Nato-jäsenyyden harha ja kansallinen vastuu – automaattista apua ei ole
Naton ”turvatakuut” luovat illuusion automaattisesta avusta ja synnyttävät Suomenkin päättäjiltä nähtyä moraalikatoa, joka lepää juridisesti tyhjän päällä.
Suomen ja Naton liput ulkoministeriön päärakennuksen Merikasarmin edessä. Kuva: Santeri Iltanen, valtioneuvoston kanslia (CC BY 2.0)
1. kuukausi 1 €
Sen jälkeen 4,49 €/kk. Peruuta koska tahansa.
Tarjolla myös mainokseton VS Premium+ hintaan 9,90 €/kk.
Oletko jo tilaaja?
Kirjaudu sisään →
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Kirjoittanut
En tiedä miten artikkeli jatkuu kun en näe, mutta otsikon pohjalta voin todeta että ”näin on”.
Paljon kahkottu viides artikla sanoo että hyökkäys nato-maahan on sama kuin hyökkäisi kaikkia nato-maita vastaan. Ja siinä se. Artikla ei puhu auttamisesta tai muiden vastareaktioista. Se toteaa ilmeisen asian: Maahan on hyökätty.
Sen jälkeen jokainen maa tekee omat päätöksnsä lähteäkkö sotaan vai jatkuuko elämä niinkuin ennenkin. Ja Suomen ensisijaiseksi kumppanimaaksi on markitty Italia. Maa joka ei suuremmin ole loistanut aikaisemmissa konflikteissa. Eikä nytkää ole juuri ollut otsikoissa edes Ukrainan osalta.
Muistakaamme mitä muuan NATO-kenraali sanoi kymmenisen vuotta sitten:”Suomi on ollut hyvä paikka vakoilla Venäjää. Mutta ilmankin pärjääme”. Ja näille tyypeille päättäjämme ovat antamassa verovarojamme.