Valoa ilman viinaa – miksi juhannuksen pitäisi olla vuoden palauttavin viikonloppu?
Juhannusta pidetään irtiottona arjesta, mutta miksi palautuminen tarkoittaa meille yhä humalaa? Entä jos suurin kapina onkin viettää keskikesä selvänä?
Vuodesta toiseen juhannusta markkinoidaan suomalaisille irtiottona arjesta. Mainokset täyttyvät kaljakoreista, media laskee juhannuksen alkoholinkulutusta ja sosiaalinen media pursuaa kuvia viikonlopusta, jonka oletetaan huipentuvan jonkinasteiseen muistikatkoon.
Viesti on hienovarainen mutta selvä: rankan työvuoden jälkeen kunnollinen suomalainen ”nollaa” itsensä alkoholilla.
Harvemmin kuitenkaan kysytään, miksi palautuminen yhdistetään juuri päihtymiseen.
Juhannuksen alkoholikulttuuria pidetään usein harmittomana perinteenä. Silti sillä on myös toinen puoli. Kun vuoden valoisin viikonloppu käytetään valvomiseen, juomiseen ja krapulasta toipumiseen, menetetään samalla mahdollisuus johonkin paljon arvokkaampaan: aitoon palautumiseen.
Hallittu irtiotto pitää pyörät pyörimässä
Moderni työelämä vaatii ihmiseltä jatkuvaa tehokkuutta. Työpäivät venyvät, näyttöpäätteet seuraavat mukana kotiin ja suorittamisesta on tullut lähes moraalinen velvollisuus. Tällaisessa ympäristössä ihmiset tarvitsevat luonnollisesti tapoja purkaa painetta.
Tätä ilmiötä on tarkasteltu myös kriittisen yhteiskuntateorian piirissä. Työelämän ja kulutuskulttuurin tutkija Casper Hoedemaekers on kuvannut niin sanottua ”work hard, play hard” -logiikkaa, jossa rankka työnteko ja yhtä rankka vapaa-ajan kulutus muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden. Näennäisesti kapinalliset tai normeja rikkovat vapaa-ajan rituaalit eivät välttämättä todellisuudessa haastakaan järjestelmää, vaan voivat toimia sen jatkeena tarjoamalla hallittuja purkautumisen muotoja työelämän paineille.
Ajatus muistuttaa myös Frankfurtin koulukunnan filosofin Herbert Marcusen käsitettä repressiivisestä desublimaatiosta. Marcusen mukaan moderni kulutusyhteiskunta kykenee ottamaan ihmisten halut, nautinnonhalun ja kapinalliset impulssit osaksi markkinoita tarjoamalla niille hyväksyttyjä ja kaupallistettuja purkautumiskanavia. Tällöin vapaudelta näyttävä nautinto voi paradoksaalisesti vahvistaa olemassa olevia rakenteita sen sijaan, että se johtaisi niiden kyseenalaistamiseen. Myöhemmät kulutuskulttuurin tutkijat ovat soveltaneet tätä ajatusta tarkastellessaan sitä, miten kuluttaminen ja hedonismi voivat toimia samanaikaisesti sekä vapautumisen että sopeuttamisen välineinä.
Tässä valossa juhannuksen alkoholikulttuuria voi tarkastella myös muuna kuin pelkkänä perinteenä. Se tarjoaa hetkellisen irtioton arjesta, mutta samalla se voi jättää koskemattomiksi ja kyseenalaistamattomiksi ne elämäntavat, työrytmit ja odotukset, joista palautumisen tarve alun perin syntyy.
Juhannus on ehkä näkyvin esimerkki tästä ilmiöstä. Vuoden aikana kerääntyneet stressit, pettymykset ja väsymys saavat purkautua muutaman päivän ajan tavalla, jota pidetään täysin hyväksyttävänä. Humalaa ei nähdä poikkeuksena vaan lähes osana juhlan käsikirjoitusta. Se, mikä muulloin herättäisi huolta, muuttuu juhannuksena kansalliseksi perinteeksi. Kukaan ei ihmettele, jos juhannuksen jälkeen ollaan väsyneitä, huonosti nukuttuja tai toimintakyvyltään puolikuntoisia.
Ongelma on siinä, että tällainen ”palautuminen” ei useinkaan palauta mitään.
Jos viikonlopun jälkeen ihminen on entistä väsyneempi, ärtyneempi ja fyysisesti huonommassa kunnossa kuin ennen sitä, kyse ei ole levosta vaan kulutuksesta. Hetkellinen pako voi tuntua vapauttavalta, mutta se ei välttämättä muuta mitään niistä rakenteista, jotka kuormitusta alun perin synnyttävät.
Keskikesä tarjoaa mahdollisuuden, jota ei tule ajatelleeksi
Pohjoisen kesä on biologisesti poikkeuksellinen ilmiö. Valoa on enemmän kuin lähes missään muualla maailmassa, luonto on voimakkaimmillaan ja ihmisten mahdollisuus viettää aikaa ulkona on parhaimmillaan.
Samalla moderni elämä on etäännyttänyt meidät luonnollisista rytmeistä. Keinovalo, epäsäännölliset työajat, jatkuvat ilmoitukset ja näyttöpäätteet pitävät hermoston kierroksilla ympäri vuoden.
Juhannus voisi olla harvinainen hetki, jolloin ihminen palaa hetkeksi takaisin luonnollisempaan rytmiin: herää valoon, liikkuu ulkona, hengittää rauhallisemmin ja nukkuu ilman jatkuvaa kiireen tunnetta.
Alkoholi tekee usein päinvastoin. Vaikka se voi auttaa nukahtamaan, se heikentää unen laatua, lisää yöllisiä heräämisiä ja jättää hermoston aktiivisemmaksi kuin moni ymmärtää. Moni viettää vuoden valoisimman viikonlopun väsyneempänä kuin tavallisen työviikon jälkeen.
Selvä juhannus on kapinallinen valinta
Nykyihminen elää jatkuvassa ärsyketulvassa. Uutiset, sosiaalinen media, viestit, mainokset ja viihde kilpailevat huomiosta jokaisena valveillaolon hetkenä.
Alkoholi tarjoaa tähän vielä yhden ylimääräisen ärsykkeen.
Siksi täysin selvä juhannus voi tuntua yllättävän radikaalilta kokemukselta. Kun humala, krapula ja jatkuva viihdyttäminen jäävät pois, jäljelle jäävät hiljaisuus, luonto ja omat ajatukset. Monelle juuri se on epämukavaa – mutta samalla vapauttavaa.
Selväpäisyys pakottaa kohtaamaan todellisuuden ilman kemiallista sumuverhoa. Se antaa mahdollisuuden huomata, kuinka väsynyt todella on, kuinka paljon oma elämä pyörii velvollisuuksien ympärillä ja kuinka harvoin mieli saa olla täysin rauhassa.
Tällainen havahtuminen ei välttämättä muuta maailmaa. Mutta se voi muuttaa ihmisen suhdetta omaan elämäänsä.
Todellinen irtiotto
Juhannuksen ei tarvitse olla kilpailu siitä, kuka juo eniten tai juhlii pisimpään. Ehkä todellinen irtiotto onkin jotain päinvastaista.
Ehkä vuoden valoisimpana viikonloppuna suurin kapinallinen teko ei ole kontrollin menettäminen, vaan sen palauttaminen.
Kun muut etsivät vapautta pullosta, joku voi löytää sen kirkkaasta aamusta, hiljaisesta metsästä ja levänneestä mielestä.
Sellainen juhannus ei jätä jälkeensä tyhjiä tölkkejä, muistikatkoja tai krapulaa.
Se jättää jälkeensä energiaa, selkeyttä ja tunteen siitä, että oma elämä kuuluu taas itselle.
Kuvituskuva: Tumi-1983/Wikimedia Commons (CC BY-SA 3.0)
Kokeile ensimmäinen kuukausi 1 € – sen jälkeen 3 €/kk.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Toimitukselle
Hyvää juhannusta!
Viisas blogi. Mutta ehkä tässä ”historialliset” ja ”hysteeriset” tekijät yhtyvät kun vuoden valoisin päivä jo alkukesänä. Jossain Etelä-Euroopassa sillä ei samaa merkitystä ja usein kuuma elokuu tärkein lomakuukausikin.