Bryssel yrittää hiljentää AfD:n EU-puolueen

Euroopan parlamentti on käynnistänyt menettelyn, joka voi johtaa AfD:n eurooppalaisen puoluejärjestön virallisen aseman ja EU-rahoituksen menettämiseen.

Toimitus Julkaistu Päivitetty
1 Kommentti
Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen logo. Kuva: Marcho Verch (CC BY 2.0)
Mainos

Lue ilman mainoksia – VS Premium+ 9,90 €/kk.

Mainos päättyy

Euroopan parlamentti on pyytänyt tutkimaan, noudattaako AfD:n eurooppalainen puolueryhmä EU:n arvoja. Kielteinen arvio voisi johtaa puolueen virallisen aseman ja EU-rahoituksen menettämiseen.

Euroopan parlamentti on käynnistänyt menettelyn, jossa selvitetään, täyttääkö saksalaisen vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen eurooppalainen puolue, Europe of Sovereign Nations (ESN), Euroopan unionin perusarvot. Jos puolue todetaan sääntöjen vastaiseksi, se voi menettää asemansa virallisesti tunnustettuna eurooppalaisena puolueena sekä siihen liittyvän EU-rahoituksen.

Artikkeli on siirtynyt Premium-arkistoon Avoimina julkaistut artikkelit ovat vapaasti luettavissa 7 päivää julkaisusta, minkä jälkeen ne siirtyvät VS Premium -arkistoon.

1. kuukausi 1 €

Sen jälkeen 4,49 €/kk. Peruuta koska tahansa.

Tarjolla myös mainokseton VS Premium+ hintaan 9,90 €/kk.

Tutustu jäsenyyksiin →

Kirjoittanut
Toimitus

Toimitus

Viestit toimitukselle: toimitus@verkkosanomat.com

Kotisivut Kaikki artikkelit
0 0 Äänet
Arvostele artikkeli
Tilaa
Ilmoita
1 Kommentti
Jussi Neuvonen
Jussi Neuvonen
2 kuukautta sitten

Olisivatko AfD:n kiihkeimmät vastustajat huolellisesti kammattuja ja meikattuja? Tai ainakin näkyvimmät. Tämä on tietysti vain levoton heitto – nämä ovat muutaman sukupolven kestäviä prosesseja – mutta naisten aseman vahvistuminen näyttää tarkoittavan konformismin aseman parantumista. Kun ”pitkän jatkumon” perspektiiviä yrittää hahmottaa niin mitä muuta saattoi odottaa…

Satakaan väitöskirjaa ei riittäisi tyhjentävään käsittelyyn. Suosittelen kuitenkin sellaiseen hahmoon kuin Agathon Meurman tutustumiseen. Perspektiiviä saa wikittelemälläkin mutta etenkin: Juha Siltala, ”Valkoisen äidin pojat” (1999). Ilmiömäinen tiiliskivi.

1