Kolumni: Suomalainen paradoksi – kun onnellisuus kohtaa älykkyyden

Suomi on nimetty jo kahdeksan kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Yhdistyneet kansakunnat julkaisee vuosittain World Happiness Report -raportin, jossa maat asetetaan järjestykseen kansalaisten itse raportoiman elämään tyytyväisyyden perusteella. Suomi on ollut kärjessä useana vuonna peräkkäin, viimeksi viime vuoden maaliskuussa.

Samaan aikaan Suomi sijoittuu korkealle kansainvälisissä oppimistuloksia mittaavissa vertailuissa, kuten OECD:n koordinoimassa PISA-tutkimuksessa ja älykkyysosamääriä tarkastelevissa tutkimuksissa. Julkisessa keskustelussa tästä vedetään usein johtopäätös, että kyse on poikkeuksellisen onnellisen kansan lisäksi myös poikkeuksellisen älykkäästä kansasta.

Onnellisen kansan kuvaa korosti myös tasavallan presidentti Alexander Stubb puhuessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Stubb puolusti Suomen asemaa maailman onnellisimpana maana ja huomautti, että onnellisuutta ei mitata BKT:lla. Hän korosti Pohjoismaiden hyvinvointiyhteiskuntien ansioita ja kansainvälisissä mittareissa menestymistä: