Pääkirjoitus 9.1.2025: Afrikan tähdestä ja "tämän päivän maailmasta"

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Afrikan tähti -pelin poistaminen päiväkodeista herättää keskustelua kolonialismin kuvauksista. Samaan aikaan Afrikka kamppailee orjuuttavan todellisuuden kanssa, kun lännen hyväksikäyttö jatkuu ja Afrikan valtiot etsivät vaihtoehtoja BRICS-maista.

Ensimmäinen pääkirjoitus tänä vuonna, joten toivotetaan aluksi hyvää uutta vuotta Vastaan Sanomien lukijoille! Työmme suomalaisten monipuolisemman maailmankuvan puolesta jatkuu myös vuonna 2025 entistä raikkaammalla ilmeellä.

Vuosi on uusi, mutta vasemmistolla vanhat kujeet. Afrikan tähti -lautapeli on jälleen kohun keskiössä. Pelin on väitetty toistavan kolonialistisia stereotypioita Afrikan siirtomaa-ajalta.

Turun apulaispormestari Piia Elo (sd.) kertoi Ilta-Sanomien mukaan, että pelit kerätään pois kaupungin päiväkodeista, koska lapsille halutaan tarjota päiväkodeissa sellaista materiaalia, joka vastaa ”tämän päivän maailmaa”.

Toki ”tämän päivän maailmassa” lapset kaivavat Kongossa riistopalkalla kobolttia sähköautoihimme ja kännyköihimme, mutta suomalaisen ”vihervassarin” ongelma on todellisuuden sijaan lasten päiväkodin lautapeli!

Miksi Afrikan vuosisatojen sorto ja riisto pitäisi pyyhkiä joltain viattomalta pelilaudalta, kun ei sitä todellisuudessa tänäkään päivänä haluta pyyhkiä maailmasta?

Mainos. Juttu jatkuu alla.

Afrikassa moni maa on viime vuosina laittanut yhä enemmän toivoaan BRICS-maihin elinolojensa parantamiseksi ja reilumman win-win -yhteistyön luomiseksi, kun länsimailla ei ole ollut halua kuin yksipuoliseen hyötymiseen ja Afrikan valtioiden keskuspankkivelkaorjuuttamiseen.

Yksi tällaisista maista on Niger, jonka armeija syrjäytti maan hallituksen heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2023 kansan vahvasti tukemassa vallankaappauksessa.

Uusi hallitus irtisanoutui kaikesta sotilaallisesta yhteistyöstä Ranskan kanssa, mukaan lukien sopimuksesta, jonka perusteella Ranskalla oli 1500 sotilasta maassa. Hallitus katkaisi myös ranskalaisten TV- ja radiokanavien lähetykset maassa. Uusi hallitus katkoi diplomaattiset suhteensa myös Yhdysvaltoihin.

Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWAS asetti Nigerille pakotteita ja uhkasi maata sotilaallisella väliintulolla. Maailmanpankki keskeytti kaikki maksut maalle.

Uusi hallinto ei kuitenkaan taipunut ja Nigerin naapurimaat Burkina Faso, Mali ja Guinea ilmoittivat valmiutensa tukea uutta hallintoa tarvittaessa jopa asein.

Ranska ja Yhdysvallat vetivät myöhemmin joukkonsa maasta.

Kolonisoitu Afrikka on ollut hyväksikäyttäjien paratiisi

Afrikka on kautta historian ollut hyväksikäyttäjien paratiisi. Vaikka bruttokansantuote on noussut, tavalliset ihmiset ovat hyötyneet olemattoman vähän, kirjoittaa Nnimmo Bassey kirjassaan Kiehuva ja köyhtyvä Afrikka.

Perinteinen länsimainen ajattelutapa on katsonut, että Afrikan luonnonvarojen riisto koituisi siunaukseksi ryövätyille, kun nämä saisivat nauttia länsimaisesta ”vapaudesta”. Liberalisointipolitiikka on kuitenkin kärjistänyt entisestään kaupankäynnissä ja investoinneissa vallitsevaa epäreilua asetelmaa, toteaa Patrick Bond kirjassaan Looting Africa – The economics of Exploitation.

Kaupan vapauttaminen on ollut Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n rakennesopeutusohjelmien tärkeimpiä opinkappaleita.

Kaupan vapauttaminen on kuitenkin palvellut Afrikkaa heikosti ja antanut entistä enemmän tilaa länsimaisten hyväksikäyttäjien rellestää. Uusliberalistisen talousagendan ajaminen ehdollisuuksineen on tätä suorastaan vaatinut.

Vaikka vuosituhannen vaihteessa rakennesopeutusohjelmat korvattiin nimellisesti köyhyydenvähentämisohjelmilla, mikään ei muuttunut. Kansalaisjärjestöt arvostelivat näitä silmänlumeeksi, sillä Maailmanpankin ja IMF:n määräysvalta vain kasvoi, Bassey kertoo kirjassaan.

Afrikan velkaloukku on osaltaan varmistanut raaka-aineiden virtaamisen muualle puoli-ilmaiseksi. Niin kauan, kun velat ovat maksamatta, on pakko hyväksyä riisto.

Historia tukee Afrikan pyrkimyksiä irtautua lännestä

Kolonialismin historia tukee Afrikassa hyvinkin sellaista ajattelua, että BRICS-maat Venäjä ja Kiina nähdään vapauttajina. Ne edistävät nyt kolonialismin pitkään eväämiä mahdollisuuksia Afrikan maille ja kansoille hyötyä enemmän omista luonnonvaroistaan ja rikkauksistaan sekä käydä kauppaa omissa valuutoissaan dollarin aseman pönkittämisen sijaan.

Afrikan edellinen, Libyan johtaja Muammar Gaddafin johtama yritys nostaa Afrikkaa omille jaloilleen päättyi kehnosti.

Mainos. Juttu jatkuu alla.

Gaddafi teki vuonna 2009 rohkean liikkeen dollarin hylkäämiseksi muun muassa Libyan öljykaupan valuuttana. Hän ehdotti yhtenäisen Afrikan mantereen perustamista, jossa 200 miljoonaa ihmistä käyttäisi yhteisenä valuuttanaan kultadinaaria ja sai Naton “humanitaarisen intervention” niskaansa.

Monet arabimaat ja useimmat Afrikan maat ostivat Gaddafin idean. Ainoat vastustajat olivat Etelä-Afrikan tasavalta ja Arabiliiton johtaja. Yhdysvallat ja Euroopan Unioni suhtautuivat aloitteeseen negatiivisesti. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kutsui Libyaa uhkaksi ihmiskunnan taloudelliselle turvallisuudelle.

Lähi-Idässä on ollut vastaavia pyrkimyksiä. Keväällä 2018 Iran luopui dollarin käytöstä kaikessa tuonnissa. Iran käyttää oman valuuttansa, rialin, arvon määrittämiseen dollarin sijaan euroa. Yhdysvallat on asettanut Iranille raskaita pakotteita ja uhitellut jopa voimankäytöllä.

Vuonna 2001 Irak luopui öljykaupassa dollarista ja ryhtyi hinnoittelemaan euroissa. Eipä aikaakaan, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin tekaistuin perustein. Yhdysvaltojen todelliset vaikuttimet Irakissa olivat maan öljy- ja maakaasuvarojen strateginen kontrollointi sekä dollarin monopoliaseman turvaaminen kansainvälisillä öljymarkkinoilla.

Jos siis jossain ymmärretään hyvin – ilman pakotteiden asettamista ja omaan jalkaan ampumista – myös Putinin Venäjän nykyistä taistelua lännen ja Yhdysvaltojen sanelua vastaan, niin Lähi-Idässä ja Afrikassa.

Suomessa nämä ”siirtomaa-ajan stereotypiosta” kohkaavat eivät kuitenkaan ymmärrä pätkääkään Venäjän, Kiinan ja muiden BRICS-maiden pyrkimyksiä pyristellä – jopa voimaa käyttäen, kuten Ukrainassa – irti dollarista ja lännen sanelusta – tai ainakaan he eivät sitä ääneen myönnä.

Mitä ihmettä tällaiset ihmiset ovat Afrikan tähden ongelmallisuudesta ymmärtävinään? Eikö heidän tulisi pikemminkin ajaa Suomen liittymistä BRICS-maiden joukkoon muun muassa Afrikan vapauttamiseksi? Tai tehdä edes jotain tämänsuuntaisen kehityksen aikaan saamiseksi?

Sen sijaan he hyväksyvät tämän länsimaisen, äärimmäisen umpimielisen ja yksipuolisen nykymaailmankuvan ilman vastalauseita, jolloin he päätyvät itseasiassa vahvistamaan sitä.

Vuonna 2025 suomalaisen vasemmiston sankari vapauttaa lapsemme kipeää todellisuutta kuvaavasta lautapelistä ja syöttää heille Nato-makeisia sen kunniaksi, että olemme liittyneet kuoroon, joka ylistää edellisen Afrikan jaloilleen nostamisyrityksen kaatanutta sotilasliittoa ja luovuttaa Yhdysvalloille juhlallisesti avaimet sotilaskohteisiimme.