Eräänlainen matkakertomus miniristeilyltä
Noin vuorokauden miniristeily tuo ensimmäisenä mieleen nostalgisia fiiliksiä nuoruudesta. Vanhemmiten tajuaa, että laivalla ei taida olla muuta tekemistä kuin ryyppääminen ja lähes kaikki muukin on maissa paremmin.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Noin vuorokauden miniristeily tuo ensimmäisenä mieleen nostalgisia fiiliksiä nuoruudesta. Vanhemmiten tajuaa, että laivalla ei taida olla muuta tekemistä kuin ryyppääminen ja lähes kaikki muukin on maissa paremmin.
Tuon terveiseni verkkolehden lukijoille Tallinkin Victoria I -nimiseltä porauslautalta, jolla vierailin viikonloppuna ammattiliiton reissulla.
Käykö joku vielä näillä ”miniristeilyillä” aktiivisestikin? Kerro ihmeessä oma mielipiteesi kommenteissa. Minäpä kerron omani, jota ryhdyn kirjoittamaan näin klo 5 aamuyöstä yritettyäni turhaan nukkua täällä kunnolla.
Tämä touhu on ihan itsensä kiduttamista. Discon bassot jytyyttävät jossain vaimeina, mutta riittävinä häiritsemään nukahtamista ja elämyksen viimeistelee hyttikäytävillä kaiken yötä mekastava bilekansa.
Hytin sänky on kova ja vinossa, viettäen lattian suuntaan. Leffateatterien tasoa olevasta surround-äänimaailmasta voi päätellä jonkun naapurihytissä juuri pudonneen lattialle oman vastaavan liukumäkensä päältä. Vessan vetoäänistä voi unta yrittäessä laskea lampaiden sijasta, montako kaljaa naapurustossa on nautittu. Nopeasti selviää, että aika monta.
Hyvään reissufiilikseen pääsi heti kättelyssä körötellessä autolla Länsisatamaan, jossa vähän reilun vuorokauden pysäköinnistä saa pulittaa paikalla maksaessa lähes 50 euroa. Ennakkoon ostettuna hinta oli _vain_ 41€, joka sekin on toki enemmän, kuin viimeksi maksoin viikon lentopysäköinnistä Kreikan matkan ajalle. Vapaa paikka tuosta laitoksesta löytyi, kun ajeli vaivaiset 7 kerrosta pää pyörällä korkkiruuvia. Pyöreä parkkitalo, mikä ihana suunnittelun kukkanen!
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Grande buffet heti laivaan astumisen kärkeen on yhtä kaukana elämyksestä. Lauttayhtiö on arponut illallisen hinnaksi 50 euroa ja sillä saa keskittyä aktiivisesti jonottelemaan täysin vailla logiikkaa ja siihen varattua tilaa. Tarjolla on jouluateria, joka häviää Saarioisten äideillekin 100-0.
Osa risteilijöistä jatkaa alkupalalinjastosta sujuvasti lämpimäispöytään muiden kiilatessa samaan jonoon sivusta. Puolessa välissä, joulukinkun kohdalla kohdataan yllättäen vastaan tuleva, toisesta päästä lämpimäispöytää aloittanut jono. Homman sujuvuutta alleviivaa, että risteilijät saavat itse leikellä paistiviipaleensa. Joku nakkaa juuri leikkelemänsä siivun lattialle jalkojen juureen. Jälkiruokapöytiä on luonnollisesti yksi, palvelemassa koko täpötäyttä salia.
Eestiläiseen osaoptimointiin kuuluu myös se, että hintaan kuuluvien hanajuomien kuluttamiseen keskittyvien ennätyshakuisia suorituksia häiritään poistamalla aggressiivisesti tyhjiä juomalaseja pöydistä, kun kuluttajien ote hetkeksikin herpaantuu. Kun puhtaat lasit loppuvat, uusia ei tuoda edes vahingossa. Jos käyttäisin alkoholia, tuo saattaisi vaikka harmittaa.
Sitten matka jatkuu laivan markettiin, joka tunnetaan nimellä Tax free, mutta jotenkin tuntuu, että näihin kaikkiin hintoihin on lisätty joku vero verrattuna hintoihin maissa? Pieni 0,25-litrainen Red bull -energiajuoma maksaisi vaivaiset 3,10 euroa! Mukaan tarttui ruotsalainen jouluperinnejuoma Julmust, kaksi puolen litran lähdevettä ja minikokoinen Milka Oreo -patukka. Yhdeksän euroa ja viisitoista senttiä, kiitos!
Risteilyn viihdepuolesta vastasi Yö -yhtye, tai se mitä tarinasta on mestareiden Jussi Hakulisen ja Olli Lindholmin poistuttua jäljellä, ehkä joku basisti? Jätin väliin. Lindholmia kuunnellessa suomalainen mies sai vuodatettua yhdellä kuuntelulla vuosia pantatut kyyneleet. Itku tulee edelleen, mutta syyt ovat täysin toiset. Sen sijaan otan hytissä maljan Julmustia Yön muistolle.
Ja niin on tämäkin yö pian muisto vain. Kello lyö kuusi ja alan miettiä, onko buffet-aamiainen tähänastiseen peilaten uhka vai mahdollisuus? Ainakin tunti pitäisi vielä odottaa.
Laivakokemuksien opettamina suuntasimme sittenkin aamiaiselle maihin, kun aikaa vierailulle oli tarjolla ruhtinaalliset nelisen tuntia.
Reval Cafen englantilainen aamiainen pelastikin lähes koko reissun, sillä laivalla tarjoiltu lounas jatkoi sujuvasti edellisen illan linjaa. Tällä kertaa hintaa kyseisellä elämyksellä oli vaivaiset 41 euroa ja pöydän sisältö vaikutti olevan edellisen illan rääppiäisiä höystettynä kanelilla maustetuilla kanankoivilla ja vihreällä pöydällä, jota illallisruuhkissa ei osunut silmiin lainkaan.
Pakko todeta, että olisin epäillyt terveyttäni ja makuaistiani, ellei tuossa laiva-aterioiden välillä maissa tarjoiltu aamiainen olisi maistunut lähes taivaalliselta laivasapuskoihin verrattuna.
Satamaan paluun yhteydessä oma elämyksensä on kilometrin mittaisessa tuubissa laivalta maihin laskeuduttaessa suoritettava ”supersuurpujottelu”, jossa pelin henki on väistellä liikkuvia, käytävää puolelta toiselle hoippuvia humalaisia. Tässä yhteydessä onkin paikallaan kiitellä satamahenkilökunnan pelisilmää näiden ohjatessa ystävällisesti pahimmat tapaukset liukuportaissa koheltamisen sijasta käyttämään hissiä.
Jos edellisestä miniristeilystä olikin vierähtänyt jo tovi, niin luultavasti myös seuraavaa malttaa ihan hyvän aikaa odotella. Selväpäisimmille huomattavasti mielekkäämpää lienee ylittää Suomenlahti mahdollisimman nopeasti, majoittua yö hotellissa ja viettää aikaansa Tallinnassa oman mielenkiinnon mukaan.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
Mainos. Juttu jatkuu alla.
- 3.3.2026KotimaaBudjettivaje uhkaa – Suomi Euroopan kriisijonossa
- 2.3.2026UlkomaatIran suostui luopumaan kaikesta rikastetusta uraanistaan kaksi päivää ennen hyökkäystä
- 1.3.2026PääkirjoitusPääkirjoitus 1.3.2026: Libyasta Iraniin – talouden itsenäisyys ja globaalin vallan haasteet
- 27.2.2026VS PremiumUkrainan sotakeskustelu ei ole spontaania – se on ohjelmoitua
Aika usein auton saa todella edullisesti laivaan matkan ajaksi, ns. Kauppakassiksi.
Eihän noita risteilyjä pysty tekemään selvinpäin. Ja traditioon kuuluu että ne 24 tölkkiä leviää kotisatamassa liukuportaisiin.. 😂
Suomi muuttunut puolessa vuosisadassa lähes tuntemattomaksi. Mutta porauslautta on siis yhä porauslautta! Jotkut asiat kestävät isoisältä pojanpojalle…
Olen käynyt joskus vielä päiväristeilyillä, mutta edes sen tupakanhinnan säästön takia sitä ei enää jaksa.
Kun taxfree aukeaa niin sen jälkeen loppureissun odottelee että tulisipa tää paatti jo takaisin..Sitten kotimatka meneekin afrikkalaisten tai lähi-itäläisten älämölössä, jos ei halua maksaa 80 euroa 20 kilometrin taksimatkasta.
Jos oikein huono tuuri on niin ottavat sinut vielä takastullessa tullissa tarkastukseen jossa esitetään niin tyhmiä kysymyksiä ettei niihin voi edes vastata.
Niin ja sitä tupakkaa jota lähti hakemaan saa tosiaan tuoda 150 grammaa, ei ehkä kuitenkaan vaivansa väärti.