Pääkirjoitus 23.11.2025: EU:n venäläisvarojen bluffi – Belgia näyttäytyy jarruna, todellinen syy piilossa
Belgialainen savuverho peittää EU:n pelon menettää lopullisesti miljardien arvosta investointeja Venäjällä.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Keskustelu Venäjän jäädytettyjen varojen käytöstä on saanut EU:ssa oudon muodon. Julkinen keskustelu toistaa yhä uudelleen, että ongelma on Belgia. Belgia epäröi, Belgia hidastelee, Belgia ei ole tyytyväinen järjestelyihin.
Belgia vaikuttaa siis olevan koko unionin suurin este Venäjän jäädytetyn omaisuuden käyttämiselle Ukrainan hyväksi. Tämä tulkinta on poliittisesti kätevä, mutta todellisuudesta se on vain pintaraapaisu.
Todellisuudessa Belgialle lankeaa rooli, joka sopinee erinomaisesti kaikille muille: tekninen jarru, joka peittää alleen sen, ettei iso osa unionista ole valmis koskemaan Venäjän varojen pääomaan lainkaan.
EU:n suurilla jäsenmailla on hyvät syyt varovaisuuteen. Monien eurooppalaisten suuryritysten Venäjän toiminnot on tällä hetkellä siirretty väliaikaiseen hallintaan Venäjän viranomaisten päätöksillä, mikä tarkoittaa, että operatiivinen kontrolli on menetetty, mutta omistusoikeus pysyy paperilla. Esimerkkejä ovat suomalainen Fortum (n. 1,7 mrd. €), saksalainen Uniper (arvio 2–3 mrd. €), ranskalainen Danone (n. 1 mrd. €), tanskalainen Carlsberg (0,8–1 mrd. €) ja saksalainen Stada (n. 0,5 mrd. €).
Yhteensä jo näissä kyse on karkeasti 6–7 miljardin euron omaisuudesta Venäjän väliaikaisen hallinnan alla ja sen pääomiin koskeminen EU:ssa luultavasti laukaisisi suurimman osan jäsenmaiden pelkäämistä riskeistä.
Kyiv School of Economicsin (KSE) raportissa arvioidaan, että yli 30 yrityksen varat Venäjällä on takavarikoitu tai otettu väliaikaiseen hallintaan. He arvioivat pysyvästi tai väliaikaisesti takavarikoitujen varojen arvoksi kaikkiaan noin 69 miljardia euroa.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Eurooppalaisten pankkien ja finanssitoimijoiden Venäjällä sijaitsevat varat, kuten käteisvarat, talletukset, luotot ja omistukset, ovat niin ikään merkittävässä riskissä, mikäli EU koskisi Venäjän jäädytettyihin pääomiin. Arvioiden mukaan kyse on kymmenien miljardien eurojen suuruusluokasta ja suurimmat altistukset kohdistuvat esimerkiksi Raiffeisenin, UniCreditin, Intesa Sanpaolon ja muiden EU-pankkien Venäjä-yksiköihin.
”Väliaikaisuudella” Venäjä on jättänyt oven auki kahteen suuntaan. Länsimaille annetaan mahdollisuus toivoa, että omaisuus voidaan vielä tulevaisuudessa saada takaisin tai realisoida, ja samalla se varaa itselleen mahdollisuuden muuttaa hallinta pysyväksi heti, kun se katsoo sen poliittisesti sopivaksi. Väliaikaisuuden varassa roikkuvat miljardit ovat EU-maiden päätöksenteossa valtava painolasti, jonka vuoksi moni pääkaupunki ei halua missään olosuhteissa provosoida Venäjää tekemään väliaikaisesta lopullista.
Tämä lienee todellinen syy siihen, miksi EU:n keskusteluissa ei ole nähty aitoa liikettä Venäjän jäädytettyjen varojen pääomiin kajoamiseksi. Vaikka Ukraina on vaatinut sitä ja vaikka osa EU-parlamenttia on pitänyt pääomaa oikeutettuna kohteena, kansallisella tasolla isoimmat jäsenmaat eivät luultavasti edes harkitse sitä vakavasti.
Sen sijaan yhteisymmärrys on löytynyt varojen tuottojen käytöstä, sillä se ei aiheuta samanlaisia vastatoimien riskejä. Venäjä voi vastata pääoman takavarikointiin dramaattisesti, mutta tuottojen ohjaaminen ei aiheuta samaa poliittista painetta eikä altista eurooppalaista omaisuutta yhtä suoraan.
Belgia poliittisena kilpenä
Tässä kohtaa Belgia astuu kuvaan. Euroclear, maailman suurimpiin kuuluva arvopaperikeskus, toimii belgialaisen lainsäädännön alla. Siksi Belgialla on muodollinen mahdollisuus viivyttää päätöksiä, kysyä lisäselvityksiä ja korostaa juridisia yksityiskohtia.
Tämä rooli tekee Belgiasta kätevän poliittisen kilven muille jäsenmaille: kaikki voivat ilmaista periaatteellisen tukensa Ukrainalle ja samalla antaa ymmärtää, että todellinen jarru on jossain muualla. Belgia on tarpeeksi pieni maa kantamaan tämän vastuun ja riittävän teknisessä asemassa, jotta se voidaan esittää uskottavana syynä.
Belgian toiminta itsessään ei kuitenkaan kerro haluttomuudesta. Belgia ei ole kaatanut suunnitelmaa, ei ole vetänyt pois tukeaan tuottojen käytöltä eikä ole sanonut kategorisesti ei pääoman osalta. Se on ainoastaan hidastanut prosessia tavalla, joka palvelee käytännössä kaikkia muita.
Samaan aikaan Saksa, Ranska, Italia ja muut suuret jäsenmaat ovat olleet kannoissaan äärimmäisen varovaisia. Puheissa korostetaan laillisuutta, oikeudellisia riskejä ja eurojärjestelmän vakautta, mikä tukee hypoteesia, että todellinen esto ei ole pelkästään tekninen, vaan poliittinen ja strateginen. Jokaisessa näistä maista poliittinen johto tietää, että pääoman takavarikointi johtaisi välittömästi Venäjän vastatoimiin. Jokaisessa näistä maista tiedetään myös, että valtavat kansalliset yritysvarat odottavat Venäjällä “väliaikaisen” leiman alla.
Kun tämän ymmärtää, Belgian rooli näyttäytyy toisenlaisena kuin julkisessa keskustelussa. Belgia ei ole ongelma, vaan savuverho. Sen taakse on helppo piilottaa eurooppalaisten suurvaltojen todellinen varovaisuus, poliittinen pragmaattisuus ja pelko yritystensä pysyvistä menetyksistä.
Niin kauan kuin oma eurooppalainen omaisuus Venäjällä on epävarmassa, mutta ei menetetyssä tilassa, Eurooppa pitää kiinni linjasta, jossa vain varojen tuotot voidaan käyttää. Pääoma on tabu. Se ei ole sitä ainoastaan Belgialle, vaan niille, joilla on eniten menetettävää.
Belgian toiminnalla EU:n päätöksissä on huomattavasti vähemmän tekemistä asian todellisen ytimen kanssa kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää.
Savuverho toimii, koska siinä on jokaiselle jotakin. Mutta savuverhon takana seisoo aivan toisenlainen EU. Tämän unionin suurmaat eivät pelkää Belgian kantaa, vaan Venäjän valtion sormea, joka voi koska tahansa muuttaa sanan “väliaikainen” merkityksen lopulliseksi.
Mitä rauhanneuvotteluihin tulee, EU:lle näyttää peräti sopivimmalta roolilta jäädä uhriutuvaksi sivustaseuraajaksi, joka voi julkisuudessa väittää, ettei sitä kuultu. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa unionin olisi nimittäin pakko ottaa aktiivisesti kantaa, tehdä kompromisseja ja sitoutua lopputuloksiin. Ja siinä tilanteessa EU menettää kasvonsa totaalisesti.
Kaikki tämä paljastaa Euroopan unionin todellisen luonteen: se ei johda, se ei vaikuta eikä kanna vastuuta, vaan muistuttaa pelkällä olemassaolollaan maailmalle, että suuri poliittinen liittouma voi olla yhtä merkityksetön kuin yksittäinen sivuhuomautus.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 19.12.2025PerspektiiviJeffrey Sachsilta avoin kirje Friedrich Merzille: ”Opetelkaa historiaa, herra liittokansleri!”
- 18.12.2025TalousPurra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
- 14.12.2025UlkomaatFico: ”Jos venäläisen tai ukrainalaisen elämä on paskan arvoinen, en halua olla osa sellaista Länsi-Eurooppaa”
- 13.12.2025UlkomaatHallitsevat ryhmät estivät EU:n ulkosuhdehallintoa koskevan korruptiokeskustelun Euroopan parlamentissa
Loistava teksti taas kerran. Lukijoiden määrä Kimmolla kasvaa varmasti mutta kasvaako liian hitaasti? Toisaalta kasvu voi olla kamalaakin, tsekkasin juuri erään sivuston tasotonta nokittelua joka ilmeisesti jatkuu (erään) maailmanjärjestyksen tappiin. Suosittua siis on.