Pääkirjoitus | Perspektiivi

Pääkirjoitus 14.11.2025: Suomettuminen 2.0 – huono jatko-osa, joka haisee rahastukselta

Amerikkalaiselle pilviyhtiölle ulkoistettu vaalidata on karua jatkumoa Suomen itsenäisyyden kaventamisessa – Suomettuminen 2.0 ei petä odotuksia.

Kimmo Kautio Julkaistu14.11.2025 09:004.12.2025 17:23 Päivitetty4.12.2025 17:23

2 Kommentit

Köysissä olevan Suomen rippeitä sovitellaan osaksi suurempaa palapeliä. Kuva: VS/Canva AI

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Suomen oikeusministeriön päätös siirtää vuoden 2027 eduskuntavaalien tietojärjestelmät amerikkalaisen Amazonin pilvipalveluun Ruotsiin on symbolisesti merkittävä käänne.

Ensimmäistä kertaa kansanvallan ydin – tieto äänestäjistä, ehdokkaista ja tuloksista – tallennetaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Kyse ei ole vain teknisestä ratkaisusta, vaan poliittisesta valinnasta: luottamuksesta, joka asetetaan omien sijaan ulkomaisiin käsiin.

Tietoturva-asiantuntija ja USA:n vaalivilppiepäilyjä tutkinut Harri Hursti on varoittanut, että kansallisen turvallisuuden kannalta näin keskeisiä järjestelmiä ei tulisi siirtää julkiseen pilveen, jonka toimintaa ja tiedonsiirtoa ei voida täysin valvoa.

Vaikka Amazon vakuuttaa datan pysyvän Ruotsissa, globaaleilla järjestelmillä on taipumus elää omaa elämäänsä. Automaattiset tiedonsiirrot ja tekniset “optimoinnit” voivat siirtää tietoa myös sinne, minne sitä ei ollut tarkoitus viedä.

Kriitikot näkevät päätöksessä uuden ajan suomettumisen: riippuvuuden, joka ei enää suuntaudu itään vaan länteen.

“Suomen sinisilmäinen ulkoistamisvimma ei näytä tuntevan minkäänlaisia rajoja. Nyt jopa kansanvallan kaikkein pyhin, eli vaalidata, uskotaan Amazonille. Mikä ihme saa oikeusministeriön luottamaan kansanvallan suhteen amerikkalaiseen pilvipalveluun suomalaisten itsensä sijasta?”, kysyy Lahden kaupunginvaltuutettu ja Vapauden liiton 2. varapuheenjohtaja Niko A. Kauko viestipalvelu X:ssä.

Mainos. Juttu jatkuu alla.

Pilvipalveluun siirtyminen on helppo perustella moderniudella ja kustannustehokkuudella, mutta demokratiassa luottamus on tärkeintä valuuttaa. Kun vaalien tiedot säilytetään järjestelmässä, jota Suomi ei itse hallitse, luottamus ei ole enää kokonaan meidän käsissämme.

Kyse on omasta valuutasta luopumisen, passien valmistuksen lopettamisen ja rahapajan lakkauttamisen ohella karusta jatkumosta Suomen tietoisessa ja suunnitelmallisessa saattamisessa riippuvuussuhteeseen länsimaisista ulkovalloista.

Tuleepa väkisinkin mieleen Josif Stalinin sihteerin Boris Bazhanovin Stalinin suuhun laittama, apokryfinen lainaus:

“Ei ole väliä, kuka äänestää, vaan kuka laskee äänet.”

Paitsi ehkä sillä, kuka ne laskemisen jälkeen tallentaa ja kenen sarakkeeseen.

Stalinista puheen ollen, tuskinpa edes hartaimmat taistolaiset olisivat koskaan uskaltaneet haaveilla maamme vaalitietojen uskomisesta ikuiselle Neuvostoliitolle.

Kylmän sodan ajan suomettuminen 1.0 oli Keski-Euroopan ”NAFO-koirien” Urho Kekkosen menestyksekkään ulkopolitiikan pilkkaamiseksi synnyttämä leimatermi, ei niinkään historiallinen tosiasia. Suomettuneeksi haukuttiin, kun ei ”putinistia” oltu vielä keksitty.

Suomettuminen 2.0 on numeroidenkin valossa ensimmäiseen versioonsa nähden kahta kauheampaa ja – kuten länsimaiseen kulttuuriin kuuluu – yliyrittämiseen sortuva, ala-arvoinen, rahastukselta haiseva ja huonosti kirjoitettu jatko-osa.

Lue myös Suomettuminen 2.0 -artikkelisarjamme VS Premium -tilauksella. Ensimmäinen osa julkaistiin 9. marraskuuta ja osa 2 ilmestyy lähiaikoina.