. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä toteutettiin nopeita markkinatalousuudistuksia, joita Jones kuvaa ”shokkiterapiaksi”.
Merry seurasi uudistusten vaikutuksia tavallisiin venäläisiin läheltä. Hän kertoi Jonesille pitäneensä mukanaan rahaa jaettavaksi kaduilla kerjääville vanhuksille.
”He näkivät nälkää”, Merry kuvaili Jonesille.
Merry varoitti salaisessa sähkeessään, että Venäjän demokraattiset voimat olivat vakavissa vaikeuksissa eikä maan talouden ollut syytä olettaa kestävän nopeaa siirtymistä markkinatalouteen.
Hänen mukaansa Yhdysvaltojen toimiminen ”taloudellisena lähetyssaarnaajana todellisen kumppanin sijaan” voisi vahvistaa Venäjän radikaaleja voimia ja palauttaa vastakkainasettelun Venäjän ja lännen välille.
”Me romutamme työväenluokan elintason ja odotamme sitten heidän äänestävän meitä”, Merry tiivisti Jonesille.
Varoitus ei muuttanut Yhdysvaltain politiikkaa. Merryn sähke pysyi salaisena lähes 30 vuotta ja tuli julkisuuteen vasta vuoden 2024 lopulla.
Jonesin mukaan sama toimintamalli toistui Afganistanissa.
Yhdysvaltalainen diplomaatti Edmund McWilliams kertoi vuonna 2005 antamassaan haastattelussa varoittaneensa jo vuonna 1988 Washingtonin Afganistan-politiikan olevan menossa ”erittäin, erittäin huonoon suuntaan”. Yhdysvallat toimitti tuolloin aseita Neuvostoliittoa vastaan taisteleville islamistisille ryhmille.
McWilliamsin mukaan hänen varoituksensa johtivat syrjäyttämiseen ja uudelleensijoittamiseen. Jones nostaa esiin myös CIA:n analyytikkojen vuonna 1987 esittämät arviot, joiden mukaan islamistinen hallinto voisi Neuvostoliiton vetäytymisen jälkeen saada haltuunsa valtavan määrän aseita ja käyttää niitä islamististen taistelijoiden tukemiseen muualla.
Asetoimitukset kuitenkin jatkuivat.
Jones näkee samanlaista kylmän sodan jälkeistä voitonvarmuutta myös lännen talouspolitiikassa.
Hänen mukaansa ongelmana ei ole länsimaiden vaurauden loppuminen, vaan talouksien muuttuminen järjestelmiksi, joissa varallisuutta ohjataan yhä enemmän omistamiseen ja olemassa oleviin omaisuuseriin tuotannollisten investointien sijasta.
Taloustieteilijä Mariana Mazzucato kertoi Jonesille, että Britanniassa noin 80 prosenttia rahoitusvirroista päätyy takaisin rahoitus-, vakuutus- ja kiinteistösektoreille.
Jones nostaa esimerkiksi myös vuoden 2008 finanssikriisin. Palkkojen heikkoa kehitystä oli hänen mukaansa paikattu halvalla velalla, kunnes järjestelmä romahti.
Kriisin olisi Jonesin mukaan pitänyt johtaa talousmallin perusteelliseen muuttamiseen. Sen sijaan pankkijärjestelmä pelastettiin ja kustannuksia siirrettiin tavallisille kansalaisille muun muassa julkisten menojen leikkausten kautta.
Jones liittää taloudellisen kehityksen myös länsimaiden nykyiseen poliittiseen tilanteeseen. Hänen mukaansa elintason heikko kehitys, julkisten palvelujen ongelmat ja epäonnistuneiksi koetut sotilaalliset interventiot ovat ruokkineet tyytymättömyyttä ja äärioikeiston nousua.
Hän viittaa esimerkiksi Mecklenburg-Etu-Pommernin osavaltiovaaleihin Saksassa, joissa AfD sai lähes 40 prosenttia äänistä, sekä Ranskan suunnittelemiin 54 miljardin euron julkisen talouden sopeutustoimiin.
Jones katsoo myös lännen kansainvälisen moraalisen auktoriteetin heikentyneen. Hän nostaa tässä yhteydessä esiin Gazan sodan ja kuvaa Israelin toimintaa palestiinalaisiin kohdistuvaksi kansanmurhaksi.
Kirjoituksen keskeinen väite on, ettei kehitys tullut yllätyksenä. Jonesin mukaan poliitikot ja virkamiehet saivat vuosikymmenten aikana lukuisia varoituksia sekä talouspolitiikan että sotilaallisten interventioiden seurauksista, mutta ne sivuutettiin silloin, kun ne olivat ristiriidassa vallalla olleen politiikan kanssa.
Jones näkee nykykehityksessä riskin autoritaarisuuden vahvistumisesta, mutta katsoo vaihtoehdon olevan edelleen mahdollinen. Hänen mukaansa länsimaiden pitäisi suunnata yhteiskunnassa syntyvää vaurautta nykyistä enemmän investointeihin, julkisiin palveluihin ja ihmisten elintason parantamiseen.
Jones palaa kirjoituksensa lopuksi Merryn vuosikymmeniä vanhaan varoitukseen.
”Meidän on lakattava romuttamasta ihmisten elintasoa ja odottamasta heidän sitten äänestävän meitä”, Jones siteeraa yhdysvaltalaisdiplomaattia.
Kuvituskuva: Gov.pl (CC BY 3.0 POL)
Kokeile ensimmäinen kuukausi 1 € – sen jälkeen 3 €/kk.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
