Kuusi ulkomaisen sotilasilmailun ilmatilaloukkausta Suomessa – kolmesta vaiettu

Mainos. Artikkeli jatkuu alla.

Suomessa on vuonna 2025 raportoitu mediatietojen mukaan kolmesta venäläisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksesta. Traficomin ylläpitämän ilmatilaloukkausraportin mukaan ulkomaisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksia on kuitenkin tapahtunut tänä vuonna kaikkiaan kuusi.

Puolustusministeriö on tiedottanut tämän vuoden aikana kolmesta epäillystä Venäjän ilmatilaloukkauksesta, jotka tapahtuivat Hangossa 7. helmikuuta, Porvoon edustalla 23. toukokuuta sekä niin ikään Porvoon edustalla 10. kesäkuuta.

Kolmesta muusta ulkomaisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksesta ei ole julkisuudessa hiiskuttu.

Tuntemattomille tapauksille kirjatut ajankohdat raportissa ovat 19. maaliskuuta sekä 19. ja 25. kesäkuuta. Maaliskuun tapauksen alueeksi on määritelty Helsinki-Vantaan lentoaseman rajoitusalue (EFHK) ja kesäkuun tapauksille on kirjattu EFIN.

Traficomin ilmatilaloukkausraportilla esiintyvä merkintä EFIN viittaa Helsinki FIR -alueeseen (Flight Information Region). Tämä ei tarkoita rajoitusaluetta tai suoraan Suomen ilmatilaa, vaan aluetta, jonka lennonvarmistuksesta Suomi vastaa kansainvälisten säädösten mukaisesti. Käytännössä se kattaa Suomen suvereenin ilmatilan sekä osan Suomenlahden kansainvälisestä ilmatilasta, jossa Suomi tarjoaa lennonvarmistuspalvelua.

Maaliskuun tapausta lukuunottamatta tässä artikkelissa mainituille ja raportoiduille ulkomaisen sotilasilmailun loukkauksille on siis kirjattu alueeksi EFIN, mikä kertoo, että ne tapahtuivat alueella, jolla Suomi vastaa lennonvarmistuksesta.

Mainos. Juttu jatkuu alla.

Traficomin Turvallisuustietotoiminnosta erityisasiantuntija Tapani Maukonen kommentoi, että raportilla näkyviä tapauksia voivat olla tilanteet, jossa ulkomainen sotilaskone lentää luvatta Suomen ilmatilaan tai tapaukset, joissa ulkomainen sotilasilmailu on esimerkiksi osallistunut Suomen sisällä harjoitukseen ja lentänyt ulos harjoitusalueelta päätyen valvottuun ilmatilaan ilman vaadittavaa selitystä.

“Tapauksissa on ollut kyse jälkimmäisen kaltaisista tilanteista sekä yhdessä tapauksessa lupamenettelyssä olleesta epäselvyydestä”, Maukonen kommentoi.

Maukonen painottaa vielä erikseen, että raporteissa esitetyt tiedot perustuvat siviilitoimijoiden Traficomille toimittamiin poikkeamailmoituksiin.

“Meidän tilastoissa näkyvät vain Traficomille ilmoitetut tapaukset. Näiden lähteenä on tyypillisesti lennonjohto”, Maukonen tarkentaa.

Puolustusministeriön kaikki tänä vuonna tiedottamat venäläisen sotilasilmailun ilmatilaloukkaukset löytyvät myös Traficomin raportilta, mikä tarkoittaa, että ne ovat siviilitoimijoiden ilmoittamia.

“Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella on toki omat menetelmänsä seurata ja valvoa ilmatilaa”, kertoo Maukonen.

Puolustusministeriöstä ei vastattu Verkkosanomien tiedusteluun uutisoimatta jääneistä ulkomaisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksista. Täten epäselväksi jää, millä perusteella ministeriö valikoi tiedotettavat ilmatilaloukkaukset ja onko ministeriön tietolähde siviili- vai sotilaspuolelta.

Vuoden 2024 aikana ulkomainen sotilasilmailu merkittiin Traficomin tilastoihin syylliseksi ilmatilaloukkauksiin niin ikään kuudesti.

Kaikkiaan Suomessa on Traficomin tilastojen mukaan raportoitu vuosittain keskimäärin 140 erilaista ilmatilaloukkausta vuosina 2014-2024. Samalla ajanjaksolla ulkomaisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksia on raportoitu kaikkiaan 42 kertaa.

Noin puolet ilmatilaloukkauksista tapahtuu kotimaisen yleisilmailun toimesta ja 15 prosenttia harrasteilmailun toimesta. Ulkomainen yleisilmailu vastaa vajaasta kymmenestä prosentista. Ulkomaisen sotilasilmailun osuus ilmatilaloukkauksista on noin kolme prosenttia.

Kommentti:

Puolustusministeriö on päättänyt tiedottaa vain kolmesta viranomaisten tietoihin tänä vuonna kirjatusta, kaikkiaan kuudesta ulkomaisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksesta.

Tämä herättää kysymyksen tiedotuslinjasta: millä perusteella osa tapauksista kerrotaan ja osa jätetään viranomaisrekisterin varaan? Avoimuuden kannalta käytäntö on ongelmallinen, sillä kansalaisilla on oikeus tietää, kuinka usein Suomen ilmatilaa loukataan.

On ymmärrettävää, ettei kaikkia yksityiskohtia voida kertoa turvallisuussyistä, mutta loukkauksista voisi tiedottaa yhteneväisesti. Muiden kuin venäläisten ilmatilaloukkausten uutisarvoa nostaisi nimenomaan se, että suurennuslasin alle julkisuudessa retosteltavaksi nostetaan ministerin kommentein ryyditettyinä venäläisten pienimmätkin navigointivirheet.

Mainos. Juttu jatkuu alla.

Juuri siksi avoimuus olisi tärkeää. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että jokaisesta sotilasilmailun loukkauksesta kerrotaan, jotta myös venäläisten ilmatilaloukkaukset asettuvat oikeaan kontekstiin ja mittakaavaan, eikä kansa ala kuvitella, että näitä virheitä – joita siis sattuu satamäärin vuositasolla – tapahtuu vain venäläisille sotakoneille.

Asiantuntijoiden, poliitikkojen ja kommentaattorien korostaessa, että virheillä tai vahingoilla ei venäläisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksia voi selittää, olisi tietysti kiinnostavaa kuulla, millä vaiettuja ulkomaisen sotilasilmailun ilmatilaloukkauksia sitten selitetään?

Lue myös: