Valtamedia löytää Venäjä-mielisiä kaikkialta, USA-mielisiä ei mistään
Katsaus hakukoneiden kautta valtamedian lyömiin leimoihin kertoo, että ”Venäjä-mieliseksi” leimaaminen on systemaattinen toimintatapa.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Katsaus hakukoneiden kautta valtamedian lyömiin leimoihin kertoo, että ”Venäjä-mieliseksi” leimaaminen on systemaattinen toimintatapa.
”Kremlille läheinen Fico laukoi rajuja syytöksiä.”
”Fico on Kreml-mielinen poliitikko, joka on pitkään vastustanut Ukrainan tukemista.”
Muun muassa edellä mainitun kaltaisin lausein Iltalehden sotaseuranta sunnuntailta esittelee Slovakian pääministeri Robert Ficon.
Geopolitiikkaa seuraava Jari-Petri Heino ihmetteli viestipalvelu X:ssä, mitä näillä leimoilla saavutetaan.
”Mitähän kuvitellaan saavutettavan näillä lapsellisilla ilmaisuilla kuten Kremlille läheinen, Venäjä-mielinen jne, kaikista niistä poliitikoista jotka eivät hyväksy länsimaiden Ukrainan projektia? Kannattaisi muistaa. Ficon yritti tappaa nk. ”länsimielinen””, Heino kirjoittaa.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Heinon kommentti herätti allekirjoittaneen tekemään hieman Google-hakuja.
”Venäjä-mielinen ehdokas poistettiin vasemmistoliiton listalta”, kirkuu Helsingin Sanomien otsikko.
”Kreml-mielinen ehdokas voi nousta Slovakian vaaleissa presidentiksi”, kirjoitti Verkkouutiset huhtikuussa.
”Venäjämielinen ”rauhanliike” vahvistuu Saksassa”, otsikoitiin MTV uutisten uutisklippi toukokuussa.
”Venäjä-mielinen pomo eroaa Saksan äärioikeistopuolueen johdosta”, kirjoitti Iltalehti toukokuussa AfD-puolueen johtohahmosta.
”Venäjä-mielinen laitaoikeisto valmistautuu vaalivoittoon”, Helsingin Sanomat otsikoi artikkelinsa Ranskan vaaleista viime kesänä.
”Venäjämielinen ja EU-vastainen Vapauspuolue nousee Itävallassa suurimmaksi puolueeksi”, otsikoi MTV uutiset videoraporttinsa Itävallan vaaleista viime syyskuussa.
”Venäjämielinen puolue voitti Georgian vaalit”, julisti Ilta-Sanomat lokakuun lopulla.
Venäjä-mielisiä siis riittää, mutta tunnistaako valtamedia USA-mielisiä?
Google antaa hakutuloksia niin sanotusti ”varteenotettavista” tiedotusvälineistä hakusanoilla ”venäjämielinen”, ”Venäjä-mielinen” ja ”Kreml-mielinen” vaikka millä mitalla. Huomautettakoon tässä kohtaa, että edellä olevat viittaukset on poimittu ainoastaan otsikkotasolta. Leipäteksteissä näitä viittauksia viliseekin sitten jo ihan solkenaan.
Venäjämieliseksi leimaamisessa on siis selkeästi kyse suomalaisen valtamedian systemaattisesta toimintatavasta. Tästä ei ole epäilystä eikä evidenssin puutetta.
Entä millaisia tuloksia voimme löytää hakusanalle ”USA-mielinen”? Osumat johtavat lähinnä keskustelufoorumeille, sosiaaliseen mediaan ja kommenttipalstoille. On vaikeaa löytää yhtäkään varteenotettavaa uutista, joka sisältäisi pyydetyn sanan.
Kokeillaanpa hakusanaa ”Yhdysvallat-mielinen”. Google vastaa yksiselitteisesti: Ei tuloksia hakusanoilla.
Sanapari ”Washington-mielinen” tuottaa peräti kolme osumaa. Ensimmäinen tulos johtaa MV-lehteen, kaksi seuraavaa SOTT-sivustolle.
Voidaan siis vetää johtopäätös, että suomenkielisten valtamedioiden toimituksissa ei käytännössä koko Euroopasta, Suomesta puhumattakaan, tunnisteta yhtä ainoaa ”USA-mielistä” tai ”Washingtonille läheistä” poliitikkoa, vaikka jotkut jopa vihjaavat varsin avoimesti roolillaan Washingtonin juoksupoikina.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Hakemalla sanalla ”länsimielinen” löytää toki reilusti valtamedialähteiden uutisia, mutta sanaa käytetään näissä pääsääntöisesti positiivisessa valossa, ei suinkaan leimaamistarkoituksessa. Länsimielisyyden vaalivoittoja sekä toivotaan että niitä juhlitaan.
Löytyykö Kiina-mielisiä?
Entä sitten ”Kiina-mielinen”, ”kiinamielinen” tai ”Peking-mielinen”? Harvassa ovat nämäkin, joskaan eivät täysin olemattomia. Näillä on viitattu päällimmäisenä esiin nousevissa hakutuloksissa ainakin Hong Kongin johtoon ja Unkarin pääministeri Viktor Orbániin.
On toki nykyisessä geopoliittisessa vastakkainasettelussa helppo kuvitella, että viimeistään siinä tilanteessa, että Kiina päätyisi käyttämään voimatoimia Taiwanin kohdalla, näiden leimojen käyttöön otettaisiin todennäköisesti yhtä systemaattinen toimintatapa, kuin Venäjän kautta leimaamisessa.
Hakutulokset kertovat vastaavanlaisesta jakaumasta myös, jos etsitään uutisia hakusanalla ”Venäjän propaganda” verrattuna osumiin ”Yhdysvaltojen propagandasta”. Venäjä näyttäisi harjoittavan propagandaa jatkuvasti, Yhdysvaltojen propagandasta ei puhu juuri mikään suuri mediatalo.
Hakujen perusteella valtamedia näyttää ajattelevan, että vaikka ”Kiina-mielisiä” ei nimetä yhtä hanakasti, kuin ”Venäjä-mielisiä”, niin Kiinaa syytetään propagandasta lähes yhtä innokkaasti, kuin Venäjääkin.
Pettymys journalistin ohjeiden nimeen vannoville
Moni nostaa Suomessa Julkisen sanan neuvoston (JSN) perussopimuksen piiriin kuulumisen ja journalistin ohjeiden noudattamisen merkiksi siitä, että median uutisointi on luotettavaa, neutraalia ja objektiivista. Tämä on harhakuva, jonka jopa JSN itse kumoaa.
”Se, että journalisteilta vaaditaan pyrkimystä totuudenmukaisuuteen, ei kuitenkaan tarkoita, että journalismin olisi oltava aina neutraalia, objektiivista tai tasapuolista tai ettei toimitus saisi valita vapaasti aiheitaan, näkökulmiaan ja ilmaisujaan kiistanalaisissakin asioissa”, Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeiden soveltamisopas toteaa.
Tosiasia on siis se, että vaikka meillä on totuttu siihen, että mediat esiintyvät riippumattomuuden ja poliittisen sitoutumattomuuden nimissä, mikään ei edellytä niiltä näiden lupausten lunastamista käytännössä.
Media voi esiintyä riippumattomana ja poliittisesti sitoutumattomana ja ajaa tämän neutraalilta näyttävän julkikuvan takaa mitä agendaa ikinä tahtoo.
Kuvituskuva otsikoiden taustalla: Pexels
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 19.12.2025PerspektiiviJeffrey Sachsilta avoin kirje Friedrich Merzille: ”Opetelkaa historiaa, herra liittokansleri!”
- 18.12.2025TalousPurra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
- 14.12.2025UlkomaatFico: ”Jos venäläisen tai ukrainalaisen elämä on paskan arvoinen, en halua olla osa sellaista Länsi-Eurooppaa”
- 13.12.2025UlkomaatHallitsevat ryhmät estivät EU:n ulkosuhdehallintoa koskevan korruptiokeskustelun Euroopan parlamentissa
Kun tuota SISÄLLÖTÖNTÄ valtamedian propagandaa on tottunut seuraamaan ajatuksella, (manipulaatioon tähtäävät) otsikkonsa näyttäytyvät kuin neonväreillä korostettuina.
”Venäjän provosoimaton hyökkäyssota”- oli ensimmäisen julkisen näytöksen otsake. Toki itse konflikti alkoi jo 2014, mutta on harhaanjohtavaa verrata valtamedian väitteitä todellisiin tapahtumiin; Kuin vertaisi oman lapsensa taitoja Peter Pan:iin.
Jos olisin yksi niistä dildoista, jotka kovaan ääneen julistivat Venäjän sabotoineen omat kaasuputkensa, olisi todennäköistä ettei minunkaan älyni riittäisi julkisuudesta vetäytymiseen. Tämä – etteivät he ole vetäytyneet tai pahoitelleet sanojaan – osoittaa myös ettei valehtelijoilla ole mitään kunnian tai ylpeyden käsitystä. Puhuvat paskaa niin kauan kun yksikin kuuntelee.
Usein pysähdyn hetkeksi nauramaan kauppojen keltaisten lehtien telineelle. Mietin ”onpas iltasadulla hyvä tiimi, kun noin vain soluttautuvat Putinin sisäpiiriläisiksi”.
Kun taas otsikosta selviää jonkun presidentin peniksen malli ja muoto, mietin ovatko toimittajat koskaan kuulleet journalistien etiikasta tai ilmausta ’uutiskynnys’.
Radiomme ovat aivan yhtä kammottavaa narsistista siirappia ja sisällötöntä kuraa. Samat kolme biisiä, ja sitten kaikki tytöt ja Jone Nikula kertovat OMAN NÄKEMYKSENSÄ uutisena tai sisältönä. Omaa ääntään rakastaen, he kuvaavat kohdettaan niin vastaansanomattoman selkeästi puolueellisuuttaan julistaen, että ala-aste ikäsetkään eivät erehdy. Suhde on 35 adjektiivia / 1 substantiivi.
En ole kiinnostunut Paavo Väyrysestä. Olen kiinnostunut totuudesta ja asiallisuudesta. Jone aloitti radiossa lauseensa; ”No; Paavohan on tällainen oman elämänsä ulkoilmamuseo”.
Ja tästä kun poistaa loukkauksen ja täytesanat; Paljonko informaatiota lauseeseen jää?
Todellako tuo hiusmalli pelkää runoja lausuvaa poliitikkoamme niin, ettei edes faktoja voi hänestä esittää. Koska sisältöä ei ole, oletan Jonen ajattelevan että ”kyllä ääneni ja viiltävien heittojeni kuuleminen riittää faneilleni”.
Harhauduin. Yritän sanoa että todistamme sekä vastuuttomuuden että narsismin kasvua. Vatamedian otsikot ovat vain kanarialintuja kaivoksessamme. Propagandistit – globalistit, tässä tapauksessa – maksavat toimittajille heidän ”työstään”, vaikka toki tyhmimmät heistä tekevät sitä yhä vapaaehtoisesti. Kun suuri väestö hylkää valtamedia epäluotettavana ja jopa – jossain määrin – terroristisena. Tuo rahoituksen ja kuluttajan välinen etäisyys jättää koneistön pyörimään tyhjäkäynnille vielä vuosiksi. Siksi saamme yhä lukea valtamedioiden suoltamaa ulostetta, vaikkei yli puolet sitä enää usko. Vain ideologit kuplissaan.
Aika tyhjentävä kommentti mainioon Kaution juttuun. Venäjä-mielisyys siis ajatusrikos. Vakoojiksi tai sabotööreiksi kai muuten sanottaisiin. Itsellä vähän kontakteja Imatran suuntaan ja siellä yrittäjät nyt iloisia kun vanha rikollinen elämä jäi taakse? Näin heidän pitäisi ajatella, elleivät sitten ole Venäjä-mielisiä…
Samaa mieltä, oli mukavan värikästä tekstiä, sellaista vanhojen kunnon pakinoiden kaikua.
Olisko ero vaikkapa siinä että Venäjä on Suomelle ihan akuutti uhka, ja USA (eikä juuri Kiinakaan) taas eivät ole?