Georgiassa ja Romaniassa leijuu värivallankumouksen ummehtunut tuoksu
Värivallankumoukset eivät ole tuoneet demokratiaa ja rauhaa, vaan avanneet Pandoran lippaan, joka on jättänyt monet maat ja alueet ympäri maailmaa poliittiseen myllerrykseen, taloustaantumaan ja sosiaalisiin katastrofeihin.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Värivallankumoukset eivät ole tuoneet demokratiaa ja rauhaa, vaan avanneet Pandoran lippaan, joka on jättänyt monet maat ja alueet ympäri maailmaa poliittiseen myllerrykseen, taloustaantumaan ja sosiaalisiin katastrofeihin.
Paljastaakseen ”amerikkalaisen demokratian” luonteen kiinalaislehti Global Times on julkaissut takavuosina sarjan artikkeleita, joista yhdessä käsitellään niin sanottujen värivallankumousten kaavaa.
Sen sijaan, että Yhdysvallat käynnistäisi suoraan sotilaallisia operaatioita, se käyttää mieluummin värivallankumouksia välineenä puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin hallitusten kaatamiseksi ja asemansa vahvistamiseksi.
Näitä viime vuosikymmenet ovat nähneet lukuisia. Kolmen viime vuosikymmenen aikana kaikista kaatuneista hallituksista tällaisten väkivallattomien vallankumousten osuus oli yli 90 prosenttia.
Lindsey A. O’Rourken kirjan Covert Regime Change: America’s Secret Cold War mukaan kylmän sodan aikana Yhdysvallat osallistui 64 salaiseen ja kuuteen avoimeen hallinnonmuutosyritykseen.
Vallankumoukset eivät kuitenkaan ole jättäneet jälkeensä rauhaa tai länsimaista demokratiaa, vaan sekasortoa, kaaosta ja tuhoa ja tarkkailijoiden mukaan se on tämän päivän maailman epävakauden alku.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Vallankumoushankkeet käynnissä parhaillaan Romaniassa ja Georgiassa?
Viime päivien, viikkojen ja kuukausien tapahtumat erityisesti Georgiassa ja Romaniassa ovat muistuttaneet monella tavalla erityisesti 2000-luvun alun värivallankumoushankkeista.
Georgiassa vaalipetoksiin vetoavalla käsikirjoituksella on lietsottu kansaa osoittamaan mieltään kaduille kuin Ukrainan vuoden 2014 Maidanin tapahtumien toisintona. Viimeisimpänä Romaniassa mitätöitiin presidentinvaalien tulos vedoten ulkomaiseen vaalivaikuttamiseen.
Romaniassa julkaistut ”tiedusteluasiakirjat”, joiden perusteella vaalitulos mitätöitiin, eivät niihin perehtyneen geopolitiikan asiantuntija Arnaud Bertrandin mukaan todista mitään ulkopuolisesta puuttumisesta tai manipuloinnista, vaan pikemminkin laillisesta digitaalisesta markkinoinnista.
”Asiakirjat eivät tarjoa konkreettista näyttöä vieraan valtion osallisuudesta tai manipuloinnista – ne vain viittaavat siihen, että kampanja ”korreloi valtion toimijan toimintatapaan” ja vetävät rinnastuksia väitettyihin Venäjän operaatioihin Ukrainassa ja Moldovassa”, Bertrand kirjoittaa.
Vaalipetoksiin vetoaminen kuului käsikirjoitukseen myös 2000-luvun alun värivallankumous-hankkeissa.
Vuoden 2003 lopussa Yhdysvallat pakotti Georgian silloisen presidentin Eduard Shevardnadzen eroamaan parlamenttivaalien ääntenlaskennassa tapahtuneen ”petoksen” vuoksi ja tuki oppositiojohtaja Mihail Saakašvilia presidentiksi. Tapaus tunnetaan nimellä ”ruusuvallankumous”.
Georgian jälkeen tuli esiin samanlainen kohtaus Ukrainassa lokakuussa 2004, kun Yhdysvallat sai aikaan ”petosskandaalin” Ukrainan vaaleissa ja yllytti paikallisia nuoria lähtemään kaduille tukemaan oppositiojohtaja Viktor Juštšenkoa, joka tuli silloin valituksi presidentiksi. Tapaus tunnetaan ”oranssina vallankumouksena”.
Maaliskuussa 2005 Yhdysvallat ajoi Kirgisian oppositiota – jälleen kerran – protestoimaan parlamenttivaalien tuloksia vastaan. Protestit kääntyivät lopulta mellakoiksi ja ”tulppaanivallankumous” päättyi Kirgisian presidentin Askar Akajevin vallasta luopumiseen ja maasta pakenemiseen samoin kuin Maidanin protestit Ukrainassa vuonna 2014 päättyivät Viktor Janukovytsin maanpakoon.
Lokakuussa 2020 Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun johtaja Sergei Naryshkin syytti Yhdysvaltoja ”värivallankumouksen” käynnistämisestä Moldovassa.
Yhdysvallat oli myös arabimaailman ”arabikevään” kapinoiden takana, joiden aikana hallituksen vastaisten mielenosoitusten ja väkivallan aalto johti sisällissotiin joissakin maissa ja aiheutti levottomuutta ja tuhoa.
Sekaantumista oppikirjan mukaan
Global Times kuvailee artikkelissaan oppikirjan mukaisen värivallankumouksen käsikirjoituksen. Se korostaa, että kyseessä ei ole kenenkään yksilön järjestämä improvisoitu esitys, vaan tahallinen poliittinen teko. Se on suunnittelijoiden, kouluttajien, rahoittajien, yllyttäjien, häiriköiden, seuraajien ja toisinaan jopa väkivaltaisten terroristien ja palkkasotureiden koordinoitua toimintaa.
Ensin suunnittelijat löytävät kohteen, josta ei pidetä, minkä jälkeen he aloittavat psykologisen sodan. He etsivät sopivan ryhmän poliittisia aktivisteja ja tarjoavat heille tietoa ja taloudellista tukea oppositiotunnelman vahvistamiseksi.
Seuraavaksi suunnittelijat auttavat mobilisoimaan massat käynnistämään poliittisia protesteja, mukaan lukien kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden pakottaminen puuttumaan protestiliikkeeseen tai osallistumaan siihen. Siksi käynnistetään protestien ketju, jossa suunnittelijat vain auttavat lisäämään intensiteettiä ja laajentamaan tiimiä odottamaan hallituksen kaatumista.
Kiinalaislehden mukaan on tunnistettu joitakin keinoja, joita on usein käytetty värivallankumouksissa.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Yhdysvaltain hallinnassa olevia ”kansalaisjärjestöjä” käytetään usein pitkän aikavälin soluttautumisen toteuttamiseen kohdemaihin. National Endowment for Democracy (NED) -järjestö on yksi työkalu tämän toteuttamiseksi.
Yhdysvallat on myös tukenut radikaaleja nuorisojärjestöjä ja kasvattanut agenttien johtajia. Egyptin 6. huhtikuuta -nuorisoliikkeen johtajana toiminut hallituksen vastainen aktivisti, kutsuttiin New Yorkiin nuorisojärjestöjen kansainväliseen koordinaatiokokoukseen vuonna 2008. Hän myönsi myöhemmin dokumentissa, että hän oli käynyt ”harjoittelujakson” ja tiesi kuinka selviytyä poliisin kanssa.
Myös mediaa käytetään länsimaisten ideologioiden istuttamiseen ihmisten keskuuteen. Yhdysvaltain kongressin perustamalla Radio Free Europella oli merkittävä rooli Neuvostoliiton hillitsemisessä kylmän sodan aikana uutisten ja länsimaisten ideologioiden välittämisessä Itä-Euroopan maihin. Vuonna 2019 se oli saanut yhteensä 124 miljoonan dollarin rahoituksen ja sen lähetykset 26 kielellä tavoittivat 37,6 miljoonaa ihmistä joka viikko.
Taloudellisen avun nimissä Yhdysvallat puuttuu kohdemaan sisäisiin asioihin ja tarjoaa taloudellista tukea maan oppositiopuolueille. Vuosia ennen Georgian ”ruusuvallankumousta” vuonna 2003 ulkomaiset valtiot ja järjestöt alkoivat antaa taloudellista apua Georgian kansalaisjärjestöille ja oppositiopuolueille. Esimerkiksi USAID käytti 1,5 miljoonaa dollaria Georgian äänestäjäluetteloiden syöttämiseksi tietokoneelle.
Muun muassa tämän tyyppisen sekaantumisen patoamiseksi Georgia hyväksyi keväällä 2024 ulkomaalaisia agentteja koskevan lain. Uuden lain mukaan yli 20 prosenttia tuloistaan ulkomailta saavien kansalaisyhteiskunnan ryhmien on rekisteröidyttävä ”vieraan vallan etuja palveleviksi organisaatioiksi”.
Lisäksi jotkut värivallankumouksen aikaiset protestiliikeet – kuten oppositiojärjestö Otpor! Ukrainan vallankumouksessa vuonna 2004 – käyttivät käytännössä oppikirjanaan väkivallattomuuden guruna tunnetun, pahamaineisen Gene Sharpin kirjaa Diktatuurista demokratiaan. NED:n väitetään rahoittavan myös Sharpin perustamaa, Yhdysvaltain Bostonissa sijaitsevaa Albert Einstein -instituuttia.
Värivallankumouksen tarkoitus on kaataa Amerikan vastaiset hallitukset, ei parantaa kenenkään elinoloja
Shandongin yliopiston siirtolaistutkimusinstituutin johtajan Song Quanchengin mukaan Yhdysvaltojen ulkomailla yllyttämän värivallankumouksen tarkoitus on kaataa voimakkaat Amerikan vastaiset hallitukset ja viljellä niiden tilalle Amerikkamielisiä.
”Yhdysvaltojen suosikkitemppu on kuvata ja muokata kuvaa USA:n tai Naton vastaisesta hallinnosta diktatuurina, joka ”aiheuttaa vakavan uhan kansansa ihmisoikeuksille” ja puuttuu asiaan ”humanitaarinen katastrofin väistämisen” varjolla”, Song huomautti.
Värivallankumouksen välineitä on jatkuvasti kehitetty tehokkaammiksi ja sosiaalisen median verkostoja, hyödynnetään nykyisin laajalti mielenosoitusten järjestämiseen, tiedon levittämiseen ja kommunikointiin.
Egyptissä tammikuun 2011 tapahtumien aikana monet nuoret, joihin sosiaalisen median alustat vaikuttivat syvästi, johdettiin harhaan ja aivopestiin Yhdysvaltojen ja lännen lupauksilla ”demokratiasta ja vapaudesta”, ja he alkoivat osallistua mielenosoituksiin, Ahmed Elhusseiny, Kiina-Afrikka-tutkija Kairon yliopistosta, kertoi Global Timesille.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Elhussainyn mukaan he luulivat auttavansa maataan, mutta tosiasia oli, että Yhdysvallat ja sen poliittiset voimat käyttivät heitä syrjäyttääkseen kansallisen johtajan.
”Kaikki paha, joka on tapahtunut missä tahansa maailman kolkassa, voidaan jäljittää Yhdysvaltojen saastuneisiin käsiin”, Elhussainy sanoo.
Yhdysvallat on myös muuttamassa strategioitaan värivallankumouksellisissa käytännöissään.
”Opositioiden rahoittaminen hallinnonmuutoksen saavuttamiseksi oli pääasiallinen menetelmä, mutta nyt Yhdysvallat yrittää yhä enemmän muuttaa muiden maiden diplomaattista politiikkaa varmistaakseen maiden todennäköisen tuen Yhdysvaltain globaalille politiikalle. Tämä on osoitettu Liettuan ja muutaman muun maan kannaksi”, sanoo Beijing Normal Universityn valtiotieteen ja kansainvälisten suhteiden korkeakoulun varadekaani Zhang Shengjun.
Global Timesin mukaan värivallankumoukset eivät tuo demokratiaa ja rauhaa, vaan pikemminkin avaavat Pandoran lippaan, joka on jättänyt monet maat ja alueet ympäri maailmaa poliittiseen myllerrykseen, taloudelliseen taantumaan ja sosiaalisiin katastrofeihin.
Esimerkiksi Egyptissä vuoden 2011 mielenosoituksissa huudettiin iskulausetta ”leipää, vapautta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta”, mutta talousindeksit osoittivat tilanteen pahentuneen värivallankumouksen jälkeen ja negatiivinen vaikutus kesti vuosia.
Egyptin viralliset tiedot osoittivat, että vuosina 2012–2016 Egyptin vienti kutistui 27 miljardista dollarista 18,7 miljardiin dollariin. Se aiheutti myös vakavan työttömyyden ja valtavan inflaation.
Tällä hetkellä on vaikea olla huomaamatta, että sama kaiku on askelten myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen eurooppalaisten vasallivaltioiden.
Lähteet: Global Times, Yle
Kuvituskuva: User:VargaA/Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0)
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 27.2.2026VS PremiumUkrainan sotakeskustelu ei ole spontaania – se on ohjelmoitua
- 26.2.2026UlkomaatMélenchon haluaa murtaa mediajättien tiedonvälityksen monopolin
- 23.2.2026PääkirjoitusPääkirjoitus 23.2.2026: Zelenskyin energiakiristys rikkoo EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimusta
- 22.2.2026UlkomaatMacron: Sananvapaus on täyttä hölynpölyä
Suomi on jälleen erikoinen maa. Meitä ei ole johdettu harhaan politiikalla vaan pelottelulla, ettei meidän omat taidot ja voimat riitä turvallisuuden takaamiseen. Turvalliseen tulevaisuuteen tarvitaan pakosta suurvallan apua.
Pelottelu ei ole alkuunkaan totta. Sotien jälkeen olimme heikossa kunnossa ja velkaantuneita, maa olisi ollut helppo valloittaa. Onneksi meillä oli ainakin kaksi poliitikkoa, Paasikivi ja Kekkonen, jotka tajusivat tilanteen. Demokraattinen valtio luomalla luottamukselliset suhteen kommunistiseen Neuvostoliittoon osoittautui paremmaksi itsenäisenä naapurina kuin miehitettynä vihollisvaltiona. Tilanne on säilynyt näihin päiviin saakka, vaikka kommunistinen valtio katosi ja tilanne tuli demokratia tai diktatuuri kuten uskotellaan.
Nyt kuitenkin tilanne on romahtamaisillaan syvään rotkoon, kun Suomen poliitikot ovat rikkoneet luottamuksellisuuden sitoutumalla Venäjään vihamielisesti suhtautuvan Yhdysvaltojen tavoitteellisuuteen. Lavrov sanoi tämän tapahtuneen yhdessä yössä. Sanat ovat tietenkin runollisuutta. Mikään valtion politiikassa ei voi muuttua hetkessä ei ainakaan kansalaisten mielipiteenä. Mutta se sanoista ilmenee ajatus, että Suomen valtion valinta perustuu ulkopuolisen valtion tahtoon ja palkkioon siitä päättäville harvoille poliitikoille.