Budjettivaje uhkaa – Suomi Euroopan kriisijonossa
Suomen talous on kriisissä; yksityinen sektori pysähtyy, hyvinvointivaltio paisuu ja poliittinen kiire kasvaa.
Ekonomisti Sven R. Larson analysoi The European Conservative -artikkelissaan Euroopan hyvinvointivaltioiden talouskriisiä ja sen erityistä ilmenemistä Suomessa. Larson on pitkään seurannut budjettikriisejä ja hyvinvointivaltion vaikutuksia talouskasvuun ja hänen näkemyksensä korostavat rakenteellisia ongelmia, jotka uhkaavat koko Euroopan talousvakautta.
“Suomen versio tästä talousmallista kohtaa nyt armottoman taloudellisen realiteetin”, Larson kirjoittaa.
Larson muistuttaa, että EU:n ylivelkaisuusmenettely tuo Suomeen kiireellisen paineen sopeuttaa julkista taloutta.
“Euroopan loputon talouden pysähtyneisyys tulee olemaan kaikkien länsieurooppalaisten sosialististen hyvinvointivaltioiden taloudellinen kirous. Niiden toimintaperiaate on ollut syventää hallitusten velkaa monien vuosien ajan. Lopulta yksityinen sektori pysähtyy, kun hyvinvointivaltio räjähtää köyhien vaatimiin etuuksiin”, Larson kirjoittaa.
Hän korostaa Suomen hallituksen valtavaa kulutusta ja sen vaikutusta talouteen:
“Suomen hallitus vie 56 senttiä jokaisesta tuotetusta eurosta. Tästä summasta 75 prosenttia ohjautuu hyvinvointivaltion ylläpitoon.”
Larson kritisoi hyvinvointivaltion periaatteita, jotka hänen mukaansa hidastavat talouskasvua ja luovat rakenteellisen epätasapainon. Hänen mukaan kovaa työtä, säästäväisyyttä ja riskinottoa rankaistaan liiallisilla veroilla, köyhät jäävät riippuvaisiksi valtiosta ja tulonjakoa korostetaan moraalisena saavutuksena.
Hän varoittaa poliittisen eliitin sitoutumisesta nykyiseen malliin, mikä vaikeuttaa kriisin ratkaisemista.
“Kun Helsinki nyt joutuu heräämään ja haistamaan ylivelkaisuuden kahvin, on huomattava riski, että se joutuu samaan budjettipaniikkiin, joka ajoi Kreikan hallituksen murskaamaan neljänneksen kansantaloudestaan”, Larson varoittaa.
Larson nostaa esimerkin onnistuneesta reformista Unkarissa, jossa hyvinvointivaltion osuutta on supistettu ja se on suunnattu perheiden tukemiseen, mikä on lisännyt talouskasvua.
“Viisi vuotta ennen vuoden 2020 pandemiaa Unkari kasvoi keskimäärin 4,2 prosenttia vuodessa—1,9 kertaa EU:n keskiarvoa korkeammin ja lähes 2,4 kertaa Suomea nopeammin.”
Larsonin mukaan Suomi on kriittisessä tilanteessa ja hallituksella on vain yksi mahdollisuus elvyttää taloutta ennen kuin rakenteelliset ongelmat kärjistyvät.
“Hallituksella on vain yksi todellinen mahdollisuus korjata maan rapautuva talous. Heidän on käytettävä se erittäin hyvin”, Larson päättää.
Kommentti:
Suomen talousongelmat eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan ne ovat itse aiheutettuja. Vuodesta 2014 lähtien Suomi on sitoutunut kaikkiin EU:n Venäjä-pakotteisiin, mikä on kaventanut yritysten mahdollisuuksia hyödyntää Venäjän kasvavia markkinoita.
Rajojen sulkeminen venäläisiltä turisteilta ja halvan energian hylkääminen ovat lisänneet talouden painetta ja EU:n ylilentokiellon tukeminen murensi Finnairin strategiset edut, kun Venäjä vastasi omalla ylilentokiellollaan.
Suomi on myös aktiivisesti osallistunut EU:n velkapaketteihin ja investoinut miljardeja Brysselin rahareikiin sekä Ukrainan tukemiseen, mikä on lisännyt julkisen talouden kuormaa valtavasti.
Näiden päätösten seurauksena Suomen hallituksella on hyvin vähän liikkumavaraa sopeuttaa hyvinvointivaltiota rakenteellisiin ongelmiin ja talouden jäykkyyttä pahentaa yhteisvaluutta euro. Larsonin analyysinkin valossa euro on Suomelle täysin väärä valuutta: maa ei voi käyttää valuuttapolitiikkaa sopeutuakseen kriiseihin ja korkeat julkiset menot yhdessä yhtenäisen rahapolitiikan kanssa rajoittavat tehokkaasti talouden elpymismahdollisuuksia.
Tämä yhdistelmä kansallisia päätöksiä ja euroalueen rakenteellisia rajoitteita on kaventanut Suomen talouden liikkumavaran erittäin kapeaksi.
Kuten Larson huomauttaa, suuri julkinen sektori ja rakenteellinen stagnointi voivat johtaa tilanteeseen, jossa yksityinen sektori pysähtyy ja hallituksen liikkumavara kutistuu kriittiseksi.
Suomen esimerkki osoittaa, että talouspolitiikka, valuutta ja ulkopoliittiset valinnat ovat vahvasti kytköksissä hyvinvointivaltion kestävyyteen.
Lue myös:
Kuvituskuva: ChatGPT
Kokeile ensimmäinen kuukausi 1 € – sen jälkeen 3 €/kk.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Suomen kriisi tietenkin monen asian kokonaisuus. Tämä on sekä triviaali fakta että kohtalokas ongelma: koulutususkon maassa missään ei opeteta kokonaisuuksien hahmottamista. Sellaista voi oppia vain ”elämänkoulussa”. (Oireellista että tästäkin harmittomasta sanasta tullut poliittisen nokittelun lyömäase. Kuinka muutenkaan?)
Tästä herää kysymys, mitkä puolueet ovat tämän huonon talouden hyväksyneet tai sallineet? Suomeahan on koko tämän heikentyneen ajan johtaneet sosiaalidemokraatit tai kokoomus, johon joukkoon perussuomalaiset ovat liittyneet. Kansalaiset uskovat täysin siihen, kun vaalimainoksissa nämä puolueet ovat julistaneet johtavansa maan parempaan. Ei pidä uskoa valehtelua vaan seurata, mitä on seurannut. Näistä kolmesta puolueesta ei yksikään ole tehnyt tai osannut tehdä, mitä on luvannut, ja tuskin osaa edes keskustapuoluekaan.
Ainoa mikä voi parantaisi tilannetta löytyy siitä, että kansalaiset valitsevat teräviä päättäjiä, jotka eivät lupaile mutta osaavat tehdä oikeita päätöksiä ja keskustella asiasta oikealla tavalla. Syyksi talouden romahdukseen väitetään Venäjän sotaa Ukrainassa. Kuitenkaan tämä sota ei ole merkinnyt mitään Suomen tilanteeseen vaan yksinomaa hallituksen valinnat ja sotapelko että Venäjä hyökkää Suomeenkin. Jokainen tervejärkinen tajuaa, ettei Venäjä ole syytä hyökätä Suomeen, jos itsenäisestä Suomesta on enemmän hyötyä Venäjälle kuin heikossa taloustilanteessa sotaan varustautuneesta Suomesta.