Droonitapausten yksityiskohdat herättävät enemmän kysymyksiä kuin tarjoavat vastauksia

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Suomeen maaliskuun lopulla pudonneiden droonien tapaukset muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden, jossa kaikki ei aivan täsmää. Tapahtumapaikat on eristetty tiiviisti, media on pidetty kaukana tiesulkujen takana, kuvasato tapahtumapaikalta on ollut ohutta ja täysin viranomaisten varassa. Tietoa on annettu nihkeästi.

Parikkalan Pyhäjärven jäältä löytyneestä lennokista tiedotettiin julkisuuteen tiistaina 31. maaliskuuta. Sittemmin droonista annetut ristiriitaiset tiedot herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia.

Julkisuudessa on kerrottu laitteen siipien kärkivälin olevan ”noin kaksi metriä”, mikä viittaa pieneen, tyypillisesti lyhyen tai keskipitkän kantaman kiinteäsiipiseen drooniin. Samanaikaisesti Yle on raportoinut, että Rajavartiolaitos on vahvistanut droonin olevan Ukrainasta, kuitenkaan kertomatta sen tarkempaa tyyppiä.

Tässä merkittävää on se, että siipien kärkiväliltään noin kahden metrin kokoluokan droonit eivät mitenkään ilmiselvästi ole sellaisia laitteita, jotka kykenisivät lentämään Ukrainasta Suomeen asti, sillä niiden toimintasäde on rajallinen ja etäisyys Ukrainasta Parikkalan Pyhäjärvelle on lähes 1300 metriä.

Tämä johtaa väistämättä ristiriitaan: jos droonin kokoarvio pitää paikkansa, sen suora lentäminen Ukrainasta Parikkalaan vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä.

Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät käytännössä joko välietapit, kuljetus muulla tavoin tai se, että laitteen todellinen lähtöpaikka on ollut lähempänä Suomea – tai pahimmassa tapauksessa Suomessa.

Mainos. Juttu jatkuu alla.

Viranomaisviestinnässä alkuperä on kuitenkin sidottu Ukrainaan ilman tarkempaa avausta siitä, mihin arvio perustuu.

Yleensä juuri laitteen mallin tunnistaminen on teknisesti suoraviivaisempaa kuin sen alkuperän määrittäminen. Lisäksi nimenomaan mallin tunnistaminen on olennaisesti sidoksissa alkuperän määrittämiseen, jotta voidaan edes arvioida, onko lähettäjällä moisia laitteita.

Tässä tapauksessa järjestys on kääntynyt toisin päin: alkuperä ilmoitetaan, mutta konkreettinen laitetieto jätetään pois. Tämä viittaa siihen, että julkisuudelta pidätetään tietoa, joka voisi selventää kokonaisuutta.

Parikkalan droonin kohdalla keskeiset tiedot eivät muodosta loogista kokonaisuutta. Kahden metrin siipiväli ja väitetty ukrainalainen alkuperä eivät sovi helposti yhteen ilman lisäselityksiä.

Kouvolan pohjoispuolen drooni: varma luokittelu, epäselvä perustelu

Kouvolan pohjoispuolelle pudonneen droonin kohdalla sekava kuvio toistuu, mutta vielä kärjistyneempänä. Siinä missä Parikkalan tapauksessa jätettiin kertomatta laitteen tyyppi, Kouvolassa tyyppi ilmoitettiin nopeasti, mutta ilman sellaista avointa todistusaineistoa, joka tukisi näin nopeaa ja tarkkaa tunnistusta. Julkisuuteen ei ole esitetty selkeitä valokuvia, tunnistetietoja tai teknisiä yksityiskohtia, joiden perusteella ulkopuolinen voisi varmistaa, että kyseessä todella oli Ukrainan AN-196.

Tämä herättää olennaisen kysymyksen tunnistamisen perusteista. AN-196 on tunnettu pitkän kantaman droonityyppi, joka on suunniteltu huomattavasti suurempiin operaatioihin kuin pienikokoiset tiedustelulaitteet. Juuri siksi sen tunnistamisen voisi olettaa perustuvan selkeisiin rakenteellisiin piirteisiin, joita olisi mahdollista dokumentoida myös julkisesti ainakin jossain määrin. Tällaista aineistoa ei kuitenkaan ole nähty, vaikka tyyppimääritys esitettiin varsin nopeasti. Kouvolan pohjoispuolelta metsästä löydetystä droonin romusta esitetty, kaukaa otettu kuva ei ole auttanut tunnistamista.

Tilanne muodostaa mielenkiintoisen kontrastin Parikkalan tapaukseen, jonka osalta viranomaiset kertoivat alkuperän mutta eivät tyyppiä, kun taas Kouvolassa tyyppi kerrottiin ilman selvää näyttöä, joka tukisi väitettä. Molemmissa tapauksissa keskeinen osa tiedosta jää tavalla tai toisella tarkistamattomaksi. Molemmissa tapauksissa todistusaineisto tuhottiin ilmeisen nopeasti räjäyttämällä taivaan tuuliin, ellei sitten taistelukärkiä irrotettu laitteiden jäämistöstä ennen räjäytystä.

Epäsymmetria ruokkii epävarmuutta siitä, miten tunnistukset on tehty ja mitä tietoja julkisuudelta pimitetään.

Jos Kouvolan pohjoispuolen drooni todella oli AN-196, sen tekniset ja visuaaliset tunnusmerkit olisivat lähtökohtaisesti sellaisia, että ainakin osa niistä voitaisiin vahvistaa avoimesti ilman merkittävää turvallisuusriskiä. Kun näin ei ole tehty, jää avoimeksi, perustuuko tyyppimääritys sellaiseen aineistoon, jota ei voida julkaista – vai onko kyse arviosta, joka on esitetty varmuutena.

Kun tätä vertaa Parikkalan tapaukseen, muodostuu laajempi kuvio, jossa tiedon julkistaminen ei seuraa johdonmukaista logiikkaa. Yhdessä tapauksessa kerrotaan liikaa ilman näyttöä, toisessa liian vähän ilman selitystä. Tämä tekee kokonaisuudesta vaikeasti hahmotettavan ja jättää tilaa tulkinnoille, joissa virallinen kuva tapahtumista ei välttämättä kata koko todellisuutta.

Lue myös: