Pääkirjoitus 2.7.2024: Suomi tekee Paasikiven varoittamaa itsemurhaa kuolemanpelossaan
Eduskunnassa hyväksyttiin maanantaina Yhdysvaltojen kanssa laadittu DCA-sopimus, jonka rinnalla YYA-sopimuskin kalpenee kateudesta.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Eduskunnassa hyväksyttiin maanantaina Yhdysvaltojen kanssa laadittu DCA-sopimus, jonka rinnalla YYA-sopimuskin kalpenee kateudesta.
Eduskunnan maanantaina siunaama DCA-sopimus on häpeällinen miehityssopimus, jonka myötä Suomi luopuu osasta suvereniteettiaan Yhdysvaltojen hyväksi.
Samat poliitikot, jotka ovat vuosikaudet kirkuneet huoliaan venäläisten kesämökeistä ja tänne rahaa ja vaurautta tuoneista turisteista, hyväksyivät DCA-sopimuksen myötä vieraan vallan toimintavapaudet Suomessa.
Sopimus on mitä ilmeisimmin eduskunnan kesälomia odotellessa hyväksytty lukematta koko paperia.
Presidentti J.K. Paasikiven varoitukset siitä, ettei kuoleman pelossa pidä itsemurhaa tehdä, on autuaasti unohdettu. Sotapropagandan tehokkaasti lietsomassa itsenäisyyden menettämisen pelossa pala maamme suvereniteettia ojennettiin jälleen vapaaehtoisesti kultavadilla vieraalle vallalle.
Yhdysvalloille uskottiin avaimet lukuisiin suomalaisiin tukikohtiin ilman suomalaisten oikeutta tarkistaa edes ketä ja mitä tukikohtiin liikutellaan. Todennäköisesti USA-suomettuneet odottelevat jo jenkkisotilaita punaiset matot tukikohtien sisääntuloväylille levitettyinä.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
USA-suomettumisella ei näytä olevan äärtä eikä määrää. Neuvostoliitolla ei ole koskaan ollut näin laajamittaista ”green cardia” huseerata Suomessa ja venäläisilläkin on ollut täällä lähinnä kesämökkejä, joista on spekuloitu villejä vailla konkretiaa.
YYA-sopimuksessa Suomi käytännössä sitoutui sotilaallisesti lähinnä puolustamaan omaa maataan ja neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa siinä tapauksessa, että joku vieras taho pyrkisi Suomen alueen kautta hyökkäämään itään.
YYA-sopimus ei paperilla ja tiukasti tekstiä lukien ole Nato-sopimusta kummempi, mutta tulkinnat sopimuksista elävät omaa elämäänsä. YYA:han alistussopimuksena ja Nato-sopimukseen Suomen turvana liittyy naiiveja uskomuksia, jotka eivät perustu ainakaan sopimusteksteihin.
Nato-sopimuksen viidettä artiklaakin täyttää käytännössä mikä tahansa, mitä kukin jäsenmaa katsoo tarpeelliseksi. Artiklan mukaan kukin osapuoli ”auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta yhtä tai useampaa osapuolta ryhtymällä viipymättä erikseen ja yhdessä muiden osapuolten kanssa tarpeelliseksi katsomiinsa toimiin”.
Kuten Nato-sopimuksesta on moneen kertaan todettu, ”tarpeelliseksi katsotut toimet” voivat olla vaikka rekkalastillinen villasukkia. Mitään automaatiota artiklaan ei sisälly, eikä mikään takaa, että mistään jäsenmaasta lähetetään sotilaita kuolemaan puolestamme. Sellaiseen uskominen on naiivia haihattelua, joka ei perustu mihinkään.
Oleellisinta on ymmärtää, että siinä missä YYA-sopimukseen ei aikanaan nöyrrytty vapaaehtoisesti, niin DCA:n kohdalla vieraan vallan saappaita nuollaan täysin omasta tahdosta. Jotkut pitävät tätä hyvänäkin puolustuksena tehdylle sopimukselle, mutta unohtavat samalla, mistä ovat joka puolella näkemiään ”putinisteja” vuosikaudet moittineet.
Seuraavana isona asiana eduskunta saa käsittelyyn rajalain, jonka osalta ilma on mustanaan älyllistä epärehellisyyttä.
Suomessa muun muassa maalaillaan ”hybridioperaatioksi” ja ”välineellistetyksi maahantuloksi” sitä, että Venäjä lopetti hyviin naapurisuhteisiin ja yhteiseen tahtotilaan perustuneen rajavalvonnan siltä osin, mihin sillä ei ole mitään velvoitetta.
Muun muassa Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors on huomauttanut, että ihmisoikeussopimukset turvaavat oikeuden lähteä maasta, eikä näiden sopimusten mukainen käytäntö sallia ihmisten poistuminen maasta ei ole “välineellistämistä” .
Myös valtiotieteen tohtori ja Suomen pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen on todennut, että Venäjällä ei ole kansainväliseen oikeuteen perustuvaa velvoitetta jatkaa hyväntahtoisuuteen perustunutta rajavalvontaa.
Se, mitä täällä nyt hybridioperaatioksi kutsutaan, sai tosiasiassa alkunsa Suomen omasta aloitteellisuudesta naapurisuhteidemme tuhoamiseksi sellaisen kolmannen maan sodan vuoksi, joka ei osannut vastaavia suhteita hoitaa.
Nyt tätä ”ryssimistä” paikataan sillä, että pyllistetään tarpeettomasti kansainvälisille ihmisoikeussopimuksille, kun koko ongelmaa ei olisi, jos olisimme vaalineet naapurisuhteitamme asianmukaisesti.
Koko episodi on pitkään aikaan tragikoomisin näyttö suomalaisesta kansanluonteesta, jota määrittää se, mitä muut meistä ajattelevat.
Yksi laita politiikasta on huolissaan, mitä muut meistä ajattelevat, jos käytämme suvereenia oikeuttamme soittaa Putinille ja toinen puoli miettii mainehaittaa, jos pyllistämme ihmisoikeussopimuksille.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Onneksi sentään osaamattomuus on yhteistä ja kansakuntaa yhdistää selkärangaton kyvyttömyys itsenäisyyteen.
Piditkö lukemastasi? Arvostaisimme, jos jakaisit artikkelin eteenpäin.
Verkkosanomien sovellus on saatavilla mobiililaitteille:
Lataa sovellus
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 19.12.2025PerspektiiviJeffrey Sachsilta avoin kirje Friedrich Merzille: ”Opetelkaa historiaa, herra liittokansleri!”
- 18.12.2025TalousPurra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
- 14.12.2025UlkomaatFico: ”Jos venäläisen tai ukrainalaisen elämä on paskan arvoinen, en halua olla osa sellaista Länsi-Eurooppaa”
- 13.12.2025UlkomaatHallitsevat ryhmät estivät EU:n ulkosuhdehallintoa koskevan korruptiokeskustelun Euroopan parlamentissa
DCA sopimuksesta : ”…Yhdysvaltojen joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä….”
tästä jo tajuaa asian
Luulis joo tajuavan, mutta valtaosa ei tajua. Tyhmyys lienee siihen syynä.
Juuri tällaisten politikkojen, ja politiikan, vuoksi erosin reservin palveluksesta jo vuonna -88. Silloin sain vapauttavan paperin käteeni eikä edes sivari-kursseille tarvinnut mennä.
Kun rähinä alkaa niin minulla on Viking Linja alla. Sotilasvalassa (jota en myöskään toistanut) puhuttiin itsenäisestä Suomesta. Mutta jo aikoinaan näin mihin Suomi oli menossa, NATO-kiimaisten nuorten upseerien johtamana.
Ja mitä useampi eroaa reservistä, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on estää sota.
Todellakin sodassa tarvitaan ainakin kaksi osapuolta. Sodasta koituu aina kuolemia sotiville ja siviileillekin sekä suuria vahinkoja yhteiskunnalle, kun tuhotaan esimerkiksi sähkö ja vesijohtojärjestelmä varsinkin talviaikaan. Olisiko sittenkin paras tapa olla nykyaikana sotimatta, vaikka siihen käskettäisiin?
Muutama kymmenen tuhatta USA-sotilasta ei paljoa Suomelle sotavahinkoa tuottaisi, jos suomalaiset pysyisivät puolueettomina. Niiden ylläpito kuitenkin tuottanee suuret maksut veronmaksajille. Jos DCA-sopimuksen pohjana lienee isäntämaa sopimuksen teksti, suomalaiset maksavat kulut, joihin kuuluu ruokkiminen, terveyden hoito, asuminen ja liikkuminen. Mutta kuka tietää, mitä suomalaisten valitsema hallitus on aatemaailmansa massahypnoosin rajoittamissa näkemyksissä salaa tehnyt?
Voi ne silti pakottaa reservistä jo eronneita. Mutta sillä tavalla ei ainakaan sotia voiteta, koska miehistön motivaatio on nolla.
Kiitos Kimmo Kautiolle. Hyvä kirjoitus DCA-sopimuksesta, muuten asiasta onkin yllättävän hiljaista. Liekö syy siinä, ettei vuoden 2014 isäntämaasopimuksesta ole DCA-sopimukseen kuitenkaan kovin suurta hyppäystä.Ilmeisesti DCA-sopimuksesta ei edes äänestetty eduskunnassa, vaan se hyväksyttiin yksimielisesti. Vain vasemmistoliitto esitti sopimukseen joitakin varauksia. Koska nykyisin ei enää ole kuuluisia syväkurkkuja, emme saa tietää, oliko eduskunnan päätös ns piippu ohimolla tehty. Ja millainen prosessi sitä on edeltänyt.
Mietin tuota suomalaisten kansallisluonnetta. Meitä on toki klassisesti luonnehdittu kateelisiksi ja alemmuudentuntoisiksi. Toisaalta noin 10 vuoden kokemuksen antamalla vakaumuksella mielipidekirjoittelusta v 2014 – 2024 voin sanoa, että jokin on muuttunut verrattuna 1970 – 90 -lukuihin. Jälkimmäisinä aikoina tosin toki vain luin mielipidekirjoituksia. Mutta minusta 1970 – 90 -luvuilla kyettiin olemaan eri mieltä provosoitumatta, ottamatta asioita henkilökohtaisesti, perustellen oma mielipide huolellisesti ja vastaamaan asiallisesti olematta ilkeä. Toki tuolloin mielipiteitä kirjoitettiin lehtiin ja vastaamiseen meni ainakin kirjeen kululta vaaditut päivåt. Mielipiteet kirjoitettiin käsin tai kirjoituskoneella, jolloin niiden miettimiseen, tyylittelyyn ja itse kirjoittamiseen meni enemmän aikaa. Samalla, kun sekä oman että vastapuolen sanoman joutui moneen kertaan punnitsemaan, ehtivät myös pahimmat tunnekuohut rauhoittua. Toki netin ja älylaitteidenkin aikana voi itselleen ottaa aikaa, niin minäkin pyrin tekemään, mutta toisinaan uutiset ehtivät vanhentua siinä, kun on sanottavansa saanut valmiiksi. Silti ei voi olla ihmisiä sivukorvin kuunnellen huomaamatta, että myös suomalaisten tyyli puhua toisilleen on muuttunut aggressiivisemmaksi. Ehkä tästä voidaan syyttää käytöstapojen katoamista. Ennenmuuta se on kuitenkin seurausta yhteisen arvopohjan murenemisesta. Kukaan ei halua ainakaan tahallaan loukata ihmistä, jonka kokee olevan samalla puolella. Nyt suomalaisista on tullut toistensa vihollisia.Heikon arvopohjan omaava yksilö etsii itselleen vahvistusta ulkopuolelta, koska ei luota itseensä. Heikon arvopohjan omaava yksilö myös koko ajan kaivaa toisen ihmisen kommentteja ja mielipiteitä etsiäkseen niistä vahvistusta epäilyilleen. Ja koska kukaan ei ole täydellinen, niitä varmasti löytyy. Niinpä Suomikin etsii kuvitellun tai todellisen uhan edessä apua vahvoiksi mieltämiltään voimilta. Niinpä suomalaiset eivät kykene enää toimimaan järkevästi yhdessä, yhtenäisenä kansakuntana.
Entisen KGB:n agentti Yuri Bezmenovin mukaan mikä tahansa yhteiskunta voidaan tuhota muutamassa vuosikymmenessä neliportaisen ohjelman avulla. Nämä portaat ovat 1. Demoralisaatio 2. Destabilointi 3. Kriisi ja 4. Normalisointi. Me Suomessa olemme käyneet läpi demoralisaation, jossa kansallistunne, arvot ja muut niin yksilön psyykettä kuin yhteisöä koossa pitävät voimat on romutettu ja ihmisistä on tullut herkästi loukkaantuvia, itsekkäitä, epävarmoja ja pohjimmiltaan pelkureita. Myös Suomen rikoslaki, jossa itseä tai väkivallan uhriksi joutunutta puolustava voi saada syytteen, kun taas taparikollinen palkitaan paljousalennuksella, heijastelee yhteiskunnan demoralisaatiota. Tai koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua, kun kiusaajan päätä silitetään.
Olemme myös jo pitkään olleet destabilointivaiheessa, jossa yhteiskuntaan on luotu erilaisten enemmän tai vähemmän kannanottoa puolesta tai vastaan vaativien ilmiöiden avulla jakolinjoja. Tällaisia ovat esim vuosien 2015 – 2016 pakolaisvyöry. Tuolloin tulijat olivat talouden pelastajia, joiden motiiveja ei saanut kyseenalaistaa, eikä rajaa voinut muka sulkea. Nyt, kun tasan samat kolmansien maiden asukkaat läpsyttelevät itärajan yli, on raja saatu suljettua ja tätä tukeva laki vielä erikseen nuijittu pöytään.
Nyt olemme matkalla kohti kriisivaihetta, ellemme jo osittain ole kriisissä, ainakin Pekka Toverin mukaan olemme. Se, millaiseksi Yuri Bezemenovin normalisointivaihe sitten muodostuu, sitä en uskalla edes kuvitella. Yuri Bezemenov loikkasi v 1980 lånteen ja vei KGB:n opit mukanaan, joten molemmat osaavat yhteiskunnan tuhoamisen.
”- – – myös suomalaisten tyyli puhua toisilleen on muuttunut aggressiivisemmaksi – – -” Tätä ei voi olla huomaamatta jos vilkaisee tauon jälkeen vaikka jotain Murhainfoa. Jotakin ehkä peruuttamatonta on tapahtunut, jokin on rikki ja pysyy rikkinäisenä? Jos huikentelevaisella 20-luvulla pysytään . jazztytöt, laittomat huumeet – niin ”korona” on tietysti trauma jonka käsittely ei ole edes alkanut. Ja tuskin voi pariin vuosikymmeneen alkaakaan. Pari vuotta sitten vain alkoi vain toinenkin meteli, koskien maata josta suomalaisten valtava enemmistö ei tiedä mitään, eikä haluakaan tietää.
Kyllä, ja kyseisen maan lippu vedetään salkoon, kun oman maan lippu tai vaakunaleijona kaulakoruna on rasismia. Siksi kai kansallistunnukset haluttiin pois maahantulijavyöryn varjolla, jotta niiden tilalle voitiin asettaa jonkun muun maan tunnukset. Tosin tuo eräs muu maa on ollut jo pidempään salainen projekti, mm Jussi Halla-Aho on opiskellut nuoruudessaan ukrainan kieltä ja kirjallisuutta, ja ukrainalaisia mansikanpoimijoita on tuotu kesäisin Suomeen. Liekö siinä mansikanpoiminnan ohessa ollut muutakin ohjelmaa. Mutta käytännössä Ukrainasta on tullut kuin tyhjästä yksi tärkeimmistä liittolaisista, ellei tärkein, koska on sanottu, että Ukraina sotii Suomen puolesta. Suomalaisissa on tietysti niitä, joille etenkin akselivaltion tappio II MS:ssa on jäänyt hampaan koloon ja joille Ukrainan sota näyttää avanneen mahdollisuuden revanssiin, ja valtamedian uutisointi toki ruokkii toivoa Ukrainan voitosta. Mutta, missä vuosien kulttuuriyhteistyö, turismi, opiskelijavaihto, TV-dokumentit, kaupankäynti, valtiovierailut, yståvyyskaupungit, jne, jolla maat tulevat keskenään tutuiksi, ystävystyvät ja niiden välinen luottamus syvenee. Ja Ukrainan eroaminen edukseen Venäjästä tulisi jollain lailla näkyviin.
Sinänsä olen Ukrainan sodan suhteen neutraali, Ukraina julistautui 1990-luvun alussa itsenäiseksi ja tällöin sillä on itsenäisen maan oikeudet päättää omasta kohtalostaan. Itsenäistyneen yksilön tavoin myös Ukraina joutuu kansakuntana oppimaan erilaisten valintojen kautta maailmanpolitiikan kovatkin realiteetit. Venäjä myös oli hyökkäävä osapuoli, mutta mikään maa ei ryhdy sotaan ilman syytä. Venäjän virallinen syy oli Ukrainan aktivoituminen Luganskin ja Donetskin, jotka Venäjä miehitti v 2014 venäläisenemmistöisinä alueina, rajalla mm tykistökeskityksin. Mikäli me suomalaiset olisimme puolueettomia, suhtautuisimme Ukrainan sotaan neutraalisti ja toimisimme ETYK-hengen mukaisesti rauhanvälittäjinä. Rauhan välittäminen edellyttää aina molempien osapuolten näkemysten kuuntelemista ja huomioon ottamista. Molempien osapuolten näkemysten kuunteleminen puolestaan vaatii kypsyyttä. Nyt suomalaiset ovat asettuneet vain toisen osapuolen puolelle, luopuneet puolueettomuudestaan. Kuin lapset hiekkalaatikolla he osoittavat Venäjää sormella: ”Venäjä hyökkäsi, Venäjän hyökkäyssota…” , ja odottavat, että joku suurempi huomaisi ja tulisi rankaisemaan tuhmaa Venäjää.
Todennäköisesti suomaalaiset kusetetaan sotaan jollain false flag tms psyop kuviolla. Esim veden jakelun sabotointi jolla saadaan mobilisoitua raivopäät rintamalle. USAlla on perinteisesti kokemusta mm Pearl Harbor, WTC 911, Gulf of Tonkin, ms Lusitania ym false flag operaatioista joilla saadaan aivoton massa liikkeelle.
Mietin vielä, oliko Pekka Toverin toteamus, että Suomi on jo sodassa Venäjän kanssa ja sitä seurannut juupas – eipäs väittely tarkkaan harkittu psy op. Ihmisiä valmistellaan varsinaiseen sotaan, pistämällä heidåt miettimään, mitä ja millainen sota on, mitä siinä tapahtuu ja mitä siitä seuraa. Sitten he rupevat tarkkailemaan ympäristöään ja tekemään havaintoja, joita he vertaavat päätelmiinsä. Me suomalaiset emme ole kourallista lukuun ottamatta nähneet sotaa 80 vuoteen muuten kuin telkkarista tai tietokonepeleistä, joten tarvitaan hieman psykologista valmennusta demoralisaation lisäksi.