Kolumni: Milloin lepääminen muuttui projektiksi?
Jouluna pitäisi levätä, palautua ja nauttia. Silti lepo tuntuu vaativan enemmän suorittamista kuin arki.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Lepäämisen piti olla yksinkertaista. Väsyttää, joten levätään. Nyt se vaatii suunnitelman, sovelluksen ja itsensä tarkkailua. Ennen kuin voi pysähtyä, pitää varmistaa, että pysähtyy oikein.
Joulupyhinä tämä näkyy erityisen selvästi. Kalenteri on vihdoin tyhjä, mutta mieli käy ylikierroksilla. Pitäisi levätä, palautua, ladata akut ja mielellään palata arkeen parempana versiona itsestään. Lepo ei ole enää tauko, vaan tavoite.
Lepäämisen projektisoituminen ei tapahtunut sattumalta. Kun työelämä alkoi mitata tehokkuutta yhä tarkemmin, myös vapaa-ajasta tuli väline. Lepo on arvokasta siksi, että se tekee meistä taas tuottavia. Palautumista mitataan, unta seurataan ja stressiä analysoidaan. Jopa rentoutuminen pitää optimoida.
Ironista kyllä, juuri tämä tekee lepäämisestä vaikeaa. Jos lepo on väline, se voi epäonnistua. Ja jos se epäonnistuu, vika tuntuu olevan ihmisessä, joka ei osaa levätä oikein.
Ennen lepo oli usein passiivista. Istuttiin, oltiin, katsottiin ikkunasta ulos. Nyt se on aktiivista tekemistä: joogaa, hengitysharjoituksia, mindfulnessia ja luontokävelyjä. Kaikki sinänsä hyviä asioita, mutta helposti listoja, joiden noudattamatta jättäminen tuntuu epäonnistumiselta.
Myös kieli on muuttunut. Emme lepää, vaan palautamme kehoa. Emme nuku, vaan optimoimme unta. Lepo ei ole enää ihmisen perustila, vaan tila, johon pitää päästä.
Vapaa-ajastakin on tullut hallittava kokonaisuus. Se täyttyy hyvistä asioista, mutta samalla se menettää sattumanvaraisuutensa. Tyhjä hetki tuntuu hukatulta mahdollisuudelta. Jouluna tähän ladataan vielä lisäodotuksia. Nyt pitäisi rauhoittua, olla läsnä ja nauttia. Jos mieli ei halua totella aikataulua, pettymys on valmis.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Sosiaalinen media tekee levosta myös esityksen. Näemme kuvia rauhallisista aamuista, kynttilöistä ja hitaista hetkistä. Harvemmin näkyy todellinen lepo, joka on usein tylsää ja päämäärätöntä. Juuri siinä tilassa mieli kuitenkin usein palautuu.
Ehkä ongelma ei ole se, ettemme osaa levätä, vaan se, että vaadimme levosta liikaa. Sen pitäisi korjata, parantaa ja valmistaa seuraavaan koitokseen. Mutta entä jos lepo on vain olemista ilman tulosta?
Joulunpyhät tarjoavat harvinaisen mahdollisuuden kokeilla tätä. Mitä tapahtuu, jos lepäämistä ei mitata eikä sille aseteta tavoitetta? Jos päivän arvo ei riipu siitä, tuntuiko se palauttavalta?
Todennäköisesti ei tapahdu mitään dramaattista. Ja juuri se voi olla merkki onnistumisesta.
Kuvituskuva: RDNE Stock project, Pexels.com
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 3.3.2026KotimaaBudjettivaje uhkaa – Suomi Euroopan kriisijonossa
- 2.3.2026UlkomaatIran suostui luopumaan kaikesta rikastetusta uraanistaan kaksi päivää ennen hyökkäystä
- 1.3.2026PääkirjoitusPääkirjoitus 1.3.2026: Libyasta Iraniin – talouden itsenäisyys ja globaalin vallan haasteet
- 27.2.2026VS PremiumUkrainan sotakeskustelu ei ole spontaania – se on ohjelmoitua
Juuri joulun kohdalla hössötys ei ole pahentunut niin paljon kuin monessa muussa asiassa? Ikäloppuna muistan saman meiningin puolen vuosisadan takaa kun Suomi muuten on muuttunut lähes tunnistamattomaksi. Ainakin sadan vuoden takaisiin aikoihin pitäisi palata, ennen kuin absurdi hahmo sanoi ”hou hou hou”? Hyvää joulua VS-tekijöille kuitenkin!