Pitkän linjan diplomaatti: Yhdysvallat on omaksunut Brežnevin opin
Yhdysvaltain suurlähettiläänä Neuvostoliitossa kriittisinä vuosina 1987-91 toiminut diplomaatti sanoo, että Yhdysvallat noudattaa Brežnevin oppia, jonka ”sosialismi” vain on korvattu ”demokratialla”.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Yhdysvaltain suurlähettiläänä Neuvostoliitossa kriittisinä vuosina 1987-91 toiminut diplomaatti sanoo, että Yhdysvallat noudattaa Brežnevin oppia, jonka ”sosialismi” vain on korvattu ”demokratialla”.
Pitkän linjan uradiplomaatti, Yhdysvaltain suurlähettiläs Neuvostoliitossa kriittisenä ajanjaksona 1987–1991, Jack F. Matlock, 94, sanoo Yhdysvaltojen omaksuneen Neuvostoliiton vanhan ”Brežnev-doktriinin”.
Matlock kirjoittaa asiasta kirjoituksessaan ”Joululahja, joka jatkaa antamistaan” American Diplomacy -verkkosivustolla.
Otsikoinnillaan hän viittaa jouluaattoon 1989, jolloin Neuvostoliiton varaulkoministeri Ivan Aboimov oli sanonut hänelle suoraan: ”Olemme antaneet teille Brežnevin opin ilmaiseksi. Pitäkää sitä joululahjana.”
Brežnevin oppi viittaa doktriiniin, jonka mukaan Neuvostoliitolla ja sen liittolaisilla oli kyky ja velvollisuus levittää ja puolustaa ”sosialismia” sisäisiltä tai ulkoisilta uhilta.
Tämän päivän liberaali maailmanjärjestys, jota myös ”sääntöihin perustuvaksi järjestykseksi” kutsutaan, kuuluu samoin; Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla koetaan olevan kyky ja velvollisuus levittää ja puolustaa ”demokratiaa” sisäisiltä tai ulkoisilta uhilta.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
”Huomaa myös, että kummassakaan tapauksessa Brežnevin opin ja liberaalin maailmanjärjestyksen tukijat eivät määrittäneet tarkasti, mitä he tarkoittivat sosialismilla tai demokratialla. Käytännössä vain niiden hallitsemien kansallisvaltioiden katsottiin täyttävän tarvittavat kriteerit”, Matlock huomauttaa.
Matlock itse ei hyväksy Yhdysvaltain ”Brežnev-oppia”, vaan kutsuu sitä suoraan haitalliseksi:
”Jos demokratia tarkoittaa, kuten Lincoln totesi, kansan hallitusta, kansalta ja kansaa varten, kuinka ulkopuolinen voi luoda sen? Avoin puuttuminen toisen maan politiikkaan on todennäköisesti bumerangi, joka vahvistaa autokraattiset voimat, jotka voivat väittää, että demokraattiset voimat ovat vieraan vastustajan – tai pahempaa – vihollisen agentteja”, Matlock kirjoittaa.
Matlockin mukaan Yhdysvalloilla oli kylmän sodan jälkeen mahdollisuus kehittää isojen maiden väliseen yhteistyöhön perustuva turvallisuusjärjestelmä. Sen sijaan Yhdysvallat valitsi liian usein hegemonian yhteistyön sijaan, aivan kuten Neuvostoliitto oli tehnyt kukoistuskaudellaan Itä-Euroopassa.
Esimerkeiksi Yhdysvaltain ”Brežnev-opista” Matlock esittää muun muassa Naton laajentumisen, joka on johtanut Ukrainan sotaan sekä Gazan sodan.
Hän sanoo, että Ukrainan sota olisi voitu estää, jos Yhdysvallat olisi ollut halukas takaamaan, ettei Ukrainalle myönnetä Naton jäsenyyttä, eikä Gazan sota jatkuisi, jos Yhdysvallat kieltäytyisi toimittamasta ammuksia.
Matlock on myös huolissaan Yhdysvaltojen käytöksestä Kiinaa kohtaan, jota hän kutsuu ”hulluuteen saakka holtittomaksi”.
”Vaara johtuu Yhdysvaltojen politiikasta ja toiminnasta, jonka Kiinan hallitus näkee uhkaavan Kiinan turvallisuutta, kansallista arvokkuutta tai ansaittua asemaa alueella. Yhdysvaltain käytäntöä partioida Kiinan rannikolla ilma- ja meriteitse ja valvoa viereisiä vesiväyliä pidetään provokatiivisena. Amerikan tuki Taiwanin itsenäisyydelle nähdään luvattomana puuttumisena Kiinan sisäisiin taisteluihin”, diplomaatti kirjoittaa.
Matlockin yleinen johtopäätös on, että nykypäivän konflikteja leimaavassa monimutkaisuudessa ja epävarmuudessa on yksi yhteinen juoni; Yhdysvaltojen sotilaallinen väliintulo konfliktien ratkaisemiseksi muiden maiden välillä ja sisällä.
”Aivan kuten Brežnev hyökkäsi ”sosialistisiin” maihin säilyttääkseen sosialismin, Yhdysvaltojen hallitus yrittää käyttää sotilaallista ja taloudellista valtaansa tyrkyttääkseen poliittisen järjestelmänsä maailmalle. Se ei toimi yhtään paremmin kuin Brežnevillä. Yhdysvaltojen on aika heittää pois myrkytetty malja, jonka apulaisministeri Aboimov ojensi minulle sinä jouluaattona vuonna 1989”, Matlock päättää.
Lähde: American diplomacy
Kuvituskuva: Leonid Brežnev ja Richard Nixon keskustelevat. Kuva vuodelta 1973. Robert L. Knudsen, CC BY-SA 3.0 DEED
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
Mainos. Juttu jatkuu alla.
- 19.12.2025PerspektiiviJeffrey Sachsilta avoin kirje Friedrich Merzille: ”Opetelkaa historiaa, herra liittokansleri!”
- 18.12.2025TalousPurra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
- 14.12.2025UlkomaatFico: ”Jos venäläisen tai ukrainalaisen elämä on paskan arvoinen, en halua olla osa sellaista Länsi-Eurooppaa”
- 13.12.2025UlkomaatHallitsevat ryhmät estivät EU:n ulkosuhdehallintoa koskevan korruptiokeskustelun Euroopan parlamentissa
USAn kommunismi on vaaraksi koko maailmalle ja myös maalle itselleen ja maan sisälläkin yli puolet kansasta on kypsiä terroristiseen vasemmistohallintoon. Suomessa sen sijaan tyhmä kansa on rähmällään tähän kommunistiseen roistovaltioon ja polvihousuiset juoksupoikamme toteuttavat kiltisti sieltä annettuja käskyjä.
USA soti jo Koreassa puolustaakseen demokratiaa ja vastustaakseen kommunismin leviämistä. Siihen aikaan Breznev tuli NL:n johtoon yli kymmenen vuotta sen jälkeen, joten tuskin oli Breznevin oppeja käytetty.
”Brežnevin oppi oli Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa, joka julisti, että mikä tahansa uhka ”sosialistiselle hallitukselle” missä tahansa Keski- ja Itä-Euroopan neuvostoblokin valtiossa oli uhka niille kaikille, ja siksi se oikeutti muiden sosialististen valtioiden väliintulon.”
Jos on vähänkin seurannut viimeaikojen Yhdysvaltojen touhuja, Yhdysvallat on ominut Breznev doktriinit pilkun tarkasti. Jopa jo amerikkaiseen politiikkaan rähmällään oleva Suomi pitää vielä miehittää.
Suurvalloillahan on jo foorumi jolla voidaan tehdä yhteistyötä – YK:n turvallisuusneuvisto, jossa pysyvillä jäsenillä on veto-oikeus. Sitä myös käytetään, eikä vain USA.
Kiinan ja Venäjän toiminta on vaan jotenkin parempaa politiikkaa ja yhteistyötä. Oi niitä aikoja kun Kuuba oli maailman laajimmalle levinnyt valtio: pääkaupunki oli Havanna, armeija taisteli Angolassa ja Mosambikissa, väestö oli Miamissa ja hallitus Moskovassa.
Taas pompattiin harhatietoon. Kuuban kriisien aikana oli Neuvostoliitto ja toinen kommunistinen maa Kiina, joiden aatteita levitettiin sotimallakin. Nyt ne taitavat olla menneitä aikoja ja näytelmän osat jotenkin vaihtuneet.
Puolueeton osoittaa taas tietämättömyytensä. Kuuban kriisi oli 1962, kuubalaiset joukot sotivat Angolassa ja Mosambikissa 70-luvun puolestavälistä 80-luvun loppupuolelle asti. Noin kymmenesosa kuubalaisista on paennut jenkkeihin, lähinnä Floridaan ja enemmänkin haluaisi lähteä niinkuin monista muistakin persläpimaista kuten Nicaragua ja Venezuela.
Kuuban talous oli pitkään hyvällä mallilla kun NL maksoi sokerista moninkertaisen hinnan suhteessa maailmanmarkkinahintaan. Tähän ei ollut varaa enää 80-luvun lopulla, ja Kuuban talous romahti.
Brezhnev kuoli 1982.
Kertoohan se jotain että Matlock, 94, ajattelee nyky-Washingtonista samaan tyyliin kuin vaikka parikymppinen intialainen. Mutta kaikki kuulumme myös kohorttiimme. Kuinka monelle alle 3-kymppiselle MISSÄÄN ”brezneviläisyys” soittaa kelloa? Ihailtava ulostulo ikämieheltä yhtä kaikki.
kommunismi ja sosialismi ei ole muut akuin globalismia. Nykyaikana sitä kutsutaan wokemismiksi. Tota kirjaa kun luki voi poimia sieltä ja helppo lukusta ”First Person: An Astonishingly Frank Self-Portrait by Russia’s President”. Heti huomasin maininnan ”active measures” jota Yuri Bezmenov käytti kuuluisissa videoissaa. Nythän suomeenkin saatiin aito clintonin nukkepresidentti.