Totuuden jälkeisestä ajasta

Kolme vuotta sitten Facebook-kirjoituksessani pohdin totuuden jälkeistä aikaa. Sitä tai totuuden jälkeistä politiikkaa on käytetty termeinä erityisesti kansallismielistä politiikkaa sekä uusien medioiden että vasta- ja vaihtoehtomedioiden nousua vastaan.

Ehkä paras esimerkki totuuden jälkeisestä ajasta oli USA:n vuoden 2020 presidentinvaalien jälkipuinti aivan kaikkineen. Se tarjosi objektiivisen katsannon aiheeseen ilman vain jonkin tietyn aatesuuntauksen tai ääripään leimaamista.

Toinen puoli kiihkeästi uskoi, että laajamittainen vilppi on tosiasia ja teki kaikkensa todisteiden löytämiseksi sotkien matkalla osavaltiotkin keskenään, kun taas toinen puoli julisti, että mitään todisteita mistään vilpistä ei ollut olemassakaan.

Medioita ja journalisteja, jotka antoivat vilppisyytöksille tilaa, syytettiin valehtelijoiksi siitä huolimatta, että nämä syyttävät tahot tukivat koko Donald Trumpin presidenttikauden jatkuneita noitavainoja ja tutkivat Venäjä-kytköksiä, joita ei koskaan löydetty.

Valtamedioiden ”riippumattomat” edustajat tarvittaessa vaikka ”faktantarkistivat” valvontakameran tallentaman videomateriaalin valheilla. Usko oli monissa tapauksissa vahvempi, kuin pyrkimys pysyä totuudessa.

Toiselle puolelle republikaanien Trump oli ja on edelleen messias, toiselle Joe Bidenin voitto oli taivaan voitto tuonelasta ja tarkoitus, joka pyhitti keinot, joten kaikki vilppiväitteet leimattiin ja niille naureskeltiin ylimielisesti. Hyvä voitti pahan ja valo kuvitellun pimeyden. Molemmilla puolilla suhde totuudellisuuteen oli vähintään kyseenalainen.

Todellisuudessa niin laajamittaista vilppiä ei edes tarvita, kuin jotkut Trumpin kannattajat olettivat. Yhdysvaltain vaaleissa on erikoisuuksia, joita edes maan omat kansalaiset eivät kunnolla ymmärrä. Tuloksen kääntämiseen riittää lopulta muutama kaupunki muutamassa osavaltiossa.

On ymmärrettävää, että Trump herättää tyylillään myös vihaa ja tällä pyrittiinkin perustelemaan Bidenin suosiota ja varmasti olikin niin, että Biden sai suuren äänimäärän aidoilta Trumpin vihaajilta, joiden äänestyspäätökselle ei muita perusteita koskaan ollutkaan. Moni näistä äänestäjistä olisi jäänyt kotiin ilman tuota patologista Trump-vihaa, jonka media oli heihin tartuttanut.

Liberaali- ja demokraattiporukka kuitenkin omasta puolestaan unohti, että viha on myös petoksen mahdollistava polttoaine. Demokraattien leirissä on ilman epäilyksen varjoakaan ollut aivan varmasti ihmisiä, joilla on omassa uskossaan vahva käsitys siitä, että tämän pahan oranssin miehen – itse pirun, Hitlerin ja Mussolinin reinkarnaation – saisi kaataa keinoja kaihtamatta.

Ja ajatelkaa, jos siitä olisi vielä tarjottu avokätisesti rahaa maassa, jossa sosiaaliset turvaverkot ovat luvalla sanoen heikot.

***

Kaikkiaan totuuden jälkeisessä ajassa on mielestäni kyse siitä, että ihmisten kyky sietää epävarmuutta on luvattoman heikko. Meitä on kasvatettu ja koulutettu varmuuteen. Maapallo on pyöreä ja yksi ynnä yksi on kaksi. Olemme täällä länsimaissa tottuneet luottamaan tieteeseen, demokratiaan, oikeuteen, auktoriteetteihin ja totuuden kertovaan, vapaaseen mediaan. Tämä ilmiö koskee erityisesti Suomea, joka kaikissa kansalaisten luottamusta uutisiin selvittävissä tutkimuksissa näkyy tilastojen kärjessä.

Siksi juuri kaikkein luotettavimpina pidetyt instituutiot on kaikkein hyödyllisintä korruptoida. Kun pelataan asioilla ja arvoilla, fundamenteillä ja toteemeilla, joille ihmisten koko maailmankuva ja elämäntapa perustuu ja joiden järkkyminen olisi liian raskasta kestää, jo pelkkiä epäilyksiä torjutaan tehokkaasti. Ne ovat kuin pyhäinhäväistyksiä.

Vääräuskoiset profeetat lähetetään kotiin. Yhä harvemmaksi käyville totuuden puhujille ei ole näissä majataloissa yösijoja tarjolla.