Yrttiahon linja pitää – Kritisoi DCA-sopimusta ja Venäjä-pakotteita
Varasijalta eduskuntaan palaava Johannes Yrttiaho näkee laitaoikeiston nousun johtuvan äänestäjäkunnan pettymyksestä vasemmistopuolueisiin.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Varasijalta eduskuntaan palaava Johannes Yrttiaho näkee laitaoikeiston nousun johtuvan äänestäjäkunnan pettymyksestä vasemmistopuolueisiin.
Euroopan parlamenttiin valitun vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin tilalle varasijalta paluun eduskuntaan tekevä Johannes Yrttiaho kritisoi Venäjä-pakotteita ja Suomen keskusteluilmapiiriä paluuhaastatteluissaan.
Yhtenä niistä harvoista rohkeista Nato-jäsenyyttä vastaan äänestäneistä kansanedustajista Yrttiaho on myös eduskunnasta tauolla ollessaan pitänyt linjansa.
Hän kertoo olevansa huolissaan ilmapiiristä, jossa ”rauhasta puhuminen on kielletty”. Yrttiaho ryöpyttää myös Yhdysvaltojen pillin mukaan tanssimista.
”Hämmästyttää, miten vähän tai ei juuri lainkaan Suomessa puhutaan rauhan saamisesta. Siitä ei puhu presidentti mitään, ei eduskunnassa edes oppositiopuolueiden piiristä tunnu tällaista puhetta löytyvän”, Yrttiaho sanoo.
Yrttiahon mukaan Suomen Nato-päätöstä tehtäessä ei haluttu huomioida, että käytännössä päätöstä ei tehty niinkään Suomen turvallisuuden takia, vaan on hänen mukaansa on ilmeistä, että Suomi liitettiin sotilasliittoon osana kiristyvää suurvaltakamppailua.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
”Tietysti kriittisesti suhtaudun edelleen valittuun linjaan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan uuteen linjaan”, Yrttiaho paaluttaa järkkymätöntä linjaansa.
Kritiikkiä DCA-sopimukselle
Yrttiaho kritisoi myös Suomen ja Yhdysvaltain välistä DCA-sopimusta, jonka hän korostaa menevän Nato-jäsenyyttäkin pidemmälle ja jonka myötä Suomi luopuu osasta valtiosuvereniteettiaan Yhdysvaltojen hyväksi.
”Sopimuksen keskeinen ongelma ja vaara on se, että Suomi luopuu siinä alueensa suvereenista hallinnasta Yhdysvaltojen sotilasvoiman hyväksi. Sopimuksen nojalla Yhdysvaltain joukot ja muut sopimuksessa määritellyt toimijat voivat tulla maahan, perustaa tukikohtia, liikkua maalla, merellä ja ilmassa; käyttää teitä, satamia, lentokenttiä sekä varastoida aseita. Sopimuksessa osoitetaan 15 aluetta Yhdysvaltojen käyttöön. Yhdysvaltain hallussa olevia alueita Suomella ei ole oikeutta tarkastaa saati mitenkään kontrolloida. Suomella ei ole tietoa, mitä niissä säilytetään tai millaisia toimintoja niissä on. Voi sanoa, että Yhydysvallat on niissä suvereeni toimija.”, Yrttiaho kirjoittaa aiheesta Facebook-sivullaan.
Yrttiahon mukaan eduskunnalle yritetään uskotella, että lisääntyvä ennakoimattomuus ja arvaamattomuus tuottaisi sen mitä tavoitellaan, eli Suomen turvallisuutta lisäävän ”pelotevaikutuksen”.
”Käy todellisuudessa aivan päinvastoin. Suomen turvallisuusasema heikkenee, kun eduskunta päättää ratifioida DCA-sopimuksen”, Yrttiaho paaluttaa.
Venäjä-pakotteet haittaavat Suomen taloutta
Uusvanhan kansanedustaja Johannes Yrttiahon mukaan Venäjä-pakotteet haittaavat Suomen taloutta ja niitä pitäisi hänen mukaansa tarkastella kriittisemmin.
”Ne haittaavat tietysti kaikkia Euroopan maita, kyllähän se on selvää. Euroopassa keskustellaan paljonkin tästä asiasta. Niiden vaikutus ei ole ollut se, mitä on toivottu”, Yrttiaho sanoo Uudelle Suomelle.
Helsingin Sanomille Yrttiaho kommentoi, että pakotteet olisivat perusteltuja, jos niillä voitaisiin saada rauha aikaan, mutta siitä ei hänen mukaansa ole mitään näyttöjä. Sen sijaan pakotteet ovat vaikuttaneet negatiivisesti Suomen ja muun Euroopan talouteen.
”Itä-Suomen tilanne on todella kova ja se johtuu pitkälti tästä”, Yrttiaho sanoo.
Yrttiaho ei kuitenkaan halua suoraan ottaa kantaa pakotteiden keventämiseen.
”Pitää ajatella, että ei tämä maailma voi tällaiseen lukkoon jäädä ja jos jää, todella surkea on ihmiskunnan kohtalo”, Yrttiaho sanoo.
Laitaoikeiston nousu johtuu Yrttiahon mukaan pettymyksestä vasemmistopuolueisiin
Laitaoikeiston nousu Suomessa ja muualla Euroopassa johtuu Yrttiahon mielestä äänestäjäkunnan pettymyksestä vasemmistopuolueisiin.
Yrttiahon mukaan suuressa osassa Euroopan vasemmistopuolueita niiden ohjelmissa on esimerkiksi sotilasliittojen vastustaminen riippumatta siitä ovatko maat sotilasliiton jäseniä vai eivät. Suomessa tästä ei ole viime aikoina ollut ilmoilla merkkiäkään.
”Antimilitaristinen politiikka on kuitenkin ihan sitä vasemmistopolitiikan identiteetin ydintä, ja siitä ei minusta pääse mihinkään”, Yrttiaho sanoo.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Yrttiahon mukaan luottamus vasemmistoon voidaan kuitenkin palauttaa.
”Se edellyttää vasemmistolaisen identiteetin kulmakiviin ja ytimeen palautuvaa politiikkaa. Vasemmistoliitto on valtaapitäviä haastava demokraattinen liike, taloudellista tasa-arvoa ajava liike, ympäristöliike ja myös rauhan liike”, Yrttiaho linjaa.
Lähteet: Helsingin Sanomat, Uusi Suomi
Kuvituskuva: Antti Yrjönen (CC-BY 4.0)
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 19.12.2025PerspektiiviJeffrey Sachsilta avoin kirje Friedrich Merzille: ”Opetelkaa historiaa, herra liittokansleri!”
- 18.12.2025TalousPurra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
- 14.12.2025UlkomaatFico: ”Jos venäläisen tai ukrainalaisen elämä on paskan arvoinen, en halua olla osa sellaista Länsi-Eurooppaa”
- 13.12.2025UlkomaatHallitsevat ryhmät estivät EU:n ulkosuhdehallintoa koskevan korruptiokeskustelun Euroopan parlamentissa
Vasemmistoa en ikinä tule äänestämään, mutta näissä turvallisuuspoliittisissa ja ulkopoliittisissa asioissa olen pitkälle samaa mieltä.
Ukrainan sota joskus loppuu ja länsimaidenkin kiinnostus siirtyy muualle.
Meillä on silti edelleen se 1250km rajaa Venäjän kanssa, ja meidän poliitikot on lyhytnäköisyydessään katkaissut kaikki suhteet Venäjälle.
En keksi juuri mitään typerämpää mitä poliitikot voisivat tehdä, omasta mielestäni kyse on maanpetoksesta.
Rauhan ohella myös puolueettomuus tuntuu olevan kaiken keskustelun ulkopuolella. Jos yrittääkään tarjota vanhaa puolueettomuuden linjaa millekään palstalle, saa kimppuunsa sekä Naton että Venäjän puolustajat. Ja näistä äänekkäämpiä ovat ikävä kyllä Nato-mieliset. Heille puolueettomuus tuntuu olevan yhtä kuin putinismi. Ja sitten on tietysti pieni uhriutujien ryhmä: ”Kyllä olisimme puolueettomia, mutta kun Venäjä…”.
On ymmärrettävää, että kaikkien haavat II maailmansodasta eivät ole parantuneet, eikä Paasikiven-Kekkosen linjaa varmasti 100-prosenttisesti ole koskaan kannatettu. Pinnan alla on YYA-Suomessa ollut monenlaisia pohjavirtauksia ja salaisia suunnitelmia. Puolueettomuus kaiken kaikkiaan nähdään heikkoutena, vaikka se todellisuudesa on kiistojen ylä- ja ulkopuolelle asettumista: ”Ymmärrän sinua, vaikken kokonaan ostakaan mielipidettäsi”.
Nimimerkin ”Pöh” tavoin en minäkään pystyisi äänestämään vasemmistoa, vaikka olen enemmän vasemmalla ainakin talouspolitiikan osalta. Ongelma ei ole niinkään yksin vasemmiston vaan koko puoluepolitiikan. Vielä nuorudessani 80-luvulla kansallismielisyys ja isånmaakeskeinen ajattelu näkyi tavalla tai toisella jokaisen puolueen toiminnassa. Erot liittyivät låhinnä duunarit – yrittäjät, maaseutu – kaupunki, luonnon suojelu – luonnonvarojen hyödyntäminen vastakkain asetteluun tai kinasteluun verojen määrästä. Nyt isänmaa on lakannut olemasta politiikan keskiössä, se on siirretty periferiaan eräänlaiseksi negatiivisia mielleyhtymiä magneetin lailla kerääväksi jäänteeksi. Vasemmisto puolestaan on lakannut puolustamasta kotimaisen proletariaatin asemaa ja ottanut iskulauseikseen yhdenvertaisuuden sekä tasa-arvon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kumiveneellä rantautunut tulija on oikeutettu täsmälleen samaan kuin kantasuomalainen. Kun taas oikeiston mantrana on työperäinen maahanmuutto, on taattua, että yhdenvertaisuuden sateenvarjon alle pyrkijöitä riittää. Toisin sanoen sekä vasemmisto että oikeisto työskentelevät saman projektin, globalismin, parissa. Mitä enemmän väestö heterogenisoituu, sitä enemmän mentaliteetti pirstaloituu samalla, kun kantaväestölle tulee enemmän asioita, joista olla jotakin mieltä. Suhde Venäjään tai mihin tahansa ulkomaahan jää kaiken hälinän jalkoihin. Ja kuormittuneelle nykyihmiselle on helppo tarjota esim Natoa tai DCA-sopimusta pikaratkaisuna. Ja maahanmuutto ja sen tuomat lieveilmiöt tarjoavat myös loputtomasti poliitikoillekin puuhasteltavaa, mihin voi paeta ikäviä sisä- ja ulkopoliittisia ongelmia. Ainakin vielä.
Hyvin jäsenneltyä mielipidettä, maustettuna hyvin osuvilla huomioilla. Minulle, perinteinen vasemmisto edustaa pasifismia ennenkaikkea; Lisäksi sosialismia hyvässä ja pahassa. En voisi antaa ääntäni politiikalle ensinkään. Politiikan tulisi palvella kansalaisiaan. Kansainvälisen politiikan tulisi palvella rauhaa.
Vasemmisto-ideologia ei ole ongelmani, vaan se että valtio ottaa oman väkivaltamonopolinsa avulla ENSIN rahat tuottavilta, ja vasta siitä kassasta ”päätetään” miten jaetaan. Koko tuo suurempi kuva, mitä maalaat, on yhdellä sanalla dollari. Vuotuiset budjettimmehan lainataan ennen veronkantoa. Lainataan valuuttana joka on vain abstraktia – uskomme ja uskomustemme valossa todellista, aineetonta – ,jota painaa YKSITYISET pankkiirit, jotka sitten lastemme tulevaa työtä vastaan lainataan valtioille. Valtiomme suuret mielet ovat nähneet tarpeelliseksi näin toimia, ja me olemme sallineet sen olemalla tekemättä mitään.
Yksilötasolla näen ongelmana lähes täydellisen vastuuntunnon puuttumisen. ”Tuo tietää paremmin” on yhtä kuin ”En jaksa vaivata mieltäni sillä. Joutuisin ajatella itse”. Kärjistin, kyllä; Silti passiivisuutemme meitä koskevia päätöksiä tehtäessä, on johtanut ennennäkemättömän kurjaan (ex-)suomeen.
-Uutisissa sanotaan, mitä eduskunnassa tullaan päättämään. Välillä haukutaan joku joka KEHTAA S**T*N* puhua totta.
-SOTA vain tapahtuu ikävästi. Emme voi, emmekä olisi voineet mitään, kun on kaikkia ihme hulluja.
-Lapsesi voi päättää sukupuolensa. 14-vuotiaana, ja kuunneltuaan ”asiantuntijoita”, joita kukaan ei pyytänyt kuulla.
-Maahanmuuttoa tarvitaan, koska on ihmisoikeus saada elää Puolangalla. Tasokkaassa asunnossa, ja hyvin tuettuna.
-Pian tulee taas ikäviä viruksia. Onneksi olemme puolestasi jo hankkineet vastamyrkkyä rahoillasi.
Itsensä johtajiksi mieltävien vastuutomuus, on antanut tilaa nykykehitykselle. Nyt on korkea aika vastuullisiksi-itsensä mieltävien kysyä; Sallinko minä tämän? En tietenkään tarkoita kapinointia fyysisesti; Väkivalta ei auttaisi. Tarkoitan omaa arvomaailmaamme. Periaatteita, ja niiden mukaan elämistä. Minun elämäni ei ole NATON, W.E.F.:n, W.H.O.:n tai kultarannan vinttihevosemme päätettävissä. Jos olen väärässä, olen valmis kuolemaan sitä todistaessani. Yhteisöni koostuu pitkälti valitsemistani ihmisistä. Se ei ole niin hauras ja haavoittuvainen rakenne kuin valtio tai kirkko, siksi se kestää enemmän koettelemuksia.
Meitä, jotka eivät salli nykyisenlaista globaalia pelleilyä, on suomessa iso joukko.
Mutta onko ”globalisaation” kyseenalaistajia Suomessa satoja tuhansia, vaaleissa merkitsevä määrä? Ehkä on mutta poliittisesti passiivisia? Meillä ei voi olla edes typeriä vastauksia kun älykkäitä kysymyksiä esitetään niin vähän, saati että niitä toistettaisiin jatkuvasti.
Yrttiaholla on kirittävää Anderssoniin verrattuna mitä ulkonäköön tulee mutta kaikissa muissa suhteissa selvä parannus. Ja Vasemmistoliitto on varmasti parannus kun mietitään SKP:tä mallia 1945, luultavasti mallia 1985 myös. Mutta skarppaamisen varaa on nyt kaikilla ”poliittisilla eläimillä”, esim. pasifismi sinänsä ei riitä mihinkään. Eikä riitä russofiliakaan. Yrttiaho kuitenkin nyt paikassa jossa puheetkin ovat ainakin jonkin sortin tekoja. Eli tsemppiä toivottaen!
Kiitos Hemalle ja Jussi Neuvoselle vastineista. Näinä aikoina, kun hiljaisuus tuntuu vain syvenevän, kaikki samoin ajattelevat ovat tärkeitä ja valavat uskoa siihen, että muutos on mahdollista.
Pidän itse muutoksen avaintekijänä yksilötietoisuutta. Herännyt yksilö myös pyrkii elämään totuutensa mukaan, eikä valtakoneiston aivopesu enää pysty häneen. Herännyt yksilö pyrkii myös hakeutumaan samoin ajattelevien seuraan ja vetää toisia heränneitä puoleensa. Ihminen on sosiaalinen olento, toki erakotkin vaikuttavat kollektiivisen tietoisuuden kautta. Meidän suomalaisten tuppisuisuus ja sopivien kohtaamisalustojen puute hidastaa osaltaan tietoisuuden nousua. Toisaalta viimeisen 30 – 40 vuoden aikana on pyritty kouluttamaan sukupolvia, joilta puuttuvat sosiaaliset taidot ja kyky sietää ristiriitoja. ”Dumping down Finland”.
Myös minä pidän väkivallattomuutta ensisijaisena toimintatapana, väkivalta herättää vain uhreissa ja heidän omaisissaan katkeruutta, joka puolestaan ruokkii kostonhalua. Väkivaltainen vallankumous synnyttää herkästi vastavallankumousta hautovia pesäkkeitä , vehkeilyä ja partisaanitoimintaa. Toisaalta ihmiset ovat edelleen valmiita turvautumaan väkivaltaan ja se, että eliitti käyttää väkivaltakoneistoa vastarinnan kitkemiseen, on mahdollista. Toisaalta Portugalin neilikkavallankumous v 1974 osoitti, kuinka muutos miltei ilman verenvuodatusta on mahdollinen. Toki tällöin väkivaltakoneistokin täytyisi saada muutoksen puolelle,. Vaaleihin en ikävä kyllä usko, koska niiden lopputulos on helppo väärentää.
Jussi Neuvosen tavoin en pidä russofiliaa ratkaisuna. Russofilia merkitsisi siirtymistä itä-länsiakselin toiseen ääripäähän. Mutta idän ja lännen välissä olisi venäläisiäkin siedettävä ja heidän kanssaan tultava toimeen. Tähän meillä olisi ollut hyvät edellytykset II maailmansodan jälkeen.
Artikkelissa on oikeita tavoitteita. Suomen yhteydet länsimaihin ovat suurimmaksi osaksi laivaliikennettä ja huomattavasti hankalampia kuin juna ja autoliikenneyhtydet. Tämä saa kauppayhteydet Venäjään muita edullisemmaksi. Olemme ainoa EU-maa, jota pakotteet kiusaavat eniten, mutta silti niihin suostuttiin korvauksia vaatimatta ja kuten tilastot osoittavat aivan turhaan, koska Venäjää ne eivät ole haitanneet.
Toinen tavoite olisi pysyä ystävällisissä tai ainakin rauhallisissa oloissa Venäjän kanssa. Kun tiedetään Venäjän Nato-pelon osoitukset, joissa päällimmäisenä on Ukrainan sota, Suomen Nato jäsenyys Venäjän hyökkäyksen estämiseksi näyttää väärältä valinnalta. Jos todella hyökkäys tapahtuisi, taitaisi Nato liiton 5. artikla vain pahentaa mahdollista sotaa lisäämällä kansalaisten kuolemia. Jos vaihtoehtona Venäjä valtaisi Suomen ilman sotimista, ilmeisesti Suomesta tulisi Karelian tapainen Venäjän federaation autonominen tasavalta. Siinä varmaankin suomalainen johto pärjäisi paremmin kuin EU liittovaltiossa. Tällöin moni suomalainen nuori säilyttäisi henkensä, mutta joutuisi opiskelemaan englannin sijasta venäjää pääkielenä.
Kun ajattelee Karjalan autonomista tasavaltaa, josta venäläiset taitavat saada enemmän haittaa kuin hyötyä, miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen mistään muusta syystä kuin omaa turvallisuutta taatakseen. Suomen turvallisuustakeet jäävätkin siis hyvin kyseenalaisiksi. Turvallisuuden tunnetta vahvistaa vain Niinistön sanat ”kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni”, joka on alkujaan venäläinen sananlasku ”Kazak berjot shto ploho leshit”, joka on peräisin Ukrainassa asuvien kasakoitten elintavoista.
Vasemmistoakin voisi äänestää, jos sen johdossa olisi teräviä realisteja. Sama ehto koskee jokaista puoluetta. Luulisi, että Suomesta löytyisi ainakin 200 kansanedustajaa, joiden IQ osamäärä ylittäisii 130, mikä tulisi olla ehdokkaan edellytys. Näitä IQ>130 löytyy Suomesta satatuhatta.
DCA-sopimuksen osalla on tapahtunut laittomuuksia; näin linjaa oikeuskansleri päätöksessään OKV 1007/10/ 2024 .
Kansalaisen ulkoministeriölle antama lausuma tästä laista on perustuslain vastaisesti jätetty näyttämättä kansanedustajille eli salattu. Syksyyn mennessä ulkomistiteriön tulee ryhtyä noudattamaan lakia !
Jorma Grönlund asiaa valottaa youtube-striimissään watch?v=FzJQW6Yth7Y.
Sadat lausunnonantajat torppaisvat tuon ”sopimuksen”, mutta paljonko lausunto lopulta LAITTOMASTI salattiin ja tuleeko nyt vain tuo yksi lausunto takaisin näkyviin ?
Vakavasta demokratian vastaisesta rikoksesta siis on todellakin kyse .
Elina Valtonen ja Antti Häkkänen allekirjoittivat DCA-sopimuksen 17.12.2023 ja eduskunta hyväksyi sen viime perjantaina ilman, että mikään media olisi kovin kauheasti asiaa nostanut esiin. En ole tällaisten sopimusten asiantuntija, mutta tavallista kansalaista koskeva sopimus on sopimusoikeudellisesti validi, kun osapuolet ovat sen allekirjoittaneet. Mikäli Suomessa olisi edustuksellinen demokratia, pitäisi eduskunnan hyväksyä ensin kaikki vähånkään merkittävät sopimukset ja sitten jonkun lentää ne allekirjoittamaan. Sinänsä mielenkiintoista, että samaan aikaan eduskuntakäsittelyn kanssa kohistiin Turussa, Tampereella, Porvoossa ja Sipoossa tapahtuneista murroista vedenpuhdistamoihin ja vesitorneihin. Hmm, olivatko asialla kuparivarkaat, sabotöörit, kaupunkiarkeologit vai haluttiinko vain horjuttaa kansalaisten turvallisuudentunnetta, jotta DCA-sopimukselle saataisiin kannatusta. Tai ainakin huomio siitä käännettyä toisaalle.
Korjaan, DCA-sopimus hyväksyttiin vasta tänään ma 1.7.24 eduskunnassa, viime viikolla ulkoasiainvaliokunta vasta puolsi hyvåksymistä. Yhtä kaikki, kohina vesi-infraan kohdistuneista murroista jatkuu edelleen.