EU:n digitaalisten palvelujen laki DSA ravistelee sananvapauden perustuksia
Järjestöjen mukaan EU-sääntely perustuu kiistanalaisiin tulkintoihin haitallisesta puheesta ja uhkaa avointa keskustelua.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Lue ilman mainoksia – VS Premium+ 9,90 €/kk.
Eurooppalaiset sääntelijät saavat kritiikkiä siitä, että ne sivuuttavat sananvapauteen ja sensuuriin liittyvät huolet EU:n digitaalisten palvelujen lain (Digital Services Act, DSA) arvioinnissa.
Kritiikin mukaan viranomaiset eivät vähennä sisällönvalvontaa vaan ohjaavat alustoja entistä aktiivisempaan puuttumiseen puheeseen, jota pidetään ongelmallisena.
Euroopan komission ja digitaalisten palvelujen koordinaattoreiden raportti korostaa, että DSA:n riskinarviointi suojaa perusoikeuksia. Samalla se kuitenkin odottaa suurilta verkkoalustoilta ja hakukoneilta toimia disinformaation, vihapuheen, häirinnän, vaaleihin kohdistuvien uhkien, väärän terveystiedon ja alaikäisiin kohdistuvien riskien vähentämiseksi.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Lue ilman mainoksia – VS Premium+ 9,90 €/kk.
Wienissä toimiva ADF International syyttää komissiota siitä, että se on sivuuttanut maailmanlaajuiset sananvapaushuolenaiheet. Järjestön mukaan DSA uhkaa muodostaa kansainvälisen sensuurijärjestelmän ja vaarantaa verkon mielipiteenvapauden.
ADF Internationalin vanhemman neuvonantajan ja sananvapausasioihin erikoistuneen juristin Adina Portarun mukaan DSA perustuu kiistanalaisiin tulkintoihin siitä, millainen puhe aiheuttaa yhteiskunnallisia riskejä, ja sen vaikutukset ulottuvat EU:n rajojen ulkopuolelle.
Raportti on herättänyt kitkaa myös Yhdysvaltain kanssa, sillä monia tarkasteltuja sisältötyyppejä pidetään siellä laillisena puheena.
Arvostelijoiden mukaan EU odottaa alustoilta ennakoivia toimia haitalliseksi katsotun sisällön vähentämiseksi, mikä tulkitaan Yhdysvalloissa sääntelyyn verhottuna sensuurina. Useat yhdysvaltalaiset lainsäätäjät katsovat, että DSA tukahduttaa poliittista keskustelua ja rohkaisee maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettuihin moderointikäytäntöihin.
Kuvituskuva: VS/Canva
Kokeile ensimmäinen kuukausi 1 € – sen jälkeen 3 €/kk.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Kirjoittajan tuoreimmat
Ulkomaat2.7.2026NATO:ssa repeämä Ukrainan tuesta – Italia jarruttaa sitoutumista vuoteen 2027
VS Premium1.7.2026Meteorologi Euroopan poikkeuksellisesta helleaallosta: ”Ei liity mitenkään ilmastonmuutokseen”
Pääkirjoitus1.7.2026Pääkirjoitus 1.7.2026: Rikosoikeus ei saa muuttua mielipiteiden vartijaksi
Ulkomaat1.7.2026Qatargate: Eurooppalainen pidätysmääräys ex-komissaarista
Tämän lain ei pitäisi kovinkaan paljon koskettaa suomalaisia. Se koskee vain sivustoja joilla on tilaajia/käyttäjiä yli 5000kpl, Suomessa ei taida yhdelläkään vahtoehtomedialla olla niin montaa rekisteröitynyttä ihmistä.
Kokonaan toinen asia on se, missä vaihtoehtomedioiden datat sijaitsevat. Jos ne ovat omalla serverillä niin ei ole hädän päivää. Mutta jos ne on talletettu pilvipalveluun tai kaikkei huonoimmassa tapauksessa, wordpresssin alle, niin sitten sensuurista saa syyttää vain itseään.
Olen tässä jo pari päivää ihmetellyt että miksi kukaan Suomessa ei ole ottanut kantaa Aura Sallan kommenttiin ”Suomen on luovuttava mikrosoftista”? Se on fakta joka on tiedetty jo kauan. Mikrosoft tuottaa luokattomia ohjelmia jotka eivät ole edes yhteensopivia keskenään. Jatkuvat vakoilut ja sen mahdollistavat reitä ovat olleet arkipäivää jo vuosikymmeniä. Ja kun tiedetään että muiden käytöjärjestelmien formaatit ovat pienempiä ja samasta raudasta saadaan jopa kuusinkertainen teho, miksi siis käyttää kömpelöä ja hidasta, bugistakin, käytäjärjestelmää ohjelmistoineen?
Esim. Saksalla on viranomaiskäytössä Linux (SuSE) ja Ranskalla Novell. Miksi siis Suomi on taas kerran maksajan roolissa? Linuxhan on suomalainen ja toimii hyvin. Muutoksella saataisiin esim. Pirhasta 15 miljoonan lisensssimaksujen vuotuinen säästö. Kyllä siitä jo Pirhan pomoillekkin palkankorotuksia jyvittäisi.
Jo ”haitallinen puhe” – miten ranskaksi meneekään – on karmea lähtökohta millekään lainsäädännölle. Saati EU:n laajuiselle.