Nord Stream -oikeudenkäynti alkaa: Kuka antoi käskyn ja mitä Saksa tiesi?
Nord Stream -räjäytyksistä syytetyn ukrainalaisen oikeudenkäynti alkaa Hampurissa. Asianajaja Wolfgang J. Hummel arvioi, että iskujen käskyttäjät ja poliittinen vastuu saattavat jäädä selvittämättä.
Nord Stream -räjäytyksistä syytetyn ukrainalaisen oikeudenkäynti alkaa Hampurissa. Asianajaja Wolfgang J. Hummel kysyy, miksi iskujen mahdolliset käskyttäjät jäävät tarkastelun ulkopuolelle.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden antoi helmikuussa 2022 lausunnon, joka sai uuden merkityksen seitsemän kuukautta myöhemmin, kun Itämeren pohjassa kulkeneet Nord Stream -kaasuputket räjäytettiin.
”Jos Venäjä hyökkää, Nord Stream 2 ei enää ole. Me teemme siitä lopun”, Biden ilmoitti Valkoisessa talossa 7. helmikuuta 2022 Saksan liittokansleri Olaf Scholzin seistessä hänen vierellään.
Kun toimittaja kysyi, kuinka Yhdysvallat voisi lopettaa Saksan määräysvallassa olevan hankkeen, Biden vakuutti, että keinot löytyisivät.
Syyskuun 26. päivänä 2022 Bornholmin saaren läheisyydessä tapahtuneet vedenalaiset räjähdykset vaurioittivat kolmea Nord Stream -putkistojen neljästä linjasta. Tutkinnassa on päädytty siihen, että iskussa käytettiin neljää räjähdettä, joista jokainen sisälsi 27 kilogrammaa sotilaskäyttöön tarkoitettua voimakasta räjähdysainetta.
Nyt, yli neljä vuotta myöhemmin, yksi ukrainalainen joutuu vastaamaan räjäytyksistä saksalaisessa tuomioistuimessa.
Saksalainen asianajaja Wolfgang J. Hummel tarkastelee Weltwochessa julkaistussa kirjoituksessaan 14. lokakuuta 2026 Hampurin osavaltionylioikeudessa alkavaa oikeudenkäyntiä. Hänen mukaansa oikeusprosessi saattaa kuitenkin jättää vastaamatta kaikkein olennaisimpiin kysymyksiin.
Syytettynä on Serhii K., jota epäillään osallisuudesta kaasuputkien tuhoamiseen. Syytteet käsittävät muun muassa sotarikoksen, räjähdyksen aiheuttamisen, rakennelmien tuhoamisen ja yleishyödyllisen toiminnan häiritsemisen.
Hampurin tuomioistuin on alustavasti katsonut, että näyttö riittää syytteen käsittelemiseen. Tämä ei kuitenkaan merkitse syyllisyyden vahvistamista, vaan asia ratkaistaan oikeudenkäynnissä.
Hummelin mukaan puolustuksen odotetaan kyseenalaistavan sekä tuomioistuimen toimivallan että syytetyn henkilöllisyyden. Lisäksi puolustus voi vedota siihen, että syytetty toimi Ukrainan asevoimien jäsenenä valtiollisessa tehtävässä.
Tämä nostaa esiin oikeudellisesti poikkeuksellisen kysymyksen. Mikäli Ukrainan erikoisjoukkoihin kuulunut sotilas toteutti operaation valtion määräyksestä, oliko kyse yksityishenkilön rikoksesta vai Ukrainan valtion sotilaallisesta toiminnasta?
Saksan liittovaltion korkein oikeus torjui tammikuussa 2026 näkemyksen, jonka mukaan valtiollisen tehtävän suorittaminen automaattisesti suojaisi tekijää henkilökohtaiselta rikosvastuulta. Oikeuden mukaan toisen valtion suvereniteettia loukkaavat salaiset väkivaltaoperaatiot eivät välttämättä kuulu kansainvälisen oikeuden tunnustaman toiminnallisen koskemattomuuden piiriin.
Oikeudenkäynnissä joudutaan arvioimaan myös Nord Stream -putkistojen asemaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden näkökulmasta.
Syyttäjä pitää kaasuputkia siviilikohteina, joiden tuhoaminen voi täyttää sotarikoksen tunnusmerkit. Puolustus voi puolestaan pyrkiä osoittamaan, että kyseessä oli Venäjää vastaan suunnattu sotilaallinen operaatio osana Ukrainan sotaa.
Ratkaisevaa on, millaisena kohteena putkistot oikeudellisesti arvioidaan ja voidaanko isku katsoa kansainvälisen oikeuden vastaiseksi.
Hummelin kirjoituksen keskeinen huomio koskee kuitenkin oikeudenkäynnin rajoja.
Hänen mukaansa Hampurin tuomioistuin keskittyy yksittäisen syytetyn mahdolliseen rikosvastuuseen eikä ole ottamassa ratkaistavakseen iskujen laajempaa poliittista taustaa.
Näin ollen oikeudenkäynnissä ei välttämättä selvitetä, kuka operaation määräsi toteutettavaksi, oliko Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi siitä tietoinen tai milloin Saksan hallitus mahdollisesti sai tietää suunnitelmista.
Hummel arvostelee myös tuomioistuimen 30. syyskuuta tekemää päätöstä, jolla Nord Stream AG:n ja Nord Stream 2 AG:n osallistuminen oikeudenkäyntiin asianomistajan erityisasemassa estettiin.
Tällainen asema olisi antanut putkiyhtiöille mahdollisuuden tehdä omia todistelua koskevia vaatimuksia. Hummelin mukaan ratkaisun perustelut ovat erityisen kyseenalaisia, kun otetaan huomioon räjäytysten aiheuttamien vahinkojen mittaluokka.
Kirjoittaja kiinnittää huomiota myös Saksan liittohallituksen suhtautumiseen.
Hummelin mukaan Saksan hallitus suhtautui aiemmin Venäjän mahdolliseen vastuuseen huomattavasti suoraviivaisemmin, mutta ukrainalaisen syytetyn tapauksessa se korostaa oikeusprosessin lopputuloksen odottamista.
Hummel pitääkin yllättävänä jo sitä, että Saksan liittovaltion syyttäjäviranomainen on ylipäätään nostanut asiassa syytteen.
Nord Stream -räjäytysten oikeudellinen käsittely saattaa lopulta johtaa yhden ukrainalaisen tuomitsemiseen tai vapauttamiseen. Se ei kuitenkaan välttämättä vastaa kysymykseen siitä, kuka suunnitteli ja hyväksyi operaation tai kuinka korkealle sen poliittinen vastuu ulottuu.
Hummelin kirjoitus nostaa näin esiin Nord Stream -oikeudenkäynnin keskeisen ristiriidan: Euroopan energiainfrastruktuuriin kohdistuneesta poikkeuksellisesta sabotaasista voidaan tuomita yksittäinen tekijä ilman, että operaation käskyttäjien henkilöllisyys tai valtioiden mahdollinen osallisuus koskaan selviää.
Tuomioistuin on varannut asian käsittelylle 16 istuntopäivää joulukuun 17. päivään asti ja oikeudenkäynnin odotetaan jatkuvan aina vuoteen 2027 asti.
Avaa artikkelin lisäsisältö ja lähdeaineisto tilaamalla VS Premium.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
