Mitäpä jos joku muu kuin suomalainen ohjaa ”suomalaisia” elokuvia?
Mainos. Artikkeli jatkuu alla. Jippii, John McTiernan tulee Suomeen. Kyllä, Die Hardin, punaisen lokakuun metsästyksen, Predatorin ja monen muun elokuvan pääjehu saapuu Suomeen: Die Hard…
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Jippii, John McTiernan tulee Suomeen.
Kyllä, Die Hardin, punaisen lokakuun metsästyksen, Predatorin ja monen muun elokuvan pääjehu saapuu Suomeen:
Isot propsit Night Visionsin porukalle, joka sai tämän elokuvan suurmiehen saapumaan pieneen maahamme.
Eivätkä lippujen hinnatkaan ole kohtuuttomia, että kiitos siitä ettei rahasteta.
Miksi minä sitten jauhan tästä näin innostuneena?
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Tokihan sitä brutaalia koulukiusaamista, josta aina välillä mainitsen, niin pakenin sitä paljon mielikuvitusmaailmoihin.
Elokuvat olivat yksi tie näihin mielikuvitusmaailmoihin.
Lisäksi tietenkin VHS:n ja videovuokraamojen valtakautena sitä tietä pitkin tulivat niin Predatorit kuin Die Harditkin.
Rakastin myöskin Tom Clancyä ja minusta Punaisen lokakuun metsästys on onnistunut elokuvaversio hyvästä kirjasta.
Ja maailman toiseksi paras sukellusvene – elokuva.
Jauhan tästä näin innostuneena siksi, että tämä voisi olla suomalaiselle kulttuurille isompi asia, jos me haluamme sen sellaisena nähdä.
Meillä on esimerkiksi isoja pelitaloja kuten Remedy, jolta löytyy brändeistään niin Alan Wake kuin Controlkin.
Remedy on takuulla miettinyt sitä, että heidän peleistään tehtäisiin elokuvia.
Monia muitakin pelitaloja löytyy.
Ja kannattaa muistaa, että Rovio onnistui ihan hyvin siirtämään Angry Birdsin valkokankaalle.
Toki varmaan on erinäköisiä hankkeita eri tuotantoyhtiöillä, jotka voivat olla hyvinkin kunnianhimoisia.
Jotenkin vaan tuo peliala ja erityisesti Remedy tuli mieleen.
John McTiernan on kuitenkin vähän yli 70 – vuotias, joten hän pystyisi ihan hyvin vielä ohjaamaan yhden jos toisenkin elokuvan.
Toki se, että populäärikulttuuriin painottunut elokuvafestari saa hänet vieraakseen on jo sinällään iso asia.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
John McTiernan on oikeasti jättänyt jälkensä elokuviin, niin että hänen teoksensa kestävät aikaa.
Die Hardin ja Predatorin löytävät myöskin nuoremmat sukupolvet.
Olisi hienoa, että Suomessa yritettäisiin viihteen ja kulttuuriin saralta myöskin kansainvälisille markkinoille, eikä vaan jäätäisi jumittumaan tänne ja tähän pieneen kielialueeseen.
Joskus voi jopa olla kannattavaa, että otetaan legenda mukaan projektiin kuin koetettaisiin ihan omin voimin lähteä täältä valloittamaan maailmaa.
Me voimme aina sanoa, että Suomessa ei pelimerkit riitä ja varsinkaan elokuvien markkinoinnin suhteen ei päästä alkua pitemmälle.
Esimerkiksi se, että Sisu ei päässyt sen pidemmälle kuin pääsi, niin siitä on syytetty liian vähäisiä markkinointiresursseja.
Minä pidän Sisusta ja minä pidän Jalmari Helanderista.
Pidin Helanderista jo 2000 – luvun alussa kun ostin Anttilan alelaarista Ukkosen, enkä tiennyt yhtään mitä se piti sisällään.
Siinä on vain se, että Sisu on genre – elokuva ja näin ollen piirit ovat pienet jotka sitä käyvät maksavasti katsomassa.
Ja vaikka kunnioitan Jalmari Helanderia todella paljon, niin valitettavasti en usko hänen pääsevän koskaan samoille tasoille kuin mihin John McTiernan pääsi.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Sisu vaan ei ole Predator, eikä Big Game ole Die Hard.
Hyvä silti, että ne tehtiin ja ovat olemassa.
Totuus on se, että elokuvien puolella me emme yksinkertaisesti osaa tai pysty tekemään sellaisia tarinoita, jotka saavat kansainvälisesti isompaa jalansijaa.
Kirjoissa ja musiikissakaan ei oikein ole Roxetteen tai Stieg Larssoniin verrattavaa menestystä.
Ruotsalaiset osaavat sen kaavan miten kansainvälinen menestys tehdään ruotsalaisuutta hyödyntäen.
Me emme osaa hyödyntää suomalaisuuttamme oikealla tavalla, jotta kansainvälinen läpimurto viihteessä olisi mahdollista.
Pieniä voittoja toki on ja niistä on syytäkin olla ylpeitä.
Meidän viihteentekijämme eivät kuitenkaan ole vielä kaataneet elefanttia.
John McTiernan on.
Joten hänellä on kykyä ja uskoisin vielä olevan nälkääkin palailla elokuvien tekemisen puolelle.
Mitä jos yrittäisimme elokuvien puolella seuraavaa läpimurtoa, niin että John McTiernan ohjaa suomalaisen elokuvan?
Ja suomalaisella elokuvalla tarkoitan elokuvaa, jonka tarkoitus on mennä maailmalle.
Puhun Suomessa tehdystä toimintaelokuvasta, jonka hengestä pitäisi haista Koskenkorvan lisäksi Predator ja Die Hard.
Jos meillä olisi tekijöitä jotka pääsisivät edes lähellekään, niin vastaavaa olisi jo yritetty.
Ja olkaa kilttejä ja olkaa mainitsematta Renny Harlinia, mun päätä alkaa särkeä.
Itse skippaan John McTiernanin kohtaamisen tällä kertaa, koska se olisi vain keski – ikäisen miehen säälittävä yritys fiilistellä sitä kun teininä näki Predatorin tai Die Hardin ensimmäisen kerran.
Se kokemus ei palaa vaikka kuinka John McTiernan rustaisi nimensä mun Dvd – levyihin.
Tai vaikka onnistuisinkin saamaan yhteiskuvan tästä suurmiehestä.
Ensimmäinen kerta ei koskaan tule takaisin, eikä toistu.
Jos minulla on joskus mahdollista kohdata John McTiernan, niin haluan sen tapahtuvan omien ansioitteni takia.
Eiköhän siellä Night Visionissa ole ihan tarpeeksi muita keski – ikäisi fanipoikia jotka haluavat yhteiskuvan ja nimmarin VHS:n kanteen?
Vaikka tilaisuus olisikin nyt nähdä, mielestäni maailman toiseksi paras elossa oleva ohjaaja, niin luotan itseeni.
Siinä on kuitenkin se riski, että tapaaminen voi jäädä tapaamatta.
Suomalaisten pelialan ihmisten kuitenkin kannattaisi sinne mennä ja paiskata tassua.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Toimituksen huomautus: Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Kirjoittanut
-
Kirjailija
Kyminlinnan pelastaja?
Erittäin tunnettu koulukiusattu.
Suomalaisen ruokakaupan kartellin purkaja?
