Vielä kerran suomalaisen median alennustilasta.

  Minusta se, että Tucker Carlson meni Twitteriin ja keräsi siellä itselleen sekä ohjelmalleen valtavan yleisön on parasta mitä mediakentällä on pitkään aikaan tapahtunut.

Sen innoittamana tein tässä postauksen vähän aikaa sitten, hioin sitä ja laittelen ajatuksiani median tilasta tähän nyt.

Eikä ole eka kerta kuin näin teen.

Otan vähän rakentavamman asenteen ja en pelkästään mollaa mediapoolin hallitsemaa valtamediaa, vaikka se aiheuttaakin tällä hetkellä tälle kansakunnalle aivan mieletöntä kärsimystä, tappaa ja vammauttaa väärällä tiedollaan valtavaa määrää suomalaisia, lisää taloudellista tuhoa sekä ennen näkemätöntä tuloerojen jakautumista ja pahimmillaan ajaa meidät sotaan Venäjää vastaan, jota Venäjäkään ei halua.

Lisäksi kaikki tietänevät tällä hetkellä että arvostan enemmän narkkarihuoria kuin valtamedian toimittajia.

Tästäkin huolimatta, niin tunnen yhden uutistenlukijan jonka suurin ongelma on se, että liian moni ihminen ei tunnista häntä kaupassa.

Valtamedia on siis lirissä ja on jo pitempään ollut keskustelua mikä voisi olla vaihtoehto valtamedialle.

Tucker Carlsonin tie on yksi esimerkki miten kannattaa toimia.

Sana vapaamedia on pitkään ollut käytössä ja jopa valtamedia yritti omia sen nimen itselleen sekä laittaa sivuun tämän ikävän valtamedia sanan ja sitten käyttää haastajistaan valemedia nimeä, jotka olivat ennen sitä käyttäneet vapaamedia nimeä.

Valtamedia vain ei voi olla vapaamedia koska valta ja valtaapitävät omistavat sen ja estävät tällä tavalla sen median vapauden.

Minä olen pitkään pitänyt nimestä vaihtoehtomedia koska se on se sana jota minäkin haen nyt: me tarvitsemme vaihtoehtoja mediakentällemme.

Ja historian aikana niitä haastajia mediakentälle on tullut jotka ovat haastaneet perinteisen median ja ajan kanssa osa näistä on nielaistu osaksi valtamediaa.

Muutama haastaja tässä ihan nimeltä mainiten: Urpo Lahtisen Lehtimiehet joka uudisti aikakauslehdet etenkin Hymy – lehdellä, Radio City, Moon Tv, Radio Helsinki ja vaikkapa nyt tuoreena tapauksena PosiTV.

Kuitenkin isommaksi esimerkiksi otan omasta mielestäni hyvinkin radikaalin radiokanavan 90 – luvulta, joka mielestäni vaikutti siihen aikaan hyvinkin voimakkaasti ja positiivisesti sen ajan ihmisiin sekä etenkin nuorisoon.

Ja hämmennystä saattaa aiheuttaa se, että kyseessä oli Ylen:n radiokanava.

Puhun tietenkin Radio Mafiasta ja minulla on ikävä sitä.

Osaksi sen takia, että kanava oli osa nuoruuttani ja kasvoin sekä kehityin sen ohjelmien kanssa ja kautta.

Toinen on se, että kun ollaan tässä ajassa ja katsellaan taaksepäin, niin silloin vielä Yle antoi ihmisille vaihtoehtoja.

Silloinen Yle toteutti agendaansa eli toi sellaista ohjelmaa ja materiaalia ihmisten tietoisuuteen jota kaupallinen puoli ei tuonut.

Radomafia toi siihen aikaan vaihtoehdon koko Suomen nuorisolle, jota sillä ei vielä ollut.

Lisäksi siinä ajassa Yle ei vielä mustasukkaisesti halunnut päästä ihmisten mieliin hallitsemaan puhetta, ajatusta ja käyttäytymistä mikä näyttää nykyään olevan sille pääidealogia.

Eli enää Yle tai muutkaan toimijat eivät halua antaa vaihtoehtoja vaan luoda yhteisen ja suuren massakulttuurin suurelle yleisölle josta kukaan ei saisi poiketa ilman että aletaan heiluttamaan isoa leimakirvestä.

Tämä johtuu siitä, että kaikki suomalaiset poliitikot ja virkamiehet ovat myyneet itsensä kuten myöskin valtamedian toimittajat eliitille.

Ja eliitti käskyttää suomalaista mediaa mediapoolin kautta.

Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä Suomen rajojen ulkopuolelta meille sanellaan miten tässä maassa tulee käyttäytyä ja mitä kuunnella, lukea sekä katsella.

Ja tähän valtavaan eliitin agendaan jota runnotaan voimalla läpi ja joka kaatuu omaan mahdottomuuteensa, niin siihen eivät kuulu pienet pirteät punkyhtyeet vaikkapa jostain Karhulasta.

Vaihtoehdot ovat pikemminkin nykyiselle valtamedialle kirous kuin sinaus koska se pirstoo mediakenttää.

Ja lisäksi jos jokainen dikkaa vain omista jutuistaan, niin ei ole suurta massaa jota kontrolloida ja hallita.

Muutenkin nykyiset mediatoimijat, niin isot kuin pienet eivät oikein ymmärrä kokonaiskuvaa ja kun kokonaiskuvaa ei hahmoteta, niin silloin mediakenttä pirstaloituu.

Tätä kautta kulttuurista ja mediakentästä tulee kanavasurffailun kaltaista päämäärätöntä ajelehtimista.

Vaihtoehtoja on liikaa ja niihin ei ehdi perehtyä kunnolla tai kiintyä kun uutta pukkaa koko ajan.

Punainen lanka joka saisi isommat lössit kiinnostumaan heidän sisällöistään puuttuu monelta toimijalta ja se puuttuu monelta isolta toimijaltakin.

On jotain hyvin toimitettuja ja tuotettuja ohjelmia, mutta sellainen kokonaisvaltaisuus puuttuu.

Radiomafia syntyi aikoinaan sen takia, että nuorisolle ei silloin ollut radiokanavaa.

Ja jos multa kysytään, niin kunnollista ei ole vieläkään.

Nuorisoa ja ihmisiä ei saada kunnolla radion tai tv:n pariin koska ei ole sellaisia ohjelmia jotka sitoisivat ihmisiä yhteen.

Otetaanpa vaikkapa musiikki, niin tällä hetkellä ei ole sellaista saittia tai ohjelmaa joka saisi ihmiset odottamaan sitä ohjelmaa johon voisi vaikuttaa ja joka puolestaan itse vaikuttaisi musiikin kuunteluun.

Aikoinaan oli Hittimittari ja levyraati sekä myöhemmin Lista ohjelma.

Vaikka ajat olivat toiset, niin perusidea toimisi yhä tässä ajassa, että musiikin kuluttajien päätökset vaikuttaisivat siihen mikä biisi tai yhtye olisi in.

No, ehkä radion puolella on jotain yrityksen poikasta kuten Radio Rockin Rautaa vai roskaa.

Ja on jotain ohjemia joissa soitetaan kuuntelijoiden toiveita.

Pääosin kuitenkaan esimerkiksi musiikin suhteen ei ole sellaista toimitettua ohjelmaa joka kertoisi mistä ihmiset tykkäävät tai eivät tykkää.

Monessa ohjelmassa joka yrittää tällä sektorilla olla haisee se, että oikeasti ihmisiä ja heidän näkemyksiään sekä mielipiteitä ei haluta kuulla vaan hallita.

Ihmisille siis halutaan syöttää se mistä heidän tulisi pitää ja mitä välttää.

Ja kun näin tehdään, niin hämmentävää kyllä suurten levy – yhtiöiden näkemykset pääsevät hallitsemaan ja heidän artistejaan nostatetaan ja muista ei piitata.

Vaikkapa kuten historia osoittaa, niin suurten levy – yhtiöiden ulkopuolella voidaan tehdä hyvinkin merkittäviä asioita pienissä kylissä.

Apulanta on tästä hyvä esimerkki ja minulla on hämärä kuva että Radiomafiassa ysärillä kuulin siitä ensimmäisen kerran.

Radiomafialla oli ohjelmia jossa tuotiin tuntemattomia bändejä ihmisten ilmoille ja annettiin niille mahdollisuus esittäytyä kuuntelijoille.

Ja en ymmärrä etenkään miksi radiokanavat ja etenkään Yle toimivat, että tuntemattomia bändejä joilla saattaa olla jopa julkaistu levy, niin heitä ei soiteta.

Onko enää radio – ohjelmia jossa tuntemattomille bändeille tai artisteille annettaisiin mahdollisuus esittäytyä ja sitten soitettaisiin heidän musiikkiaan?

Ja etenkin televisio, mutta myöskin radiot voisivat huomioida tämän, että jos halutaan selvitä tässä nykyisessä maailmassa jossa huomiosta taisteleminen on armotonta, niin vaihtoehtoja on tarjottava ihmisille eikä sitä samaa sontaa jota muutkin toimijat tarjoavat.

Nykyisin suoratoistopalvelujen listoihin ei voi luottaa ja sellaisia ohjelmia joissa oikeasti selvitettäisiin mistä ihmiset pitävät ja mistä eivät, niin niitä ei ole.

Otin musiikin esikuvaksi, mutta sama kuvio toistuu kirjallisuuden ja elokuvienkin suhteen ja vain isot nimet huomioidaan.

Lisäksi kulttuurin laidoilla oleville reippaille teoksille ei käytännössä haluta suoda huomiota.

Ja jos he onnistuvat sitä jotenkin itse saamaan netin ja somen kautta, niin pääsääntöisesti valtamedian mukaan siinä on jotain outoa ja epäilyttävää.

Minusta tulevan menestyvän mediatoimijan pitää lähteä siitä, että ihminen on tärkein ja se myös tarkoittaa sitä, että luotetaan toimittajaan ja vaikkapa annetaan hänen valita musiikkia omaan ohjelmaansa.

Jos soittolistoihin luotetaan liikaa, niin ihmiset kyllästyvät siihen ja myöskin niin tekoäly voi hoitaa sen.

Lisäksi tekoäly ei ole luova vaan se tietää sen mikä on jo olemassa ja tehty.

Se ei ymmärrä luovuutta tai provokaavisuutta tai sitä mikä oikeasti tekee elämästä mielenkiintoista ja jännittävää.

Ja se on oikeasti nykyisen valtamedian ongelma, että se ei ole jännittävä vaan ennalta -arvattava ja tylsä.

Ja kaikkein hauskinta on se että kun sitä arvostelee tai ei piittaa siitä, niin se itkee ja parkuu sekä syyttää sinua salaliittoteoreetikoksi.

Sen mielestä sen tylsyys ja ennalta – arvattavuus on toisten vika.

Lisäksi kun vika on toisissa niin sitten sille omalle toiminnalle ei tarvitse tehdä mitään: uusia juttuja ei tarvitse keksiä, mitään riskejä ei tarvitse ottaa tai yhtä ainutta toimenpidettä uudistumisen eteen ei tarvitse tehdä.

Mitähän luulet että yritykselle käy joka ei halua uudistua, tarjoaa jatkuvasti samaa vanhaa vaikka ajat ovat muuttuneet ja kun asiakkaat valittavat asiasta, niin yritys syyttää siitä asiakkaita?

Käy näin: Sanomalehtien levikit ovat romahtaneet ja tuho tulee kuten se tuli videovuokraamoillekin.

Netti tarjoaa ihmisille sen ohjelman jonka he haluavat nähdä silloin kun haluavat ja tv:tä ei tarvita.

Radio on sinänsä pärjännyt medianmurroksessa hyvin, mutta kun mediapooli pakottaa kaikki kanavat näyttämään ja kuulostamaan samalta, niin uusia kuuntelijoita ei tule vaan ne jännittävät ohjelmat löytyvät netistä podcasteista.

Palataan Radiomafiaan joka oli siis aikoinaan vallankumouksellinen ja iso hatunnosto ehdottomasti Olli Alholle joka oli idean isä.

Oli hyvä idea aikoinaan että silloinen Yleisradion johto päätti tehdä Radiomafiasta koekentän, jossa sovellettiin muunmuassa paikallisradioiden omaksumia tyylejä sekä tapoja tehdä ohjelmaa sekä keksittiin myös uusia omia tapoja.

Lisäksi Radiomafian sisältö oli tarkoituksellisesti populaarikulttuuriin painottunutta ja se myös huomioi vastakulttuuriin kuten jo mainitsin, mitä valtamedia ei enää isosti tee.

Nykyinen valtamedia vihaa vaihtoehtokulttuuria.

Radio Mafian ohjelmissa keskusteltiin kirjoista, elokuvista ja musiikista jotka eivät välttämättä tavoittaneet isoja kuulijakuntia ja joilla siitä huolimatta oli oikeutus olla olemassa.

Suomi Rockin 4 ensimmäistä vuosikymmentä ohjelmassa käytiin läpi miten rokki tuli Suomeen ja ketkä kaikki siitä olivat vastuussa eli ohjelma kertoi kaiken kattavasti miten tietty musiikin genre oli tullut Suomeen ja miten kehittynyt täällä.

Sekä sen että ketkä sitä tekivät.

Keskusteluohjelmissa oikeasti annettiin asiasta oleville tahoille oikeus tuoda oma näkemyksensä esille eli oli kiista – asia josta kuunneltiin molempia osapuolia ja annettiin kuuntelijoiden tehdä oma näkemys asioista…eikös kuulostakin vallankumoukselliselta tässä ajassa: hyvänen aika asiat saattavat olla monimutkaisia ja monella eri taholla saattaa olla näkemys siitä…kuunnellaan niitä kaikkia ja annetaan kuuntelijan päättää mihin hän uskoo.

Radiomafia toi myöskin kuunnelmat nuorisolle jossa suurta suosiota nautti Gösta Sundqvistin Koe – Eläinpuisto jonka huumori oli haastavaa ja provosoivaa + hauskaa.

Ja juuri siitä syystä ei ollenkaan kädenlämpöistä ja niinpä nuoriso löytää Koe – Eläinpuiston tänäkin päivänä kun tässä ajassa kukaan ei uskalla tehdä samaa matskua kuin mitä Göstä ja tämän jengi teki ysärillä.

Toistetaan: Koe – Eläinpuisto löytää tänä aikanakin uusia kuuntelijoita kun kukaan tässä ajassa ei uskalla tehdä samaa mitä Göstä ja tämän jengi aikoinaan teki.

Vielä kerran…tässä ajassa kukaan ei uskalla tehdä…

Koe – Eläinpuiston ohella lempiohjelmiini kuului Alivaltiosihteeri.

Nämä olivat rohkeita ja nokkelia ohjelmia, joissa kuulijaa ei vähätelty tai aliarvioitu.

Radiomafia oli siis aikoinaan vallankumouksellinen nuorisokanava.

Kohderyhmä ajattelu on kuitenkin ehkä aikansa elänyttä sillä se ohjelma joka on hyvä löytää katselijansa ja kuuntelijansa monista eri ikähaarukoista.

Kohderyhmä ajattelu vain kaventaa tekijöiden luovuutta ja kun sitä ei ajattele niin pystyy tekemään asioita paljon isommalla kammalla.

Nykyinen vaihtoehtomedia tekee sen minkä pystyy eli antaa vaihtoehtoja.

Harmi vain että sen resurssit ovat pienet että ne pystyvät haastamaan isot toimijat vain hyvin kapeasti.

Radiomafian ohella haluan tässä vielä mainita Alfa – TV:n.

Se aloitti juuri niin kuin pitää, mutta hukkasi matkalla sen erittäin tärkeän punaisen lankansa.

Alfa aloitti hyvin eli pienimuotoisilla ohjelmilla jotka löysivät omat kannattajansa.

Erityisesti terveyteen painottuneet ohjelmat saivat kiitosta ja niitä katsottiin paljon.

Tällä tiellä olisi pitänyt pysyä: pienimuotoisia ohjelmia jotka on helppo ja halpa tehdä sekä sellaisia joita valtamediaa ei kiinnostanut tehdä ja antaa ajan kanssa ihmisten ja mainostajien löytää ne.

Sitten sinne alkoi tulla ohjelmaa joka haastoi valtamedian näkemyksiä kuten Alfastudiota joka alkoi saamaan aika isoakin katsojakuntaa.

Järjestelmä ja eliitti säikähti.

Ja niinpä ne päättivät ostaa / tuhota Alfan.

Sinne vaan tunnettuja julkkissijoittajia joiden jälkeen valtamedia alkoi pikkaisen hehkuttaa Alfaa.

Sitten joltain tuli älynväläys että uutisia kannattaisi tehdä kun niitä ei kannata liiketaloudellisesti tällä hetkellä kenenkään tehdä.

Lisäksi joku MTV3:kin tahkoo sillä tappiota ja niin paljon että valtion pitää tukea Maikkarin uutisia.

Hämmentävää kyllä tätä ei isommin uutisoida.

Ei sitten tarvitse ihmetellä että kun avaat vaikkapa Maikkarin ja Ylen tekstiteeveen, niin ihan samat uutisotsikot tulevat vastaan ja samoista uutislähteistä.

Todella tervettä kilpailu meidän mediakentällä eiköstä vaan?

Ja Alfa meni samaan halpaan, että arvostusta piti saada vallanpitäjiltä ja uutisilla sitä lähdettiin hakemaan.

Yleä pienemmät resurssit, äänenpaino uutisissa ihan sama kuin valtamedian toimijoilla ja jos joku ei ole vielä tajunnut niin uutisosaston rakentaminen on kallista.

Et voi menestyä uutismarkkinoilla jos tarjoat ihan samaa kuin muut ja pienemmillä resursseilla.

Uutispuolella voit pärjätä jos uutisoit eri asioita kuin muut ja eri tavalla kuten PosiTV tekee.

Näin pirteä ja pippurinen pienkanava muuttui haaleaksi valtamedian kanavaksi jolla oli pienemmät resurssit eli se kilpaili isojen toimijoiden kanssa samoista markkinoista samoilla asioilla mutta paljonpaljon pienemillä resursseilla.

Joten se siitä sitten.

Alfasta voidaan kuitenkin oppia ja sen alussa oli paljonkin hyvää.

Myöskin se, että Alfa koitti herätellä vanhoja suomalaisia ohjelmaformaatteja henkiin kuten Syksyn Sävel tai Missikisat, niin se ei ole välttämättä huono asia.

Nostalgia myy ja kuten aiemmin sanoin niin ihan hyvin Hittimittari tai Levyraati voitaisiin herättää henkiin ja päivittää tähän aikaan.

Aikoinaan oli Suomi TV joka muuttui Foxiksi ja nykyiseksi Stariksi ja jo se toi Kymppitonnin uudistuneena framille.

Vanhaa voidaan herätellä henkiin onnistuneesti jos se tehdään oikein.

Sinällään jokainen aika vaatii omat ohjelmansa sekä tekijänsä ja nyt ne ohjelmat ja tekijät menevät nettiin.

Kuten olen sanonut niin minusta toimitetulle ohjelmalle on yhä kysyntää tehdään se sitten nettiin tai signaalikanaville.

Minusta idea levykaupasta tai videovuokraamosta tässä ajassa on siis hyvä asia, että on yksi paikka josta lähteä etsimään jotain itseä kiinnostavaa.

Sen takia kiinnyin aikoinaan Radio Mafiaan, koska kun sen avasi niin siellä oli aina kiinnostavaa ja jos se ohjelma ei sinua kiinnostanut niin sen aikana puffattiin ohjelmia jotka alkoivat kiinnostaa.

Netti tekee sen, että kun voit nappia painamalla saada kaiken, niin et tiedäkkään mitä haluat.

Sitten vain pyörit netissä päämäärättömästi etkä oikein itsekään tiedä mitä etsit siellä vaikka se tarjoaa periaatteessa kaiken.

Lisäksi kuten olen joskus tv – sarjoista sanonut niin vanhat tv – sarjat jäivät mielen muistiin kun niitä joutui odottamaan.

Ja olen yhä sitä mieltä, että ihan kaikkea ei olisi hyvä saada kerralla ja nappia painamalla.

Asioille syntyy arvo kun niitä joutuu odottamaan ja niihin jopa joutuu panostamaan sekä niiden saaminen ei ole ihan helppoa.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että valtamedia on romahtamassa ja sinne jäävät vain isot toimijat: Yle, Sanoma, KeskiSuomalainen ja pari muuta.

Edes Maikkarin olemassaolo ei ole tänä päivänä kirkossa kuulutettu vaikka sen takana on Bonnier.

Ihan hyvin Maikkari saatetaan ajaa alas ja kaikki sen ohjelmat siirretään maksu muurin taakse C – Morelle.

Edelleen: sanomalehdistä vain kaikkein isoimmat selviävät.

Radioista en osaa sanoa, mutta se on keskittynyt niin rajusti että eivätköhän ne pärjää.

Lehdet ja telkka on se mikä on tällä hetkellä isoimmassa kriisissä.

Joten saumaa uudelle ja jännittävälle mediatoimijalle kyllä on.

Mistä se tulee ja miten se toimii, niin se on vielä epäselvää.

PosiTV:n alku ja toiminta on lupaavaa, mutta se toimii äärirajoilla ja se ei pysty kehittymään vielä samalla tavalla kuten Alfa aikoinaan.

Eli pidetään me täyspäiset kansallismieliset mielemme rauhallisena ja katsokaamme rauhassa valtamedian romahtamista.

Jännä sinällään katsoa nykyistä tilannetta: katsoa ehkä millainen se oli 20 – vuotta sitten ja miettiä oikeasti että miltä se näyttää vaikkapa 10 – vuoden päästä.

Ketkä ovat siellä isoja toimijoita ja minkälaista sisältöä siellä ihmiset haluavat kuluttaa.

Itse toivon että PosiTV on silloin iso tekjä.

Ja me jokainen voimme vaikuttaa muutokseen.

Me voimme päättää mitä lehtiä ostamme vai ostammeko enää mitään lehtiä ja tarvitaanko lehtiä enää?

Kannattaa oikeasti miettiä mitä ohjelmaa ja kanavaa katsoo sekä se on tärkeää mistä uutisensa hakee ja ennen kaikkea mitä linkkejä jakaa.

Asiat eivät muutu paremmiksi ennen kuin ihmiset antavat täyspäisille vaihtoehdolle mahdollisuuden kasvaa ja ottavat pelimerkit korruptoituneelta valtamedialta pois.          

Toimituksen huomautus: Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.

Kirjoittanut

jarno jäppinen

Kirjailija

Kyminlinnan pelastaja?

Erittäin tunnettu koulukiusattu.

Suomalaisen ruokakaupan kartellin purkaja?

Viimeisimmät

Kaikki kirjoitukset

• 4.2.2026VastavuoroKuka omistaa Kilpailuviraston?
• 12.12.2025VastavuoroFinnkino pitäisi saada Suomalaiseen omistukseen!
• 1.11.2025VastavuoroJos minun pitäisi perustaa puolue, niin millainen se olisi?
• 10.10.2025VastavuoroOnko Reinikainen kriisissä?