Pääkirjoitus 25.4.2026: Kokoomuksen uho vaarantaa Suomen talouden
Ulkoministeri Elina Valtosen holtittomat uhkavaatimukset Kiinalle ja sokea Venäjä-fiksaatio eristävät Suomen. Järjetön diplomatia romuttaa uskottavuutemme ja maksaa maallemme miljardeja vain ideologisen signaloinnin vuoksi.
Suomen ulkopoliittinen linja on perinteisesti nojannut vakaaseen harkintaan ja pragmaattisuuteen, mutta viimeaikaiset lausunnot viittaavat yhä huolestuttavampaan suuntaan.
Ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) South China Morning Post -lehden haastattelussa esittämät suoraviivaiset ukaasit, joissa hän asetti Kiinan ja Venäjän väliset suhteet kynnyskysymykseksi EU:n ja Kiinan väliselle kauppasopimukselle, kertovat vaarallisesta uhosta. Valtosen mukaan Kiinan tuki Venäjälle on hylkäävä tekijä uusille EU:n ja Kiinan sopimuksille, mikä voi koitua Suomelle kalliiksi.
Kun pieni jäsenmaa asettuu julkisesti sanelemaan ehtoja maailman suurvalloille, se ei välttämättä osoita rohkeutta vaan pikemminkin suhteellisuudentajun vakavaa hämärtymistä. Tällainen linja uhkaa eristää Suomen EU:n sisällä ja leimata meidät pelkäksi yhden asian liikkeeksi, jonka koko ulkopolitiikka on kaventunut pelkäksi säälittäväksi Venäjä-fiksaatioksi.
Tilannetta pahentaa se historiallinen tosiasia, ettei Suomen tiedetä koskaan aiemmin käyttäneen veto-oikeuttaan EU:ssa puhtaasti oman kansallisen etunsa ajamiseen. Onkin irvokasta, että nyt tätä asetta väläytellään kokoomuksen johdolla tilanteessa, jossa tavoitteena on ensisijaisesti toisen osapuolen vahingoittaminen oman menestyksen kustannuksella.
Kyse ei ole pelkästä retoriikasta tai yksittäisestä kannanotosta, vaan täydellisestä strategisesta virhearviosta. Kun Suomi vihjaa olevansa valmis käyttämään veto-oikeuttaan kysymyksissä, jotka koskettavat suurimpien jäsenmaiden keskeisiä taloudellisia ja geopoliittisia intressejä, se siirtää huomion itse asiasta omaan rooliinsa neuvottelupöydässä.
Tällainen linja ei lisää vaikutusvaltaa, vaan päinvastoin kaventaa sitä: Suomi profiloituu toimijana, jonka ensisijainen työkalu on jarruttaminen eikä ratkaisujen rakentaminen. Samalla se luo muille jäsenmaille aivan ilmeisen ja konkreettisen kannustimen rajoittaa veto-oikeuden käyttöä – kehityssuunnan, joka pitkällä aikavälillä heikentäisi nimenomaan pienten maiden, kuten Suomen, asemaa unionissa. Toisaalta juuri tämä on kokoomuksen tavoite ja Valtosen itsensäkin mukaan EU:n päätöksentekoa tulee kehittää kohti määräenemmistöpäätöksiä, jotta yksittäinen maa ei voi estää keskeisiä hankkeita.
Jatkuva Venäjä-kortin vetäminen jokaisessa mahdollisessa kansainvälisessä yhteydessä saattaa palvella kokoomuksen sisäpoliittisia tarkoituksia, mutta pitkällä aikavälillä se painaa Suomen uskottavuutta laaja-alaisena diplomatian toimijana kohti pohjaa. Jos jokainen kauppasuunnitelma ja kansainvälinen sopimus katsotaan vain ja ainoastaan Venäjän kautta, Suomen päätöksenteko lukkiutuu asentoon, jossa emme kykene näkemään globaaleja muutoksia tai hyödyntämään uusia mahdollisuuksia.
Maailma on huomattavasti monimutkaisempi kuin pelkkä itärajan tilanne, ja taloudellisten suhteiden katkaiseminen Kiinan kaltaiseen jättiläiseen pelkän periaatteellisen signaloinnin vuoksi on riski, johon vientivetoisella Suomella ei ole varaa.
Valtionjohdon nykyinen käytös vahvistaakin synkkää ajatusta siitä, että Suomessa on todella valtaa käyttäviä tahoja, jotka ovat valmiita maksamaan satasen itse siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä.
Valtionjohdon tulisi muistaa, että veto-oikeudella uhkailu on äärimmäinen keino, joka kuluttaa poliittista pääomaa nopeasti. Kaiken lisäksi se on tarkoitettu EU-jäsenmaiden kansallisten etujen suojaamiseen, eikä tällaiseen irvokkaaseen, näytösluonteiseen sirkusteluun. Kun Suomi profiloituu jarrumiehenä kysymyksissä, jotka koskettavat suurimpien jäsenmaiden keskeisiä taloudellisia ja geopoliittisia intressejä, meistä tulee helppo kohde vastatoimille.
Uhoaminen ja ideologinen joustamattomuus voivat näyttää hyvältä pelkkiä otsikoita lukevien silmissä, mutta ne eivät tuo maahan investointeja eivätkä turvaa vientimarkkinoita. Ja kun periaatteita sovelletaan maailman eri konflikteihin valikoivasti, ideologinen joustamattomuus muuttuu helposti retoriikaksi, jota kukaan ei enää ota vakavasti.
Suomen etu vaatisi maltillista ja analyyttista otetta, jossa kansallinen etu asetetaan tunteikkaan retoriikan edelle. Nykyinen linja uhkaa jättää Suomen sivustaseuraajaksi, jonka ääni kuuluu kovana, mutta jonka viestillä ei ole enää painoarvoa kansainvälisissä pöydissä.
Jos tämä on Suomen uusi ulkopoliittinen linja, emme ole matkalla vahvempaan asemaan – vaan kohti tilannetta, jossa meidät voidaan huoletta ohittaa.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Niinpä, suomalaisten ei tulisi valita poliittisiin tehtäviin henkilöitä, jotka ovat täydellisesti ulalla Suomen vaikutuksista suurten valtojen politiikkaan. Valtonen (ja myös Stubb) on suomalaisista tässä hyvä havainnollistamaan tilannetta, kuten Kallas on Viron kansalaisissa. Tämä näyttää hyvältä monesta, joka seuraa valtamedian vaikuttamista lännen suurvaltojen eduiksi, vaikka se onkin kovin lapsellista touhua.
Ajattele itse, onko Suomen surkea tilanne johtuvaa Venäjän ja Ukrainan sodasta. Vai olisiko sittenkin parempi, että välit Venäjään olisivat kunnossa ja saataisiin ostaa kaasua, öljyä, lannoitteita ja sahköä kaatamaan nykyaja puuttet, jota voivat vain kiihtyä toisten suurvaltojen tarpeettomia sotien tähden. (Ilmaiseksi luultu tuulisähkö on kallista ja sitää saa vain tuulisella säällä ja sähköä kuluu muulloinkin, koska sen tuotto maksaa paljon, sillä miljoonia maksavat tuulivoimat on rakennettava ja pidettävä kunnossa.) Tarpeita Suomeen ei ostettaisi dollareilla vaan omien tavaran kaupoista Venäjältä saatavilla ruplilla. Näin tapahtui, vaikka venäiset olivat silloin Suomen hyvään aikaan kommunistien hallinnassa.
Koska viimeksi vaikka Hesarissa ollut tämän tason pääkirjoitus? Tämä ei ole retorinen kysymys, en ole niitä itse vuosiin lukenut. Voisin lukeakin jos ajattelisin että Suomen ulkoministeri edistää Suomen asiaa. Mutta tällainen on tietysti jo vuosikymmeniä ollut – Pentti Linkolan sanoin – ”lapsen ja eläimen uskoa tulevaisuuteen”.