Purra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
Purran lausunto eurojäsenyyden haitoista heijastaa laajempaa talouskritiikkiä: yhteisvaluutta on sitonut Euroopan heikkoon kasvuun.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) peräänkuuluttaa keskustelua Suomen eurojäsenyyden haitoista.
”Tämä yhteinen rahapolitiikka esimerkiksi tilanteessa, jossa me nyt olemme, ainakin osin deflaatiossa, niin on luonnollisesti yksi selitys ja syy sille, että meillä niin ankeasti menee. Että ehkä meidän pitää puhua myös eurosta”, Purra sanoi Kauppalehden Talousaamussa keskiviikkona.
Purran lausunto osuu herkkään kohtaan, sillä euro täytti hiljattain 25 vuotta ja samaan aikaan Euroopan talouskasvu on jäänyt pysyvästi jälkeen Yhdysvalloista ja monista Aasian talouksista.
Yhteisvaluutan piti aikanaan vauhdittaa vaurautta ja vakautta, mutta lupaus on monien mielestä jäänyt lunastamatta.
Eurokriisin perintö ja pitkittynyt heikko kasvu ovat saaneet yhä useammat ekonomistit pohtimaan, oliko euro alun perinkään toimiva ratkaisu. Yksi heistä on yhdysvaltalais-ruotsalainen taloustieteilijä Sven R. Larson, joka on tarkastellut euroaluetta niin sanotun optimaalisen valuutta-alueen teorian valossa. Teorian mukaan yhteinen valuutta toimii vain, jos taloudet ovat riittävän samankaltaisia tai jos työvoima ja pääoma liikkuvat vapaasti maiden välillä.
Larsonin mukaan euro rakennettiin poliittisella päätöksellä ilman, että nämä ehdot koskaan täyttyivät. Akateeminen tutkimus varoitti jo 1990-luvulla, että ilman joustavia työmarkkinoita ja pääomien aitoa liikkuvuutta yhteinen valuutta altistaa maat epäsymmetrisille shokeille. Kun yksittäinen maa ajautuu taantumaan, se ei voi devalvoida valuuttaansa, vaan sopeutuminen tapahtuu työttömyyden ja tuotannon laskun kautta.
Tämä mekanismi näkyi selvästi Kreikan, Italian ja Espanjan kriiseissä 2010-luvulla. Yhteisvaluutta ei tasannut eroja vaan pikemminkin levitti ongelmia maasta toiseen. EU:n vastaus ei ollut markkinoiden vapauttaminen, vaan finanssipolitiikan kiristäminen vakaus- ja kasvusopimuksen kautta. Budjettikurin valvonnasta tuli keino pakottaa erilaiset taloudet samaan muottiin.
Larsonin tulkinta on tyly. Euron säilyminen on hänen mukaansa perustunut siihen, että vahvimmatkin taloudet on painettu hitaamman kasvun uralle. Kun kukaan ei kasva nopeasti, erot eivät repeä hallitsemattomiksi. Lopputuloksena on koko euroalueen laaja-alainen stagnointi, ei dynaaminen integraatio.
Entä jos euro purettaisiin? Larson katsoo, ettei Euroopan tarvitsisi pelätä paluuta kansallisiin valuuttoihin. Joustavat valuuttakurssit mahdollistaisivat sen, että maat sopeutuvat omiin suhdanteisiinsa. Inflaatio- ja taantumashokit jäisivät kansallisiksi ongelmiksi eivätkä leviäisi koko maanosaan. Samalla finanssipolitiikka palautuisi kansallisten tarpeiden ohjaamaksi.
Pitkällä aikavälillä vapaa kauppa ja pääomien liike lähentäisivät talouksia luonnollisesti. Ironista kyllä, juuri tällainen orgaaninen kehitys veisi Eurooppaa lähemmäs optimaalista valuutta-aluetta kuin euro koskaan on vienyt. Purran avaama keskustelu koskee Suomea, mutta taustalla on laajempi kysymys siitä, onko euro ollut enemmän ongelma kuin ratkaisu koko Euroopalle.
Lue myös:
Kuvituskuva: Fanni Uusitalo, valtioneuvoston kanslia (CC BY 4.0)
Kokeile ensimmäinen kuukausi 1 € – sen jälkeen 3 €/kk.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Hyvä, että joku uskaltaa edes puhua asiasta. Suomi on EU:n syrjässä oleva arktinen maa, joka voi huonosti siitäkin syystä. Olemme lisäksi
täysin poikkeusoloissa meren takaisten yhteyksin tähden.
Pitääkö odottaa että euron tärkeimmät puuhamiehet siirtyvät ns. ajasta iäisyyteen? Veikkaan että kaiken muun ohella pitää sitäkin odottaa. Tarkoitan Suomea ja täkäläisiä puuhamiehiä.