Katso ilmaiseksi: Kokopitkä dokumenttielokuva Climate: The Movie

The Great Global Warming Swindle -elokuvastaan tunnetun brittiohjaaja Martin Durkinin uusin dokumentti Climate: The Movie on piikki kriittisiä ääniä pelkäävän ilmastotieteen lihassa.

Mitä tahansa ajatteletkin ilmastonmuutoksesta, asiaan liittyy monia demokratiaan, sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä ilmastotieteisiin liittyviä, kiusallisia kysymyksiä.

Näitä asioita käsitellään vuoden 2007 The Great Global Warming Swindle -elokuvastaan tunnetun Martin Durkinin uusimmassa dokumentissa Climate: The Movie, jonka YouTube ”varjobannasi” (englanniksi shadowban) vain päivä sen 21. maaliskuuta julkaisun jälkeen, mikä vaikeutti elokuvan löytämistä hakukoneilla ja YouTuben omalla haulla.

Jotkut ilmastoasiantuntijat ja -kampanjoijat vaativat joitakin vuosia sitten myös dokumentaristi Michael Mooren ”vaarallisena” pitämänsä, vihreän liikkeen tekopyhyyttä käsittelevän Planet of the Humans -elokuvan poistamista yleisön saatavilta.

YouTuben sensuuritoimet toki osaltaan todistavat väkevästi Durkinin elokuvan toisella puoliskolla esitettyjen pointtien puolesta; ilmastonmuutosta koskeva tieto on sensuroitua ja erittäin valvottua, vaikka se olisi totta ja kiistatonta.

Elokuva osoittaa väkevästi, että usein raportoidut ”ilmaston äärimmäisyydet” eivät itse asiassa ole lainkaan äärimmäisiä. Se myös havainnollistaa, kuinka korruptoituneita tieteen joistakin osa-alueista on tullut. Pelkästään kriittisten tietojen tarkastelu ja välittäminen todennäköisesti johtaa sensuuriin ja tiedeyhteisöstä syrjäyttämiseen.

Elokuva muistuttaa meitä myös siitä – kuten myös korona-aika on osoittanut – että tiede on erehtyväistä ja siihenkin kohdistuvat ryhmäajattelu ja muoti sekä samat kannustimet, kunnianhimot ja paineet kuin mihin tahansa muuhunkin inhimilliseen toimintaan.

Ryhmäajattelun tutkimusta kehitti psykologi Irvin Janis 1970-luvulla. Hän arvioi, että kriittinen ajattelu vähenee ryhmäpaineessa, joka aiheuttaa myös itsesensuuria, johtuen ryhmässä toimivien ihmisten tarpeesta harmoniaan ja mukautumiseen.

Janisin mukaan ryhmäajattelun oireita ovat ryhmän kykyjen yliarviointi, ahdasmielisyys ja paine yhtenäisyyteen.

Aina silloin tällöin tieteen pitäisi kuitenkin uskaltaa altistua kysymyksille siitä, olemmeko varmasti menossa oikeaan suuntaan ja oikeiden johtopäätösten johtamana. Kritiikki on kehittymistä varten, ei hiljentämistä varten.

”Niitä, jotka uskovat ilman syytä, ei voida vakuuttaa järjellä”, sanoi aikanaan kanadalaistaikuri James Randi, joka saattoi jo työnsä puolesta tietää jotakin huijatuksi tulemisesta.

Ilmastonmuutosuskovaisten naamalle ei ole lainkaan pahitteeksi hieroa säännöllisin väliajoin kysymystä siitä kumpi heille oikeastaan on ahdistavampi ajatus: Se, että tilanne on juuri niin hälyttävä, kuin väitetään vai se, että koko hälytys olisikin väärä?

Kuva: Kuvankaappaus videolta

---

Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.

• Facebook
• X
• Threads
• LinkedIn
• Pinterest
• Reddit
• Telegram
• WhatsApp
• Bluesky
• Jaa kaverille sähköpostitse
• Kopioi linkki

Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille: Lataa sovellus

Kirjoittanut

Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Verkkosanomien perustaja ja päätoimittaja.

Lue seuraavaksi

• Ulkomaat19.5.2026“Venäläistä propagandaa” – kunnes USA myönsi biolaboratoriot
• Ulkomaat18.5.2026Tilintarkastajat: EU:n miljardielvytyksen rahankäyttöä ei pystytä seuraamaan
• VS Premium17.5.2026EU:n vihreän siirtymän lempilapsi oli kupla – Northvolt-kirja paljastaa petosepäilyt
• Ulkomaat16.5.2026Nato-johtajalta älytön Ukraina-esitys – lasku nousisi jättimäiseksi