PESSIMISTIN VAALIT
Lapin vaaleissa vanhat voimat pitävät pintansa, äänestysinto laskee ja vaihtoehdot eduskunnan ulkopuolella alkavat kiinnostaa.
Ennakkomietteitä Lapista:
PESSIMISTIN VAALIT (PESSIMISTI EI VAALEISSA PETY)
Aistittavissa on, että poliitikkojen tapaiset sekä sellaisiksi mielivät hiljalleen aktivoituvat myös Lapissa kohti eduskuntavaaleja. Korkean äänikynnyksen johdosta Lapissa on tilanne jälleen kerran tavallaan mielenkiintoinen, mutta samaan aikaan tavanomaisen mielenkiinnoton. Vaihtuvuutta ei ole järisyttävästi ollut, eikä tule olemaan jatkossakaan. Valitettavasti myös äänestysaktiivisuus tulee jatkamaan laskuaan.
Keskusta ottanee omansa takaisin nousten ykköspuolueeksi. Tarjolla tulee olemaan tasaista kepumassaa, jolla ei tuulipukukansan asioiden kannalta ole mitään merkitystä. Hokema, jotta kepu pettää aina ei todellakaan ole tuulesta temmattu. Toisinaan se pettää jopa itsensä. Kokoomus saanee tuttuun tapaansa yhden Heikki nimisen tinasotilaan Sirkus-Arkadiaan. Ontoille puheillekin sen verran löytynee kaikupohjaa.
Demari-kavaljeerit ovat valtakunnallisesti olleet vastikään tanssisalien parrasvaloissa. Onko ”kissantappaja” Mikkelin hetki vihdoinkin koittamassa ja hän Jossun selätettyään nousisi Lapin ykkösdemariksi. Antti Lindtmanin puoluesihteeriksi valitsemalle kultapojulle on tietä tasoitettu kohti demarien tähtitaivasta.
Perussuomalaiset kokenevat täydellisen knockoutin menettäen senaattoriensa paikat. Hallituksen toimillaan siunaama sosiaali- ja terveyspalveluiden alasajo kokoomuksen sylikissana tulee vaaleissa maksuun perussuomalaisille. Sara Seppäsen hymy ja kivat liirum-laarumit eivät vie unhoon jytkytettyä ennennäkemättömän brutaalia erittäin epäoikeudenmukaista leikkaus- ja kurjistamispolitiikkaa. Maakunnan mölisevästä äijäkööristä ei Seppäselle oikein ole työntöavuksi eduskuntaan, vaikka haluja olisikin. Seppäsen säpikkäissä katselisin jo Uudenmaan vaalipiirin toripaikkojen suuntaan. Siellä on maan matalin äänikynnys ja peräkammarin persuja ehkä vielä riittävästi. Hymyä huuliin ja kabanossia kaasuttamaan, vuosi on hyvä aika.
Tennilän ja Mustajärven jälkeen vasemmiston vallannut alennustila näyttää jatkuvan edelleen. Vasemmistolle oikein tarjotaan sitä tuhannen taalan paikkaa. Voisi jopa sanoa kuten Frederik rallatteli, että nyt tai ei koskaan. Ehkäpä se on ei koskaan. Punaisesta pinkiksi vaalenneen lipun varjoista ei vaan hakemallakaan erotu kokonaisuutena vakavasti otettavia hahmoja. Väri on haalistunut ja aate kadonnut. Surullista.
Työttömyydessä Suomi on Euroopan ykkönen, mutta ei se tunnu eduskuntaa huolettavan lainkaan, vaikka oikeasti pitäisi olla huolissaan. Eduskunnassa mikään puolue ei enää erotu tapetista. Militarisointi ja omaan jalkaan ampuva typerä pakotepolitiikka käy kaikille. Historiaa ymmärtämättömät someajan Wannabe päättäjämme vaan päivästä toiseen kakofonisesti kaupittelevat meille karhuntaljaa, vaikkei karhua ole kellistetty. Yhteisesti totean jälleen kerran klassisesti eduskuntapuolueita edustaville tuleville ehdokkaille; kaiken muun te voitte viedä, mutta ääntäni ette saa. Mielitietty äänelleni on minun etsittävä eduskunnan ulkopuolisista ryhmistä.
Ari Saukko, Tervola
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Ei saa ääntäni myöskään yksikään eduskunnassa oleva tuholaispuolue
En äänestä ollenkaan, koska jos joku oikeasti hyvä eduskunnan ulkopuolinen puolue olisi pääsemässä läpi niin sen saamat äänet poistetaan järjestelmästä ts. mitätöidään.
Fiksu tarina Nyky-Suomesta. Suomettumisestakin voisi puhua kuten Jari Tervo ylen propaganda mediassa puhui. Tervolta jäi Ylen toiveesta Nyky-Suomi kokonaa aistien ulkopuolelle. EU, NATO ja USA ovat ne, jota kuunellaan tarkasti ja uhrataan maan vähiä varoja. Niitähän ei Tervon suomettumisen aikana tarvinnut uhrata niitä tuli.