Pääkirjoitus 1.7.2026: Rikosoikeus ei saa muuttua mielipiteiden vartijaksi

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Lue ilman mainoksia – VS Premium+ 9,90 €/kk.

Oikeusministeriön lausuntokierroksella oleva hallituksen esitys vahingollisen informaatiovaikuttamisen kriminalisoimiseksi sisältää tavoitteiltaan kannatettavia elementtejä. Vieraan vallan tiedustelutoiminnan torjuminen ja pakolaisvakoilun kriminalisointi ovat perusteltuja uudistuksia.

Samaan esitykseen on kuitenkin sisällytetty vaivihkaa ehdotus, joka ansaitsee huomattavasti enemmän julkista keskustelua kuin se on tähän mennessä saanut.

Kyse ei ole enää pelkästään vakoilusta tai turvallisuussalaisuuksien suojaamisesta. Kyse on siitä, missä vaiheessa valtiolle annetaan oikeus alkaa arvioida, milloin yhteiskunnallinen keskustelu muuttuu rikosoikeudellisesti epäilyttäväksi.

Lakiluonnoksessa rakennetaan kokonaan uusi rikostunnusmerkistö käsitteelle, jolle valmistelijat itsekin myöntävät, ettei ole olemassa oikeudellisesti vakiintunutta määritelmää. Informaatiovaikuttamisen todetaan limittyvän disinformaatioon, hybridivaikuttamiseen, propagandaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Silti juuri tämän epäselvän ilmiön ympärille halutaan rakentaa rikosoikeudellinen vastuu.

Tämä on oikeusvaltiossa vaarallinen lähtökohta.

Rikosoikeuden tulee olla täsmällistä. Kansalaisen on voitava tietää etukäteen, mikä on rikos. Jos rikoksen rajat jäävät viranomaisten tulkinnan varaan, oikeusvarmuus alkaa murentua.

Huolestuttavinta ei kuitenkaan ole yksin uusi rikosnimike.

Lakiluonnoksen mukaan vahingollinen informaatiovaikuttaminen lisättäisiin niiden rikosten joukkoon, joiden perusteella poliisi voisi käyttää salaisia tiedonhankintakeinoja. Käytännössä kyse ei siis ole vain uudesta rikoksesta, vaan myös merkittävästä viranomaisvallan laajentamisesta.

Perusteluissa korostetaan, että kyse olisi vieraan valtion lukuun tapahtuvasta toiminnasta. Tämä on tärkeä rajaus. Samalla jää kuitenkin avoimeksi, millä näytöllä tällainen yhteys käytännössä osoitetaan.

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Lue ilman mainoksia – VS Premium+ 9,90 €/kk.

Juuri tässä piilee lakiluonnoksen vakavin oikeusturvariski. Viime vuosina sosiaalisessa mediassa on yleistynyt ilmiö, jossa ihmisiä on leimattu ”Putinin agenteiksi”, ”hyödyllisiksi idiooteiksi” tai ”Venäjän propagandisteiksi” pelkästään siksi, että heidän näkemyksensä ovat yksittäisissä kysymyksissä olleet samansuuntaisia Venäjän virallisten kantojen kanssa. Lakiluonnos vie rikosoikeudellisen arvioinnin vaarallisen lähelle tällaista ajattelutapaa.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa pelkkä mielipiteiden samankaltaisuus ei ole eikä saa olla näyttö siitä, että henkilö toimii vieraan valtion lukuun. Jos Vladimir Putin toteaa Kremlissä, että 1+1=2, samaa mieltä oleva suomalainen ei muutu Venäjän agentiksi.

Demokraattisessa yhteiskunnassa ihmisellä on oikeus olla samaa mieltä vieraan valtion kanssa ilman, että siitä voidaan päätellä hänen toimivan kyseisen valtion lukuun. Rikosoikeudellisen vastuun tulee aina perustua konkreettiseen näyttöön toimeksiannosta, ohjauksesta tai tosiasiallisesta yhteistyöstä – ei mielipiteiden samankaltaisuuteen.

Jos tämä raja joskus hämärtyy, sananvapaus alkaa kaventua jo ennen ensimmäistäkään tuomiota. Pelkkä rikosepäilyn mahdollisuus voi riittää synnyttämään itsesensuuria.

Verkkosanomat on antanut lakiluonnoksesta lausunnon oikeusministeriön lausuntopalvelussa. Lausunnossa todetaan, että turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksien vahvistaminen ei saa tapahtua rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kustannuksella. Rikostunnusmerkistöjen on oltava täsmällisiä, ennakoitavia ja yhteensopivia sananvapauden kanssa.

Suomi tarvitsee tehokkaita keinoja torjua vihamielisten valtioiden vaikuttamisoperaatioita. Mutta juuri kriisiaikoina oikeusvaltion tärkein tehtävä on estää se, ettei turvallisuuden nimissä anneta viranomaisille sellaisia toimivaltuuksia, joita voidaan myöhemmin käyttää paljon laajemmin kuin alun perin oli tarkoitus.

Vahva oikeusvaltio ei pelkää vapaata keskustelua. Se pelkää epätäsmällistä rikoslainsäädäntöä.

Verkkosanomien lausunto oikeusministeriölle

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi rikoslain 12 ja 25 luvun muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi

Pidän perusteltuna hallituksen esityksen tavoitteita torjua vieraiden valtioiden tiedustelutoimintaa, pakolaisvakoilua sekä Suomen turvallisuutta vaarantavaa toimintaa. Erityisesti pakolaisvakoilun kriminalisointi ja vieraan valtion tiedustelupalvelun avustamiseen liittyvän sääntelyn täsmentäminen ovat lähtökohtaisesti kannatettavia tavoitteita.

Sen sijaan ehdotettu vahingollista informaatiovaikuttamista koskeva rikossäännös herättää vakavia oikeusvaltioperiaatteeseen, sananvapauteen ja rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen toteutumiseen liittyviä kysymyksiä.

Rikosoikeudellisen sääntelyn tulee olla täsmällistä ja tarkkarajaista. Esityksessä kuitenkin todetaan useaan otteeseen, ettei informaatiovaikuttamiselle ole olemassa oikeudellisesti vakiintunutta määritelmää ja että käsite limittyy esimerkiksi disinformaatioon, hybridivaikuttamiseen, foreign information manipulation -toimintaan sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tästä huolimatta esityksessä ehdotetaan uuden rikostunnusmerkistön rakentamista juuri tämän epäselvän ilmiön ympärille.

On äärimmäisen ongelmallista, että rikosoikeudellinen vastuu voi perustua käsitteeseen, jonka sisältöä valmisteluasiakirjakin kuvaa epämääräiseksi. Perustuslain 8 §:n mukainen rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että kansalainen voi ennakoida riittävän selvästi, mikä toiminta on rangaistavaa.

Lisäksi esityksen perusteluissa tunnustetaan, että kyseinen ilmiö sijoittuu hyvin lähelle poliittista osallistumista, julkista keskustelua ja sananvapauden käyttämistä. Tämä korostaa tarvetta erityiseen pidättyväisyyteen rikosoikeudellisen sääntelyn käyttämisessä.

Vaikka rikoksen tunnusmerkistö näyttäisi edellyttävän yhteyttä vieraan valtion tavoitteisiin sekä vahingoittamistarkoitusta, jää käytännön soveltamisen kannalta avoimeksi, kuinka nämä edellytykset näytetään toteen. Erityisesti poliittisesti kärjekkäissä yhteiskunnallisissa keskusteluissa voi syntyä vaara siitä, että rikosepäilyjä käytetään jo itsessään julkisen keskustelun rajoittamiseen tai pelotevaikutuksen synnyttämiseen, vaikka rikostuomiota ei lopulta annettaisikaan.

Demokratiassa ei voida lähteä siitä oletuksesta, että mielipiteen samankaltaisuus osoittaisi toimimista vieraan vallan lukuun. Muutoin rikosoikeudellisen arvioinnin kohteeksi voisi joutua henkilö pelkästään siksi, että hänen näkemyksensä esimerkiksi ulko-, turvallisuus- tai energiapolitiikasta vastaavat jonkin vieraan valtion julkisesti esittämiä kantoja. Rikosoikeudellisen vastuun tulee perustua konkreettiseen näyttöön toimeksiantosuhteesta, ohjauksesta tai muusta tosiasiallisesta yhteistyöstä, ei mielipiteiden sisällölliseen samankaltaisuuteen.

Erityisen huolestuttavaa on, että ehdotettu rikos lisättäisiin poliisilain mukaisten salaisten tiedonhankintakeinojen perusterikoksiin. Käytännössä tämä merkitsisi, että vielä oikeuskäytännössä täysin vakiintumattoman rikostunnusmerkistön perusteella voitaisiin käyttää merkittäviä tiedustelu- ja pakkokeinovaltuuksia. Salaisia tiedonhankintakeinoja on perinteisesti perusteltu kaikkein vakavimmilla rikoksilla, joiden tunnusmerkistöt ovat oikeudellisesti vakiintuneita ja täsmällisiä. Tässä tapauksessa näin ei vielä ole.

Lausunnonantaja pitää perusteltuna, että Suomeen kohdistuvaa vieraan vallan vaikuttamista torjutaan tehokkaasti. Tämän tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että rikosoikeudellista sääntelyä laajennetaan epäselvin käsittein alueelle, joka kuuluu demokraattisen yhteiskunnan keskeisimpien perusoikeuksien piiriin.

Edellä esitetyistä syistä katson, että vahingollista informaatiovaikuttamista koskeva sääntely tulisi valmistella uudelleen siten, että rikostunnusmerkistö täyttää nykyistä paremmin rikosoikeudellisen täsmällisyysvaatimuksen eikä aiheuta perusteetonta riskiä sananvapauden tai poliittisen keskustelun rajoittumisesta. Mikäli sääntelyä kuitenkin päätetään edistää, tulisi ainakin salaisia tiedonhankintakeinoja koskevat toimivaltalaajennukset arvioida erikseen ja huomattavasti nykyistä kriittisemmin.

Lausunnon antaja: Verkkosanomien perustaja ja päätoimittaja Kimmo Kautio