Pääkirjoitus 16.5.2023: Hyvinvoinnin yhteinen ajatus hukassa?
Hyvinvointivaltion kantokyvystä on syytä olla huolissaan. Yhteiskuntamme on täynnä epäterveitä arvoja ja prioriteettejä.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Vuonna 1955 pääministeri Urho Kekkonen pohti Talouselämä -lehden 3. numerossa hyvinvoinnin yhteistä ajatusta:
“Erilaisista käsityksistämme huolimatta me kaikki sittenkin olemme kiinni maan hyvinvoinnin ajatuksessa. Jos me ajamme sellaista taloudellista ohjelmaa, että se johtaa yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta vahingolliseen tulokseen, on tappio yhteinen.”
Pääministeri kantoi erityistä huolta siitä, ettei minkään yksittäisten intressiryhmien tavoitteiden ajaminen johtaisi kokonaisuuden kantokyvyn ylittymiseen. Hyvinvointivaltion kantokyvystä onkin syytä olla huolissaan. Yhteiskuntaamme on eräiden vastuuttomien päättäjien myötä levinnyt epäterveitä arvoja ja prioriteettejä.
“Jos hyvinvointivaltion keskeisiä rakennusaineita ovat olleet nopeasti kasvava talous, vahvistuva valtio, demokratisoituva politiikka ja kansallisen yhteisyyden arvostus, niin yksikään näistä ei ole hyvässä jamassa”, kirjoittaa sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä artikkelissaan Menestystarina hiipuu. (Soste ry, Hyvinvointitalous, 2014)
Kansallinen yhtenäisyys rapautuu globalisaation seurauksena, emmekä näytä kykenevän edes rajaamaan ulkopuolelta saapuvaa uusien edunsaajien joukkoa. Kansainvälistynyt eliittikään ei enää tee myönnytyksiä kansallisen yhteisyyden nimissä.
Sipilän mukaan yksi haaste on, että talous on finansioitunut ja finansioitumisella on yhteiskunnan laaja tuki. Esimerkkinä hän käyttää eläkeläisiä, jotka antavat poliittisen tukensa eläkerahastojen pääomatuloille, vaikka tuottojen hakeminen kansainvälisiltä markkinoilta voi vahingoittaa oman talouden kilpailukykyä ja oman yhteiskunnan hyvinvointia.
Samalla tavalla suomalaiset antavat aina ay-liikettä myöten hiljaisen hyväksyntänsä Suomen eurojäsenyydelle, vaikka se johtaa suomalaisen työntekijän kannalta epäedulliseen lopputulokseen, joustopaineen kohdistuessa jatkuvasti työn hintaan, koska valuuttajousto puuttuu.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Taloustieteilijä Sixten Korkmanin mukaan työmarkkinainstituutiomme ja käytäntömme eivät vielä tänäkään vuonna vastaa vaatimuksia, jotka eurojäsenyys asettaa!
Yhteiskuntamme hyvinvointia rapautetaan myös liian kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla, avokätisellä kehitysavulla ja löperöllä maahanmuuttopolitiikalla, joihin meillä ei ole varaa, koska ne johtavat veroasteen ja elinkustannusten kiihtyvään nousuun.
Elinkustannusten nousu on myrkkyä hyvinvoinnille, koska ne tuottavat palkankorotuspainetta, vaikka palkat eivät saisi maamme kilpailukyvyn takia nousta.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 26.2.2026UlkomaatMélenchon haluaa murtaa mediajättien tiedonvälityksen monopolin
- 23.2.2026PääkirjoitusPääkirjoitus 23.2.2026: Zelenskyin energiakiristys rikkoo EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimusta
- 22.2.2026UlkomaatMacron: Sananvapaus on täyttä hölynpölyä
- 21.2.2026UlkomaatMinisteri pakeni junassa – miljoonalahjukset ja käteiskätköt ravistelevat Ukrainan johtoa
Nämähän ovat molemmat epämääräisiä käsitteitä: ”hyvinvointivaltio”, ”monikulttuurinen yhteiskunta”. Mutta eivät niin epämääräisiä etteikö typeryskin tajuaisi ristiriidan mahdollisuutta. Vain akateemisesti koulutetut kannattavat molempia. Tietysti koska se on muodikasta mutta myös koska se on monella alalla välttämätöntä. Maailman vähiten korruptoituneen maan karmea tilanne: lahjakkuus ei merkitse mitään mutta ei myöskään kohtalainen varakkuus ilman suhteita.