Olympialaisiin uusi laji? Venäjän vastustamisessa Suomellakin olisi mitalisauma

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Lue ilman mainoksia – VS Premium+ 9,90 €/kk.

Euroopan unionin Venäjä-politiikka näyttää ajautuvan yhä uusille kierroksille. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten keskusteltiin talouspakotteista ja aseavusta Ukrainalle, nyt yhdeksän EU-maata haluaa käyttää myös unionin rahoitusta painostuskeinona Kansainvälistä olympiakomiteaa (IOC) vastaan.

Ruotsi, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tanska, Romania ja Alankomaat ovat vaatineet EU:n urheilukomissaaria Glenn Micallefia selvittämään, ettei IOC saisi enää EU-rahoitusta sen jälkeen, kun järjestö päätti poistaa Venäjän olympiakomitean väliaikaisen toimintakiellon.

Perusteluna vedotaan siihen, ettei mikään ole muuttunut Ukrainassa ja että Venäjän hyökkäyssota jatkuu edelleen. Maiden mukaan EU ei saisi tukea järjestöjä, joiden toiminta niiden mielestä on ristiriidassa unionin arvojen kanssa.

IOC:n päätöksen taustalla ei kuitenkaan ollut sodan hyväksyminen eikä Venäjän toimien puolustaminen. Olympiakomitea perusteli ratkaisua sillä, että Venäjän olympiakomitea ei enää sisällä miehitetyillä Ukrainan alueilla toimivia alueellisia urheilujärjestöjä. Juuri tämä oli ollut alkuperäinen peruste toimintakiellolle vuonna 2023.

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Lue ilman mainoksia – VS Premium+ 9,90 €/kk.

Silti yhdeksän EU-maata katsoo, ettei päätös riitä. Kirjeessä vaaditaan myös rahoituksen lopettamista Kansainväliseltä uintiliitolta (World Aquatics) ja Kansainväliseltä voimisteluliitolta, koska nekin ovat sallineet venäläisurheilijoiden paluun kilpailuihin.

Tapaus kuvastaa laajempaa kehitystä, jossa Venäjän vastustamisesta on tullut lähes automaattinen poliittinen mittari myös sellaisilla aloilla, joiden tarkoituksena on perinteisesti ollut rakentaa yhteyksiä valtioiden välille.

Olympialiikkeen alkuperäinen ajatus on ollut, että yksittäiset urheilijat eivät kanna vastuuta hallitustensa päätöksistä. Juuri tästä syystä olympialaisia on pidetty poikkeuksellisena kansainvälisenä areenana myös kriisiaikoina.

Nyt osa EU-maista näyttää omaksuneen täysin päinvastaisen lähtökohdan. Jos kansainvälinen urheilujärjestö ei noudata niiden poliittista linjaa riittävän tarkasti, sille ehdotetaan taloudellisia seuraamuksia.

Kysymys ei enää koske pelkästään Venäjää. Kyse on siitä, kuinka pitkälle politiikka halutaan ulottaa urheiluun ja kansainvälisiin järjestöihin. Kun EU alkaa käyttää rahoitustaan painostaakseen riippumattomia urheiluelimiä tekemään haluamiaan poliittisia ratkaisuja, raja urheilun autonomian ja poliittisen ohjauksen välillä hämärtyy entisestään.

Ironista on, että samaan aikaan kun Euroopan unioni korostaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää ja instituutioiden riippumattomuutta, se pyrkii vaikuttamaan juuri näiden instituutioiden päätöksiin rahahanoja kiristämällä.

Monelle eurooppalaiselle tämä näyttäytyy yhä vaikeammin perusteltavana. Sen sijaan, että urheilua käytettäisiin siltojen rakentamiseen ja jännitteiden lieventämiseen, siitä on tullut yksi uusi rintama geopoliittisessa vastakkainasettelussa.

Tällainen kehitys herättää väistämättä kysymyksen, onko Euroopan Venäjä-politiikassa enää kyse harkitusta strategiasta vai jatkuvasti laajenevasta poliittisesta kampanjasta, jossa uusia painostuskohteita etsitään lähes alalta kuin alalta. Urheilun muuttaminen osaksi tätä kamppailua vie olympialiikettä yhä kauemmas sen alkuperäisestä tehtävästä.

Kun Venäjän vastustamisesta tulee poliittisen hyväksynnän valuuttaa, syntyy helposti kilpailu siitä, kuka keksii seuraavan näyttävän tavan osoittaa kuuluvansa oikeaan leiriin. Tässä hyvesignaloinnin kilpavarustelussa myös olympialiikkeen rankaiseminen alkaa tuntua joidenkin mielestä luontevalta ajatukselta.

Ehkä Venäjän vastustamisesta pitäisi tehdä seuraavaksi olympialaji. Siinä Suomellakin voisi pitkästä aikaa olla realistiset mitalitoiveet.

Kuvituskuva: Jude Freeman (CC BY 2.0)

Tämä osio sisältää lisäsisältöä VS Premium -jäsenille.
Kokeile ensimmäinen kuukausi 1 € – sen jälkeen 3 €/kk.