Öljy, raha ja valta: Venezuelan rooli dollarin valtakamppailussa
Venezuelan kriisi heijastaa laajempaa kamppailua globaalista rahajärjestelmästä ja dollarin asemasta moninapaisessa maailmassa.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Viime aikoina sosiaalisessa mediassa laajasti levinnyt, X-käyttäjä Ricardon analyysi esittää, että Venezuelan kriisin todellinen ydin ei ole huumeet, terrorismi tai demokratia, vaan Yhdysvaltain dollarin asema globaalin talousjärjestelmän kulmakivenä. Tarkastellaanpa tätä väitettä ja sen taustalla olevaa logiikkaa: petrodollaria, dedollarisaatiota ja suurvaltojen välistä valtakamppailua.
Petrodollarin synty
Analyysin mukaan kaikki alkaa vuodesta 1974, jolloin Yhdysvallat ja Saudi-Arabia solmivat strategisen sopimuksen. Sen ydin oli yksinkertainen mutta kauaskantoinen: maailman öljykauppa hinnoiteltaisiin Yhdysvaltain dollareissa, ja vastineeksi Yhdysvallat tarjoaisi Saudi-Arabialle sotilaallista suojelua.
Järjestely loi valtavan, keinotekoisen kysynnän dollarille. Koska öljy on modernin talouden elinehto, jokaisen valtion oli hankittava dollareita voidakseen ostaa sitä. Näin dollarista tuli globaalin rahoitusjärjestelmän selkäranka ja Yhdysvalloista poikkeuksellisen vaikutusvaltainen talousmahti.
Petrodollarin ansiosta Yhdysvallat on voinut rahoittaa mittavaa sotilaallista läsnäoloaan, alijäämäisiä budjettejaan ja laajaa kulutustaan tavalla, joka ei olisi mahdollinen ilman dollarin erityisasemaa.
Haasteet petrodollarille
Analyysi esittää, että historia osoittaa toistuvan kaavan: valtionjohtajat, jotka ovat pyrkineet irtautumaan dollaripohjaisesta öljykaupasta, ovat kohdanneet vakavia seurauksia. Irak ilmoitti vuonna 2000 myyvänsä öljyä euroissa dollarien sijaan ja kolme vuotta myöhemmin maa miehitettiin ja öljykauppa palautettiin dollareihin.
Libya puolestaan esitti vuonna 2009 kultaan sidotun afrikkalaisen valuutan käyttöä öljykaupassa, minkä jälkeen NATO puuttui sotilaallisesti tilanteeseen vuonna 2011 ja Muammar Gaddafin hallinto kaatui. Näiden esimerkkien tarkoituksena ei ole todistaa yksiselitteisiä syy–seuraussuhteita, vaan osoittaa, kuinka herkkä ja geopoliittisesti latautunut kysymys dollarin asema on.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Venezuela ja dedollarisaatio
Venezuela nousee tässä kertomuksessa keskiöön poikkeuksellisesta syystä. Sillä on enemmän todistettuja öljyvaroja kuin millään muulla valtiolla maailmassa.
Analyysin mukaan Venezuela alkoi jo vuonna 2018 järjestelmällisesti irtautua dollarista. Öljyä myytiin yhä useammin Kiinan juaneissa ja muissa valuutoissa, maa haki BRICS-jäsenyyttä ja rakensi maksujärjestelmiä Kiinan kanssa SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle. Tämän tulkinnan mukaan juuri yhdistelmä valtavia luonnonvaroja ja avoin dedollarisaatiostrategia tekee Venezuelasta erityisen uhkaavan dollarikeskeiselle järjestelmälle.
Analyysi ei tarkastele Venezuelaa irrallisena tapauksena, vaan osana laajempaa kehitystä. Venäjä käy yhä suuremmassa määrin öljykauppaa ruplissa ja juaneissa, Iran on pitkään toiminut dollarin ulkopuolella ja Kiina on rakentanut CIPS-maksujärjestelmän vaihtoehdoksi SWIFTille.
Samanaikaisesti BRICS-maat kehittävät omia maksukanavia ja valuuttajärjestelmiä. Yhdessä nämä ilmiöt viittaavat siihen, että globaali talousjärjestelmä on siirtymässä kohti moninapaisuutta, jossa dollarin ylivalta ei ole enää itsestäänselvyys.
Analyysin provosoivin väite on, että sotilaallinen voima on ollut keskeinen väline dollarin aseman ylläpitämisessä. Jos näin on, herää väistämättä kysymys: mitä tapahtuu, kun sotilaallinen painostus ei enää riitä?
Jos yhä useampi maa näkee dollarista irtautumisen strategisena välttämättömyytenä, pakotteet ja interventiot voivat menettää tehonsa tai jopa kiihdyttää vastareaktiota.
Riippumatta siitä, hyväksyykö tämän analyysin kokonaisuudessaan vai suhtautuuko siihen kriittisesti, se nostaa esiin olennaisen kysymyksen: dollarin asema ei ole vain taloudellinen ilmiö, vaan syvästi poliittinen ja geopoliittinen rakenne.
Venezuela näyttäytyy tässä valossa enemmänkin oireena kuin syynä. Se näyttäytyy merkkinä järjestelmästä, joka on murroksessa. Kysymys ei ehkä ole siitä, alkaako dollarin valtakauden loppu Venezuelasta, vaan siitä, kuinka maailma reagoi, jos tuo valtakausi todella on päättymässä.
Lue myös:
Kuvituskuva: ChatGPT
Artikkelin tarkat lähdetiedot linkkeineen sisältyvät VS Premium -tilaukseen.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 26.2.2026UlkomaatMélenchon haluaa murtaa mediajättien tiedonvälityksen monopolin
- 23.2.2026PääkirjoitusPääkirjoitus 23.2.2026: Zelenskyin energiakiristys rikkoo EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimusta
- 22.2.2026UlkomaatMacron: Sananvapaus on täyttä hölynpölyä
- 21.2.2026UlkomaatMinisteri pakeni junassa – miljoonalahjukset ja käteiskätköt ravistelevat Ukrainan johtoa
Seuraavaksi USAn on syytä iskeä Gröönlannin ja Kanadan terroristivaltioihin. Varsinkin Gröönlantista virtaa vaarallisia rikollisia ja tappavia huumeita jatkuvasti USAan. Todellinen turvallisuusuhka johon rauhanpresidentin on reagoitava pommeilla.
https://oilfieldworkers.com/articles/greenland-the-next-frontier-for-u-s-oil-and-gas-exploration/
Toisaalta Suomikin kokee vastaavaa Gröönlannin uhkaa, joten ehkä kerkeämme vallata sen ennen Trumppia, jos toimimme nopeasti.
Mainio analyysi pienessä tilassa. Ja kun lisäksi netissä niin noita varauksia on syytä laittaa mukaan vaikka kovakalloisimpiin ”Putinin trolleista” kirjoittaviin ei voikaan vaikuttaa.