Emmanuel Todd Israelin ja Palestiinan kysymyksestä: Onko Washington oleellisesti tyytyväinen ikuiseen jännitteen lähteeseen Lähi-idässä?
Ranskalaisintellektuelli Emmanuel Todd on kirjoittanut Israelin ja Palestinaan ratkaisemattomasta tilanteesta kirjassaan After the Empire: The Breakdown of the American Order. Hänen ajatuksensa 20 vuoden takaa ovat relevantteja vielä tänäkin päivänä.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Ranskalaisintellektuelli Emmanuel Todd on kirjoittanut Israelin ja Palestiinan ratkaisemattomasta tilanteesta kirjassaan After the Empire: The Breakdown of the American Order. Hänen ajatuksensa 20 vuoden takaa ovat relevantteja vielä tänäkin päivänä.
Emmanuel Todd on ranskalainen antropologi, historioitsija, politiikan tutkija, esseisti, futuristi ja kirjailija. Useista hänen teoksistaan on tullut yhteiskuntatieteiden klassikoita. Kirjassaan After the Empire: The Breakdown of the American Order vuodelta 2003, Todd kuvaa Yhdysvaltojen vaikutusta Israelin ja Palestiinan tilanteeseen.
Todd näkee, että eurooppalaiset eivät ymmärrä, miksi Yhdysvallat ei halua ratkaista Israelin ja Palestiinan kysymystä, vaikka sillä on kaikki tarvittavat valmiudet tehdä niin.
”He alkavat kysyä itseltään: onko Washington oleellisesti tyytyväinen tähän ikuiseen jännitteen lähteeseen Lähi-idässä ja arabikansojen kasvavaan vihamielisyyteen läntistä maailmaa kohtaan?”, Todd kirjoittaa.
Toddin mukaan kaikki tapahtuu ikään kuin Yhdysvallat pyrkisi epämääräisistä syistä ylläpitämään tietyn tason kansainvälistä jännitettä ja rajoitetun kroonisen sodan tilannetta.
”Nykyään… Yhdysvallat ei voi enää luottaa pelkästään omaan tuotantoonsa. Samalla kun maailma koulutuksen, väestörakenteen ja demokratian vakautumisen tiellä huomaa pärjäävänsä ilman Yhdysvaltoja, Yhdysvallat alkaa ymmärtää, että se ei voi enää tulla toimeen ilman muuta maailmaa”, Todd kirjoittaa.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Toddin mukaan Yhdysvallat on pakotettu käymään poliittista ja sotilaallista taistelua hegemoniansa säilyttämiseksi, mikä on tullut välttämättömäksi sen elintason ylläpitämiseksi.
”Sen täytyy löytää ratkaisu, todellinen tai illusorinen, tuskalliseen taloudellisen riippuvuuden ongelmaansa. Sen on pysyttävä, ainakin symbolisesti, maailman keskipisteessä ja tätä varten sen on osoitettava ”voimaansa”, anteeksi, ”kaikkivaltiuttaan”, Todd kirjoittaa.
Olemme siis Toddin vuoden 2003 teoksen mukaan todistamassa teatterillisen militarismin ilmaantumista, jonka kolme pääelementtiä hän määrittelee: Ensinnäkin ongelmia ei ratkaista täysin, minkä tarkoitus on oikeuttaa ”yhden supervallan” loputtomat sotilaalliset toimet planeetalla. Toiseksi keskitytään ”mikrovaltuuksiin”, eli ainoa tapa pysyä poliittisesti maailman keskipisteenä on hyökätä pieniä toimijoita vastaan, mikä vahvistaa USA:n valtaa. Kolmanneksi tarkoitus on luoda uudenlaisia aseita siten, että Yhdysvallat on ”paljon edellä” kilpavarustelussa, jonka ei pitäisi koskaan pysähtyä.
”USA ajautuu kohti suurempaa uskoa ihmisten epätasa-arvoon. Se uskoo yhä vähemmän ihmiskunnan yhtenäisyyteen. Ilman muutoksia voimme soveltaa näitä havaintoja Israelin valtioon, jonka arabeja koskevaan politiikkaan liittyy sisäistä taloudellisen eriarvoisuuden ja uskonnollisten uskomusten aiheuttamaa kerrostumista. Israelin kasvava kyvyttömyys nähdä arabeja ollenkaan ihmisinä on ilmeistä ihmisille, jotka seuraavat printtiä tai televisiota”, Todd kirjoittaa.
Lähde: Viestipalvelu X / Emmanuel Todd: After the Empire: The Breakdown of the American Order, 2003.
Kuva: Oestani/Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 20.12.2025VS PremiumNato-jäsenyyden harha ja kansallinen vastuu – automaattista apua ei ole
- 19.12.2025PerspektiiviJeffrey Sachsilta avoin kirje Friedrich Merzille: ”Opetelkaa historiaa, herra liittokansleri!”
- 18.12.2025TalousPurra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
- 14.12.2025UlkomaatFico: ”Jos venäläisen tai ukrainalaisen elämä on paskan arvoinen, en halua olla osa sellaista Länsi-Eurooppaa”
Prof. Klinge selosti päiväkirjoissaan Toddin näkemyksiä. Seuraavaa päiväkirjaahan ei tule joten jenkki-intoisessa maassa yksi kriittinen ääni vähemmän. Ei hyvä vaikka Professorin frankofiliassa oli siinäkin joskus kestämistä.