Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Joulupyhät mielletään usein historian seisahduskohtana. Aikana, jolloin mitään ratkaisevaa ei tapahdu. Todellisuudessa monet historian käännekohdat ovat osuneet juuri jouluaattoon, joulupäiviin tai vuodenvaihteen hiljaisiin hetkiin.

Joulurauhaa myös sotien keskellä

24. joulukuuta 1914 länsirintamalla tapahtui jotain poikkeuksellista. Ensimmäisen maailmansodan sotilaat laskivat aseensa ja viettivät epävirallisen joulurauhan. Viholliset vaihtoivat lahjoja, lauloivat ja pelasivat jalkapalloa. Hetki jäi historiaan symbolina inhimillisyydestä sodan keskellä, vaikka sota jatkui heti pyhien jälkeen entistä verisempänä.

Vuoden 1914 joulurauha ei ollut täysin ainutlaatuinen, vaikka se on tunnetuin esimerkki. Myös muissa sodissa on raportoitu joulun aikaan lyhyitä, epävirallisia tulitaukoja. Yhdysvaltain sisällissodassa 1860-luvulla vastakkaiset joukot vaihtoivat jouluna sanomalehtiä, kahvia ja tupakkaa jokien yli. Irlannin itsenäisyyssodassa joulukuussa 1920 väkivalta hiipui pyhien ajaksi, kun brittijoukot ja IRA noudattivat epävirallista aselepoa. Näissä tilanteissa päätökset eivät syntyneet neuvottelupöydissä vaan rintamalla, sotilaiden ja paikallisten ihmisten aloitteesta.

Samankaltaisia hetkiä on nähty myös modernimmissa konflikteissa, joskin harvemmin ja lyhyempinä. Balkanin sodissa 1990-luvulla joulun ja uudenvuoden aikaan syntyi paikallisia taukoja, jotka mahdollistivat hautauksia ja humanitaarista apua. Bosnian sodassa sekä katolisen että ortodoksisen joulun ympärille ajoittui ajoittaisia tulitaukoja ja Lähi-idässä kristillisten ja islamilaisten juhlien aikana on nähty vastaavia hengähdystaukoja. Yhteistä näille hetkille on niiden hauraus: ne eivät pysäyttäneet sotia, mutta rikkoivat hetkeksi sodan logiikan ja muistuttivat, että pyhät voivat yhä vaikuttaa ihmisten toimintaan, vaikka historia ei muuten pysähdy.

Jouluaatto on ollut myös vallankumousten aikaa. 24. joulukuuta 1979 Neuvostoliitto aloitti Afganistanin miehityksen, joka johti vuosikymmeniä kestäneeseen konfliktiin ja vaikutti koko kylmän sodan kulkuun.

Joulupäivänä on tehty ratkaisevia päätöksiä

25. joulukuuta vuonna 800 paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren keisariksi Roomassa. Tapahtuma loi perustan Pyhälle saksalais-roomalaiselle keisarikunnalle ja vaikutti Euroopan valtajärjestelmään vuosisadoiksi.

Mainos. Juttu jatkuu alla.

Toisen maailmansodan aikaan joulupäivä ei tuonut rauhaa. 25. joulukuuta 1941 Hongkong antautui Japanille. Samoihin aikoihin taistelut riehuivat Tyynellämerellä ja Euroopassa, vaikka propaganda korosti joulun merkitystä moraalin ylläpitäjänä.

Tapaninpäivästä alkaneet murrokset

26. joulukuuta 1991 Neuvostoliitto lakkasi virallisesti olemasta. Punainen lippu laskettiin Kremlin yllä ja yksi 1900-luvun merkittävimmistä valtioista katosi kartalta lähes huomaamattomasti joulupyhien keskellä.

Tapaninpäivä muistetaan myös tragedioista. 26. joulukuuta 2004 Intian valtameren tsunami surmasi yli 230 000 ihmistä. Uutinen tavoitti maailman hitaasti, koska moni oli lomalla. Joulun hiljaisuus teki katastrofista aluksi epätodellisen.

Uudenvuodenyö ei ole vain symboli

Vuodenvaihde on toiminut usein poliittisten päätösten hetkenä. 1. tammikuuta 1804 Haiti julistautui itsenäiseksi ensimmäisenä orjien johtamana valtiona. Se oli radikaali tapahtuma, joka haastoi koko ajan käsityksen vallasta ja ihmisarvosta.

1. tammikuuta 1995 Suomi liittyi epäonnekseen Euroopan unioniin. Päätös, joka muokkasi taloutta, politiikkaa ja arkea, astui voimaan hetkellä, jota moni piti vain kalenterin vaihtumisena.

Loppiaisen kynnyksellä syntyy ja kuolee historiaa

Loppiaisena 6. tammikuuta 1066 kruunattiin Englannin kuninkaaksi Harold Godwinson. Päivämäärä oli symbolisesti vahva: loppiaista pidettiin keskiajalla hallitsijan jumalallisen oikeutuksen juhlapäivänä. Kruunaus ei ollut vain seremonia, vaan lähtölaukaus tapahtumaketjulle, joka johti saman vuoden normannivalloitukseen ja Hastingsin taisteluun. Englannin kieli, aatelisto ja valtajärjestelmä muuttuivat pysyvästi ja yksi Euroopan historian ratkaisevimmista murroksista sai alkunsa juuri loppiaisena.

Loppiaisena 6. tammikuuta 1941 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt piti kongressille puheen, joka tunnetaan nimellä Four Freedoms. Puheessa hän määritteli neljä perusvapautta, joiden tuli hänen mukaansa kuulua kaikille ihmisille maailmassa. Puhe loi ideologisen pohjan Yhdysvaltain sodanaikaiselle politiikalle ja myöhemmälle kansainväliselle ihmisoikeusajattelulle. Se pidettiin hetkellä, jolloin Yhdysvallat ei vielä ollut sodassa, mutta maailma oli jo peruuttamattomasti muuttumassa.

Loppiaisen tienoo on ollut yllättävän merkittävä monille historian henkilöille. 6. tammikuuta 1412 syntyi Jeanne d’Arc, yksi Euroopan tunnetuimmista historiallisista hahmoista.

Myös modernimpi historia ulottuu loppiaiseen. 6. tammikuuta 2021 Yhdysvaltain kongressitalo joutui hyökkäyksen kohteeksi, kun vaalituloksen vahvistus keskeytyi.

Pyhät eivät pysäytä historiaa

Yhteistä näille tapahtumille on se, etteivät ne noudata kalenterin tunnetta. Historia ei tunne pyhäpäiviä, vain hetkiä, joissa päätökset tehdään tai seuraukset realisoituvat.

Ehkä juuri siksi joulun ja vuodenvaihteen tapahtumat jäävät usein aluksi vähemmälle huomiolle. Toisaalta inhimilliset tragediat, kuten Intian valtameren tsunami, koskettavat hartain mielin joulua viettävien ihmisten sydäntä ja painuvat tunnemuistin sopukoihin.

Kun maailma pysähtyy, historia jatkaa kulkuaan.

Kuvituskuva: David Carroll (CC BY 2.0)