Pääkirjoitus 22.7.2025: Suomella ei ole vaihtoehtoja – euro on hylättävä
Euro on epäonnistunut valuuttakokeilu, joka syö Suomen ostovoiman, päätösvallan ja vientikyvyn – eikä loppua näy.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Euro on epäonnistunut valuuttakokeilu, joka syö Suomen ostovoiman, päätösvallan ja vientikyvyn – eikä loppua näy.
Euro ei ole ollut Suomelle menestys, vaan talouspoliittinen ansa, joka on vienyt meiltä tärkeimmän kriisinhallintakeinon: oman valuutan.
Euron esiasteen, eli vahvan markan politiikan aiheuttamasta 1990-luvun lamasta opimme, kuinka ratkaisevaa valuutan joustavuus on. Markan kellutus pysäytti syöksykierteen ja mahdollisti viennin vetämisen.
Euroon siirtyminen palautti meidät tilanteeseen, jossa talous ei enää jousta ilman raskaita seurauksia: työttömyyttä, investointien hiipumista ja velkaantumista.
Ilman omaa valuuttaa kaikki jousto kaatuu työntekijöiden ja julkisen talouden niskaan. Euron aikakaudella suomalainen palkansaaja on joutunut sisäisen devalvaation uhriksi. Vaihtoehtoja ei ole, kun valuuttakurssia ei voi säätää.
Samaan aikaan vientiteollisuus kamppailee kilpailukyvystä valuutassa, jota ohjataan Saksasta käsin. Suomi ei ole Saksa, mutta pelaamme samoilla ehdoilla. Tuloksena on jälkeen jäänyt ostovoima, vaimea vienti ja kasvava velkataakka.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Euro on valuutta ilman valtiota – historiallisesti aina tuhoon tuomittu järjestely. Yhteisvaluutan taustalla pitäisi olla yhteinen talous-, vero- ja tulonsiirtopolitiikka. Tämä taas merkitsee liittovaltiota, jota suomalaiset eivät ole koskaan hyväksyneet.
Elpymisrahasto ja yhteisvelka ovat vasta alku. Jokaisen kriisin myötä Suomelle lankeaa vastuita, joihin ei voi enää vaikuttaa kansallisesti.
Eurojäsenyyttä perustellaan vakaudella ja matalilla koroilla, mutta sen varjolla on vaiettu todellisista kustannuksista: menetetystä kasvusta, ostovoiman heikkenemisestä ja talouspoliittisen liikkumavaran katoamisesta. Suomessa ei ole nähty aitoa kasvua vuosikymmeneen. Mikään ei muutu, ellei eurosta ymmärretä lähteä.
Meillä ei ole omaa valuuttaa eikä aitoa keskuspankkia, mutta olemme sitoutuneet pelastamaan muita. Se ei ole vastuullista talouspolitiikkaa, vaan alistumista järjestelmään, joka toimii meitä vastaan.
Tarvitsemme rehellisen keskustelun siitä, miten voimme palauttaa itsenäisen rahapolitiikan ja päätösvallan.
Euron pelastaminen ei ole Suomen pelastamista. Kansallinen etumme vaatii omaa valuuttaa – ei ikuista yhteisvastuuta.
Allekirjoita Paavo Väyrysen kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15595
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 17.4.2026TalousProfessori Steve Hanke: Euro toi inflaatiopiikin Bulgariaan
- 16.4.2026UlkomaatKylmää vettä Brysselille: Unkari ei lämpene Ukrainan tukipaketille
- 13.4.2026Ulkomaat“Olisi pitänyt vetää markkinoilta” – rajut syytökset COVID-rokotteista Saksassa
- 12.4.2026Perspektiivi“Orbán on oikealla tiellä” – Tony Abbottin viesti Euroopalle

Lataa sovellus
Juuri näin. Melkein kaikki sieltä viekamiehistöstä 80′ s puolvälin jälkee julkinen telotus
Suomi huijattiin Euroon.
Maastrichtin sopimuksen sanalla ”as appropriate” käsitteellä opn 13 merkitystä.
Kun äänestettiin, niin sille annettiin merkitys että sopimus ei velvoita liittymään euroon.
Myöhemmin sanalle ”as appropriate” annettiin merkitys että sopimus velvoittikin liittymään euroon…..
Maastrichtin sopimuksen.
Ydin ongelma on siinä että sopimuksen sanalla ”as appropriate” on 13 eri merkitystä. Joten sitä voidaan tulkita 13 eri tavalla.
Puhemies ymmärsi asian aikanaan näin:
myös silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi, ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta. Hän kertoi asiasta Suomen Kuvalehden haastattelussa (15/1997).
MYÖHEMMIN sitten kerrottiin eduskunnalle, vuosia sen jälkeen kun eduskunta oli hyväksynyt Maastrihtin sopimuksen, että itse asiassa Maastrichtin sopimus velvoitti Suomen liittymään euroon ja, että eduskunta olisi jos Maastrihtin sopimuksen hyväksyessään ”porannut reiän perustuslakiin” sen hyväksymällä
Sanakirja:
appropriate=varattu, sopiva, osoitettu, täsmällinen, sovelias, asianmukainen, kohtuullinen, osuva, asiaankuuluva, asianomainen, tarkoituksenmukainen, sattuva, asiallinen, oikea
Maastrichtin sopimuksen 5 kohta:
5. During the second stage, each Member
State shall, as appropriate, start the
process leading to the independence of
its central bank, in accordance with
Article 108
Ruotsi on hyväksynyt saman Maastrictin sopimuksen, ja siellä on katsottu että Maastrictin sopimus ei velvoita euroon siirtymistä.
Juuri kuten Kautio kirjoitti. Eduskunnassa on vain Järjestelmäpuolueen edustajia joten aloitteen on tultava ”alhaalta päin”. Väyrynen parantaa vanhetessaan, voisipa saman sanoa monesta muustakin poliitikosta.
Kun Euroopan yhteisön liittymistä harkittiin niin silloin jo vaikutti itäisen naapurin pelko, vaikka siihen ei syytä ollut. Silloin kyllä hallituksen päätöksissä tuli itäinenen naapuri ottaa huomioon. Siis pelko koski vain vallanpitäjiä. Nämä pelkäsivät tekevänsä virheitä, joista tulee haittaa menestymiselle politiikassa. Siksi päätettiin ottaa myös sama raha, joka on Euroopan yhteisöllä lisäämäässä turvallisuutta.
Nyt tilanne on mennyt vielä pahemmaksi, kun suuressa pelossa turvallisuussyistä oli pakko liittyä NATOon, ja vielä lisäksi tehdä sopimus Yhdysvaltojen turvallisuus avusta. Tämä oli vallanpitäjille tärkeää, koske he eivät enää ole vastuussa kansalaisten turvallisuudesta, se on muiden niskoilla. Mutta samalla meni itsenäisyys ja jouduttiin toimimaan muiden hyödyksi. Vallanpitäjät Suomessa ovat tottuneet siihen, ettei kansalaiset kyseenalaista heitä taloudellisista asioissa vaan turvallisuus on tärkeä. Media on tähän suuri syyllinen.
Kirjoituksessa ei mennä tarpeeksi syvälle siihen mikä on varsinainen ongelma. Näissä artikkeleissä pureudutaan asiaan hyvin:
https://ebolakani.blogspot.com/2012/03/tosiasiassa-euro-onkin-ulkomainen.html
https://ebolakani.blogspot.com/2012/04/valtion-joka-on-omaksunut-euron-on.html
Ongelma on tiivistetysti se, että euro ei ole valtionvaluutta. Valuutta on erotettu yksittäisistä valtioista. Yksikään niistä valtiosta, jotka käyttävät euroa, ei voi liikkeelle laskea euroja, vaan ovat kyseisen valuutan käyttäjiä. Valtion, joka on omaksunut euron, on lainattava valuuttansa. Niiden on maksettava mitä tahansa velkakirjamarkkinat vaativatkaan.
Koko taloutemme on liikepankkien myöntämien lainojen armoilla!
Ja tämä tässä, oi rakas veronmaksaja, on ”uusklassista” velkaorjuutta.
Rahan syntymekanismi on suurin ongelma
Anu Taskinen kysyi (HS Mielipide 3.1.), miten on mahdollista, että maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Useimmiten rahaa saa palkkana, tulonsiirtona, lahjana, osinkona tai myymällä jotakin. Mutta mistä tuo raha on peräisin? Se on peräisin sinun tai jonkun toisen lainaamasta rahasta.
”Valtiot ovat luovuttaneet rahan luontioikeuden yksityisille liikepankeille. Tämä tarkoittaa sitä, että rahan kierto alkaa vasta sitten, kun joku on mennyt pankkiin ja lainannut sen sieltä. Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitomenettelyllä tyhjästä, ja pankki lainaa vain lainasopimuksessa olevan pääoman summan. Pankkiin on kuitenkin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on lainattu, ja samalla tämä raha kuolettuu eli katoaa kierrosta.
Kun pankki lainaa vain lainasopimuksessa olevan summan, mistä korot maksetaan? Korot maksetaan omasta tai jonkun muun lainaamasta rahasta. Tämä tapahtuu täysin riippumatta siitä, miten raha ansaittiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat ottaneet lainaa eilen tai tänään, ovat velan takaisinmaksussa riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna. Tämä on velkapyramidiponzi.
Ilman velkaa ei ole rahaa ja ilman rahaa ei ole taloutta. Tuotanto ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa, vaan pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata korolla. Nykyisessä järjestelmässä ei ole olemassa sellaista määrää työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä, veronkorotuksia, eläkeikien nostoja, taloudellista integraatiota, palkkojen alentamista ja kilpailukyvyn kasvattamista, joilla tästä taloudellisesta ahdingosta voitaisiin nousta. Toivoisin jokaisen suomalaisen – kansanedustajia myöten – ymmärtävän tämän.
Nykyinen taloudellinen ahdinko johtuu velkasaturaatiosta eli siitä, kun lainanhoitokulut syövät liikaa elämiseen jäävästä rahasta, eikä juuri kukaan halua tai kykene ottamaan lisää velkaa. On vain täsmälleen yksi ongelma, ja se on rahan syntymekanismi. Mitään muuta ongelmaa ei ole. Kaikki muut taloudelliset ongelmat ovat vain oireita tästä. Paranna sairaus, niin oireet katoavat.”.
Suomen Pankin julkaisussa ”Lyhyt johdatus rahaan” kerrotaan:
”Nykyään raha on suurimmaksi osaksi vain elektronisia merkintöjä liike-, säästö- ja osuuspankkien tietojärjestelmissä.”
Rahan velkaluonne vahvistetaan hieman myöhemmin:
”Jokainen euro, punta, kruunu, rupla, dollari tai jeni on tietysti jonkun varallisuutta, mutta samalla se on myös jonkun velkaa.”
Sitten kerrotaan pankkien rahanluontikyvystä:
”Suurin osa rahasta on muodostunut pankkien antolainauksen yhteydessä. Koska nykyään kaikki raha on jonkun velkaa, ei ehkä ole kovin yllättävää, että rahaa muodostuu jonkun ottaessa lainaa.”
Rahan tuhoutumisesta puolestaan sanotaan:
”Lainan tullessa kuoletetuksi rahaa lakkasi olemasta, ja perittyjen korkojen vuoksi vieläpä hiukan enemmän kuin mitä lainaa myönnettäessä muodostui.”
Suomen Pankin toisessa julkaisussa ”Raha ja luotto rahapolitiikassa” todetaan näin:
”Raha on nykyisin pääosin aineetonta, vain numeroita pankkien tietokoneissa […] Raha on velkarahaa […] Pankkiraha, eli likvidi pankkitalletus, syntyy nykyisin valtaosin pelkkänä tilikirjauksena luotettavan talletuspankin myöntäessä luottoa asiakkaalleen. Tässä ostovoimaa syntyy tyhjästä.”
Samassa julkaisussa sanotaan:
”Kyky luoda ostovoimaa tyhjästä tekee pankkien luotoista analyyttisesti eri asian kuin mitä ovat muiden rahoituksenvälittäjien luotot. Muut rahoituksenvälittäjät, kuten rahoitusyhtiöt, eivät luo rahaa, vaan niiden täytyy hankkia rahoitus ensin pankkitileilleen, jotta niiden myöntämät luotot voidaan nostaa. Rahalaitokset puolestaan voivat myöntää luotot ensin ja ne saavat rahoituksen samassa yhteydessä. Yksittäinen pankki on tietenkin omasta näkökulmastaan lähimain rahoituksen välittäjän asemassa, eli sen on varattava rahoitus luotonantoonsa. Mutta jos kaikki pankit laajentavat luottojaan nopeasti tasatahtia, ne eivät välttämättä koe likviditeettiongelmaa. Koko kansantalouden tasolla tulkinta menee rahalaitosten osalta yleensä niin, että luotot syntyvät ensin ja niiden rahoitus – talletukset – automaattisesti sen jälkeen (taseessa erät muuttuvat aivan samanaikaisesti).”
lähde:
https://publications.bof.fi/bitstream/handle/10024/43496/169229.pdf?sequence=1
https://publications.bof.fi/handle/10024/43521