Pääkirjoitus 4.12.2023: Onko suomalaisilla medialukutaitoa ensinkään?
Medialukutaidon tila Suomessa huolettaa. Vastamedian tekijälle syntyy toisinaan mielikuva, että suomalainen voisi uskoa tekstiin valtamediassa, mutta leimata saman tekstin valeuutiseksi, jos se esitettäisiin hänelle toisessa lähteessä. Suomen ylivoimainen kärkipaikka sotauutisointiin luottavana maana on hälyttävä signaali. Suomessa ei selvästi ole ymmärretty, että sodissa ensimmäinen uhri on totuus.
Mainos. Artikkeli jatkuu alla.
Medialukutaidon tila Suomessa huolettaa. Vastamedian tekijälle syntyy toisinaan mielikuva, että suomalainen voisi uskoa tekstiin valtamediassa, mutta leimata saman tekstin valeuutiseksi, jos se esitettäisiin hänelle toisessa lähteessä. Suomen ylivoimainen kärkipaikka sotauutisointiin luottavana maana on hälyttävä signaali. Suomessa ei selvästi ole ymmärretty edes sitä, että sodissa ensimmäinen uhri on totuus.
Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2019 selvitys “Medialukutaito Suomessa – Kansalliset mediakasvatuslinjaukset” toteaa mediakasvatuksen nykytilasta ja maisemasta (s. 30) seuraavaa:
“Medialukutaidon tila Suomessa on pitkälti selvittämättä. Eri valtioiden medialukutaidon tilasta on tehty kansainvälisiä vertailuja, joissa suomalaiset ovat pitäneet kärkisijoja. Tosiasiassa medialukutaidon laajuuden ja monitulkintaisuuden sekä tutkimusmenetelmähaasteiden vuoksi medialukutaidon tasoa on vaikeaa luotettavasti mitata väestötasolla. Mediakasvatuksen kehittämisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että ihmisten mediaan liittyvistä oppimisprosesseista, osaamisesta ja niiden kehittämisestä olisi laadukasta tietoa saatavilla.”
Kuten edellä todetaan, Suomi on pitänyt kärkisijoja kansainvälisissä vertailuissa. Myös viime kesänä julkaistussa Naton kyselyssä suomalaiset pitivät kärkisijaa, kun kysymys aseteltiin seuraavasti:
“Luotatko siihen, että maasi viestimet kertovat totuuden Ukrainaan kohdistuneesta hyökkäyssodasta?”
Kyselyssä “kyllä” vastanneiden suomalaisten osuus jäi hieman alle 40 prosentin siinä missä valtaosassa vertailun maista lukemat jäävät selvästi alle 20 prosentin.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Suomalaisista selvästi “ei” sanoi vain muutama prosentti vastaajista, mikä on vielä huolestuttavampaa.
Tämä viittaa vahvasti siihen, että kriittinen medialukutaito, joka siis painottaa taitoja, joiden avulla ihminen pystyy arvioimaan mediasisältöjä kriittisesti ja median esitystapoja tulkiten, loistaa suomalaisten keskuudessa enemmän poissaolollaan.
Suomalaisilla ei siis selvästikään näytä olevan realistista käsitystä siitä vanhasta tosiasiasta, että sodissa ensimmäinen uhri on totuus, niin sokeaa on luottamus suhteessa moniin muihin maihin.
Suomalaisten luottamus uutisiin huolestuttaa enemmän, kuin on ylpeyden aihe
Samaa huolestuttavaa kieltä kertovat monet muutkin selvitykset ja tutkimukset. Suomi on pitänyt kärkipaikkaa uutisiin luottavana maana myös asiaa mitanneissa eurobarometreissä. Tammikuussa puolestaan Ylen tutkimus kertoi, että luottamus uutisiin on lisääntynyt.
Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin uutisten käyttöä 46 maassa vertailevan Digital News Report 2023 -kyselytutkimuksen mukaan Suomessa uutisiin luottavien osuus on kasvanut yhtäjaksoisesti jo kolme vuotta ja nousi jälleen uuteen ennätykseen. Itse seuraamiinsa uutisiin luottaa Suomessa 76 prosenttia aikuisesta väestöstä. Osuus nousi vuodesta 2022 prosenttiyksiköllä.
Useimpiin uutisiin luottavien määrä pysyi Suomessa viime vuoteen verrattuna ennallaan 69 prosentissa.
Suomi on tutkimukseen osallistuneista maista ainoa, jossa osuus ylittää kaksi kolmasosaa!
Vastamediaa pitkään seuranneena ja Vastaan Sanomia 1,5 vuotta pyöritettyäni olen jo pitkään nähnyt sen, mitä suomalaisten medialukutaito, mediakriittisyys ja lähdekritiikki käytännössä tarkoittavat.
Asian voi tiivistää seuraavaan ilmiöön:
Kun Yle, Helsingin Sanomat tai jokin muu suurempi suomalainen, perinteinen media julkaisee uutisen lähteistäen Reutersia, Associated Pressiä, AFP:tä tai jotakin muuta suurta ulkomaalaista mediaa tai uutistoimistoa, suomalainen lähtökohtaisesti luottaa siihen.
Vastamedian samoja lähteitä käyttävät uutiset sen sijaan ovat joidenkin suomalaisten mielestä “valeuutisia” tai “propagandaa”.
Tätä suomalaisten lähdekritiikki on käytännössä. Suomalainen ei lähtökohtaisesti näytä arvioivan uutisen faktapohjaisuutta sen perusteella, mikä on sen suhde todellisuuteen, vaan julkaisijan perusteella. Suomalainen luottaa sanansaattajaan jopa enemmän, kuin omiin silmiinsä ja omaan älyynsä.
Kun verkkolehti nimeää itsensä Vastaan Sanomiksi, suomalainen ajattelee, että se on valemedia, vaikka ei pystyisi osoittamaan ainoatakaan valhetta koko sivustolla.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Tämä on käsittämätön ilmiö ja myytti, jota Vastaan Sanomat haluaa pelkällä olemassaolollaan purkaa.
Uutisten välttely ja ”viihdekäyttö” ovat kasvavia ongelmia
Digital News Report 2023 -kyselytutkimus kertoo kasvavaksi ja luottamusta uutisiin nakertavaksi ilmiöksi uutisten välttelyyn. Sen mukaan Suomessa uutisia välttelee vähintään toisinaan 21 prosenttia väestöstä. Vuonna 2019 välttelijöiden osuus oli 17 prosenttia. Uutisaiheista kaikkein vältetyin oli Ukrainan sota.
Tämä kertoo nähdäkseni osaltaan kasvavasta uutisten viihdekäytöstä, joka on ilmiönä mitä huolestuttavin.
Suosittelen kiinnittämään huomiota missä tahansa odotushuoneessa tai yleisötilaisuuden tauolla tapahtuvaan ihmisten käyttäytymiseen. Taskusta kaivetaan lähes säännönmukaisesti puhelin ja sieltä selataan Iltalehteä tai Ilta-Sanomia, ajan ja tylsyyden tappamiseksi.
Ei niitä iltapäivälehtiä lätkämatsin erätauolla siksi taskusta kaiveta, että niiden kanssa vaivattaisiin päätä vaan sieltä katsotaan mitä se Putin nyt on keksinyt ja puidaan nyrkkiä odotellessa, että päästään taas puimaan nyrkkiä ottelun erotuomarille, kun seuraava erä pyörähtää käyntiin.
Uutisten välttely on ilmiönä mitä kiinnostavin myös vastamedian näkökulmasta. Siinä, missä osa torjuu kaiken ikävistä asioista uutisoinnin uutislähteestä riippumatta, voi hyvinkin arvella, että vastamedian uutisia vältellään myös siksi, että se tuottaa näkökulmia, jotka särkevät valtamedioiden ruokkimaa maailmankuvaa.
Tähän liittyy taannoinen uutisointimme BBC:n omien toimittajien esittämästä kritiikistä työnantajaansa kohtaan. Kahdeksan BBC:n toimittajaa syytti mediayhtiötä puolueellisuudesta Israelin ja Palestiinan konfliktin käsittelyssä.
Toimittajat totesivat, että termejä kuten “teurastus” ja “julmuudet” käytetään kuvaamaan vain Hamasin rikoksia. BBC kuvaili Hamasia “alueen väkivallan ainoaksi yllyttäjäksi ja tekijäksi“, mikä on toimittajien mielestä “epätarkkaa“.
BBC ei toimittajien mielestä myöskään kohdellut israelilaisia ja palestiinalaisia uhreja tasa-arvoisesti ja he painottivat, että “palestiinalaissiviileistä puuttuu inhimillistä tietoa“.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
BBC:n toiminta heijastelee koko länsimaisen median toimintaa myös Ukrainan konfliktin osalta. Teurastus ja julmuudet on varattu osapuolelle, joka halutaan esittää pahiksena. Inhimillistämistä taas painotetaan haluttujen hyvisten ja viattomina uhreina esitettävien puolelle.
Pitkälti vastamedioiden rooliksi Ukrainan konfliktin osalta on jäänyt sotaan johtaneiden kehityskulkujen taustoittaminen ja Venäjän hyökkäykseen johtaneiden lännen provokaatioiden esilletuominen, jotka tekevät hyökkäystä ymmärrettävämmäksi, kuin mitä se länsimaisten medioiden toisteleman narratiivin mukaan on.
Länsimaissa kulma on ollut, että Venäjän hyökkäys olisi “provosoimaton”. Näin myös perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho julisti puheessaan Ukrainan parlamentissa.
On selvää, että sanan “provosoimaton” käyttö ei millään tavalla kuvaa konfliktin juurisyitä, vaan pikemminkin tähtää niiden pois pyyhkimiseen.
Vihaan venäläisiä tai palestiinalaisia kohtaan osatotuuksilla, ladatuilla sanoilla tai suoranaisilla valheilla kiihotettu kansa ei halua suggeroidussa vihassaan enää kuulla sellaisia tosiasioita, jotka tuottavat epävarmuutta siitä, kuka oikeastaan olikaan hyvä ja kuka paha, missä kulkee hyvän ja pahan raja ja kummalla puolella rajaa oikeastaan kuuluisi seistä.
Kun ihmisen maailmankuvaa kyseenalaistavaa ja epävarmuutta tietoisuuteen luovaa uutisointia vyörytetään silmille, sitä halutaan vältellä. Moraaliset pohdinnat ovat kivuliaita ja vaivalloisia. Uutisten viihdekäyttö on helpompaa, kun tarjolla on tarinoita, joissa on samaistuttavat hyvikset, etäiset pahikset ja selvä kuva oikeasta ja väärästä, kuin Hollywood-elokuvissa.
Systemaattinen kertomatta jättäminen – valtamedian vallankäytön avainkeino niin meillä kuin muuallakin
Suomalaisesta mielenmaisemasta kertoi myös Suomen Nato-prosessi, jossa lyhyessä ajassa, valtamedian tuella suomalaiset käännettiin Nato-vastaisesta kansasta Nato-myönteiseksi. Tai näin ainakin mielipidemittaukset väittivät.
Tämä tapahtui länsimaisen valtamedian vallankäytön avainkeinon, systemaattisen kertomatta jättämisen tuloksena.
Suomalaisille ei kerrottu sellaisista tosiasioista ja näkemyksistä, joilla Venäjän hyökkäys Ukrainaan olisi tullut edes hieman perustellummaksi ja ymmärrettävämmäksi.
Suomalaisille ei taustoitettu tapahtumia riittävän pitkällä aikavälillä aina vuoden 2008 Naton huippukokouksesta lähtien, kuten maailmankuulu valtiotieteen professori John Mearsheimer on tehnyt. Suomessa tunnetuista poliitikoista vain Paavo Väyrynen on kyennyt laajempaan analyyttiseen katsantoon. Väyrynen on Mearsheimerin tapaan valtiotieteilijä.
Taustoja tuntevat syvällisesti vain harvat ja heidän äänensä hukkuvat systemaattisen sosiaalisessa mediassa tapahtuvan nimimerkkien takaa haukkumisen ja trollaamisen sekaan. Vastamedioita leimataan valemedioiksi ja pintaan pulpahtelevista, länsinarratiivia kyseenalaistavista tosiasioista kertovia uutisia valeuutisiksi.
Silloinkin, kun näihin näkökulmiin tai oleellisiin tosiasioihin on viitattu valtamedioissa, niihin on viitattu ennen muuta venäläismedian kautta ja vihjattu, että kyse olisi Kremlin propagandasta, joka suurelle, tietämättömälle yleisölle käy synonyymista valehtelulle.
Venäjän mediaan viitataan usein kategorisesti propaganda-viitteiden siivittämänä, mikä jättää huomiotta sen ilmiselvän tosiasian, että vaikka autoritaarisesti johdetussa valtiossa valtaa pitävien kritisointi voisi olla toimittajille kohtalokasta, mikään ei estä venäläistä lehdistöä tekemästä laadukasta ja faktapohjaista, länsikriittistä journalismia aivan samoin, kuin lännessä on turvallisempaa ja mukavampaa kritisoida Venäjää, kuin valtaa pitäviä tai liittolaisia.
Mikäli tosipohjaista journalismia, joka ilmiselvästi muokkaa mielipiteitä konfliktista jonkun osapuolen hyväksi tai toista vastaan, halutaan yhä kutsua propagandaksi, sanaa “propaganda” ei voi varata vain jollekin osapuolelle, kuten “teurastusta” Hamasille BBC:n tapaan. Vaan kukapa tunnustaisi suoraan tekevänsä propagandaa?
Venäläinen media saattaa länsikriittisessä journalismissaan toki soveltaa samoja kieroja kertomatta jättämisen keinoa, kuin länsimainen mediakin uutisoidessaan Venäjästä.
Siinä, missä lännessä Venäjän toimille ei koskaan nähdä mitään hyvää syytä ja kaikki sen ratkaisut näyttävät perustuvan silkkaan pahuuteen – koska lukijoiden suuttumusta lieventävät asianhaarat jätetään mainitsematta – länsi saadaan täsmälleen samoilla keinoilla näyttämään pahuuden ja syntisyyden tyyssijalta venäläisten silmissä.
Ja sitten tekopyhästi ihmettelemme, kuinka valtaosa venäläisistä voi tukea Putinia ja tämän sotaretkeä, kuin emme tietäisi mitään niistä keinoista, joilla mielipiteitä muokataan.
Ylitsevuotava luottamus valtamedian uutisiin altistaa Suomen vieraiden intressien läpitunkevalle vaikutukselle median omistussuhteiden kautta. Kriittiset äänet eivät tavoita suomalaisia esimerkiksi merkittävien poliittisten päätösten osalta ajoissa ja riittävällä voimalla, ennen kuin on liian myöhäistä.
Toisaalta myös aliluottamus ja välttelykäyttäytyminen vallitsevaa mielipideilmastoa kohtaan kriittisiin uutisiin, joiden lähteitä leimataan muun muassa poliittisista syistä tarkoituksella kyseenalaisiksi niiden vaikutusvallan patoamiseksi, on aidon kansanvallan toteutumisen kannalta vakava ongelma.
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 19.12.2025PerspektiiviJeffrey Sachsilta avoin kirje Friedrich Merzille: ”Opetelkaa historiaa, herra liittokansleri!”
- 18.12.2025TalousPurra vaatii keskustelua eurojäsenyyden haitoista
- 14.12.2025UlkomaatFico: ”Jos venäläisen tai ukrainalaisen elämä on paskan arvoinen, en halua olla osa sellaista Länsi-Eurooppaa”
- 13.12.2025UlkomaatHallitsevat ryhmät estivät EU:n ulkosuhdehallintoa koskevan korruptiokeskustelun Euroopan parlamentissa

Lataa sovellus
Sitten kun vuosien tutkimuksen tulokset lyö pöytään; poistetaan omalla nimellä kirjoittaminen jopa ”vastamediassa”. ( ”Suomi rikollisten käsissä” mm. yksi tällainen ). 1 000 lukijaa on liikaa Suomen ”mediassa”, kun pystyt perustelemaan kantasi.
Uusi EU-laki tulossa toimittajien suojaksi ”aiheettomia” kanteita vastaan; samoinko kuin Euroopan ”ihmisoikeustuomioistuimessa”, jonka ”organisaatiota” 2014 muutettiin niin, että yksi suomalaistuomari voi seuloa pois käsittelystä ”selvästi aiheettomat tapaukset”.
Näitä aiheettomia on 97 – 99 % nykyään; ( lähde eduskunnan oikeusasiamiehen vuosiraportit eduskunnalle ).
Tarkemmin voi tutustua myös EOA kansliapäätökseen 1350/4/08 … EIT tuomarin jääviyksiä ei voida tutkia, vaikka kysymyksessä olisi Suomen valtion valitsema henkilö.
Suomen ihmisoikeusrikoksille on näin luotu peittelyjärjestelmä; jota ei voida tutkia / syyttää. EOA päätös 876/2/05 … poliisilla ei ole oikeutta suorittaa esitutkintaa kansalaisen sille ilmoittamassa presidentin- ja ministerinvastuuasiassa.
Suomen ”perustuslain” 118 § 3 momentti … Kansalaisten kokemat ihmisoikeusloukkaukset … syyteoikeutta ei kuitenkaan ole mikäli syyte perustuslain mukaan on käsiteltävä Valtakunnanoikeduessa.
Ilman tätä seulontajärjestelmää kaikki PL 118 § 3 momentin tapaukset ensimmäisenä oikeusasteena käsiteltäisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Näistä asioista keskustelu niiden oikeilla nimillä on koko Suomessa kielletty ?
Kaikki edellämanitut dokumentit ovat julksia; kuten 8.9. 2005 jätetty tuonkaltainen rikosilmoitus Porin poliisille; Kansalaistorilla 25.5. 2021 jätetty rikosilmoitus sekä Syyteilmoitus Valtakunnansyyttäjänvirastoon 9.12. 2005 . ( Lasten, hetero-aviomiesten ja pienyrittäjien lainsäädännöllisen syrjinnän lopettaminen Suomessa)
Iso osa niistä jotka ei luottanut valtamediaan yhtään, ennen Ukrainan sotaa, luottaakin siihen Ukrainan sodan alkamisen jälkeen täysin.
Myöskin perussuomalaisissa joissa sitä mediaa rankasti aina arvosteltiin, niin nyt uskotaankin kaikki Ukraina jutut samantien sellaisenaan, ihan niitä videopelentäjä kiovan aaveita myöten.
Hyvin Suomen tilaa tiedotuksessa kuvaava artikkeli. Mutta miksi suomalaiset uskovat tiedotuksen rehellisyyteen enemmän kuin muiden valtioiden kansalaiset. Siihen vastaus löytyy Edward Duttonin kirjasta Suomen vaiennettu raiskausepidemia, joka on suomennettu ja kielletty kirja, nyt loppunut. Syynä lienee kirjan sanat ”Vielä vuonna 2003 Oulu oli juuri sellainen kuin minkälaiseksi ulkomaalaiset sen kuvittelevat: rauhallinen, hiljainen ja hyvin suomalainen. Joulukuuhun 2018 tultaessa koko maa kouristeli Oulun islamilaisen lastenraiskausskandaalin kourissa.”
Kirja kuvaa hienosti suomalaista luonnetta, joka on syntynyt ankarissa arktisissa säissä satojen vuosien aikana. Siihen kuuluu suuri luottavaisuus, korkea älykkyys ja altruismi (epäitsekkyys, pyyteettömyys, uhrautuvuus, lähimmäisenrakkaus) ja tietenkin luottavaisuus muihin suomalaisiin. Kaikki tämä olikin totta viela 1960 paikkeilla. Toimittajatkin kuuluivat tähän suomalaiseen ryhmää ja välittivät rehellistä tietoa. Näin ei enää ole. Kirja antaa selityksen muutokselle. Alhaisimman vauvakuolleisuuden maassa ilkeitä aivomutaatioita on suurella osaa kansalaisista ja nämä narsistisina ja omaa etuaan tavoittelevina ovat päässeet johtoasemiin ja myös toimittajiksi. (Kylmässä Suomessa mutaatioista kärsivät kuolivat ennen lisääntymsikää, nyt jäävät henkiin terveydenhoidon kehityttyä. Suomen lapsikuolleisuus oli vielä 1900 noin 50%, nyt kai 1%) Suurimmalla osalla kansalaisista on vanhat periytyneet geenit määräävät edelleen ja panevat uskomaan julkiseen valehteluun muita ryhmiä enemmän.
Heh, Suomen keskittynyt valtamedia on huono vitsi joka ei naurata.. ennemmin itkettä kuinka helposti he pysryvät määkijä kansaa psykologisilla operaatioilla ohjailemaan. Näitä psyop manipulaatioita johdetaan ”globalistisista käårmeenpesistä” ja media näitä aivopesuja kiltisti toteuttaa.
Pelottavaa kuinka helposti lammaslauma muuttuu fanaatikoiksi kun heidän mieliä pelolla manipuloidaan. Esim pakkorokotuksilla halusivat lampaat äskettäin laumasuojaa.. bää bää pässinpäitä vietiin kuin pässiä narussa.Yhteiskunnan muuttaminen totalitaristiseksi kommunistiseksi dystopiaksi on Suomessa helppoa kuin heinän teko.. jota näille uhrilampailie valheiden ohella syötetään.
Suomen ”media” oikein otettiin haltuun 2005 hallituksen tilaamalla ”tutkimuksella”: ”Media ja demokratia Suomessa / Kriittinen näkökulma”.
Tutkimus suoraan sanoo: ”Ratkaisevassa roolissa tässä on YLE.” ”Tärkeää on myös pieneten, mutta merkittävien lehdistötukien käyttö”.
YLE otettiin käyttöön YLE-verolla miltei heti tutkimuksen valmistumisen jälkeen; ja ”lehdistötukea” kasvatettiin massiivisesti.
Onko tämä ”tuki” ollut tukea vai lahjontaa ?
Kuitenkin puolueettoman tiedonvälityksen lakattua 2005 – 2006 Suomen hallitus ryhtyi toimeen Kansainvälisen rikostuomioistuimen lahjomiseksi toimivallattomaksi kansalaisten omaisuuden ryöstämisessä ! He 55/2007 ajettiin eduskunnassa läpi väärillä tiedoilla ja salaamalla: ”Välitöntä tarvetta rikoslain muuttamiseksi ei ole”. Versus lain lausunnonantajan lausuma: Rikoslakia tulee muuttaa, ettei missään tapauksessa käy niin, että kun koko maan laki / oikeusjärjestelmä on todettu toimivallattomaksi Kansainvälinen rikostuomioistuin saa toimivallan Suomea koskevissa asioissa. ( EOA 876/2/05 … poliisilla ei ole oikeutta suorittaa esitutkintaa ).
Kyse ei ole ”medialukutaidosta”; vaan siitä, että media saamansa LAHJONNAN ( ”mediatuki” ) takia salaa julkista lainsäädäntötyötä Suomen kansalaisilta ja mukana tässä ovat ulkomaiset tahot ”verkkovalvontakeskuksen” kanssa.
Tämän kaiken avulla kansalta on salattu 2008 ( He 55/2007) pohjalta allekirjoitettu ”sopimus”: Suomi maksaa ja pitää Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia sotarikos-”oikeudenkäyntejä”, kunhan Kansainvälinen rikostuomioistuin tulee toimivallattomaksi käsittelemään Suomea koskevia ”yksittäistapauksia”.
Kansainväliselle rikostuomioistuimellekkin valehdeltiin: ”Suomi haluaa itsenäisemmin tutkia tällaisia vakavia rikoksia” . Ja heti ”sopimuksen” jälkeen tehtiin PL 118 § 3 momentti… syyteoikeutta ei kuitenkaan ole mikäli syyte perustuslain mukaan on käsiteltävä Valtakunnanoikeudessa.
Ei enää tarvitse puhua ”medialukutaidosta” vaan ihan oikeasta rikollisuudesta .
Syyteilmoitus siis jätetty 9.12. 2005 ja PL 118 §:n 3 momentin osalta 25.5. 2021 Kansalaistorilla rikosilmoitus.
Olemme Suomessa perustuslaki-paradoksissa: PL 118 § 3 momentti estää PL 118 § 3 momentin petoksellisuuden käsittelyn Valtakunnanoikeudessa.
Tarvittaisiin perustuslakituomioistuin, mutta rikosten tekijät eivät sitä itselleen halua ! Pl 6 § : Kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä: PL 118 § 3 momentti … ähäkutti kansalaiset; me täällä Arkadianmäellä määräämme miten haluamme ilman kontrollia !
Mitähän huumetta piikeissä pistettiin; jotta kansa pysyy hiljaa näistä petoksista ?
Hyvä ja masentava yhteenveto Kautiolta. Lisään vielä masentavamman pointin: Ukraina-uutisointia on mahdoton ymmärtää ilman edeltänyttä koronauutisointia. Ne olivat jo niin uskomattomat 2 vuotta että valtamedia on nyt pysyvässä kriisitilassa. Rauhallinen harkinta-aika olisi myös katastrofi erään tuntemattoman maan heikkotasoiselle eliitille.
Tämän se kahvin, viinan, fluorin, lääkkeiden, hormonien ja pullamössöpaskan mättäminen tekee. Heikkoja älyjä. Kemiallinen piikkilobotomia vielä päälle niin tahdoton, alistumishaluinen orja on valmis.
Tiedättekö miten suomalaisen saa ottamaan piikin tai vaikka hyppäämään (to heittämään sukulaisensa) kallion reunalta alas? No, sanot vain taikasanan. Esimerkiksi ”vapaamuurarit”, ”CIA” tai j**********. Tai epäilet kuulentoa tai mitä hyvänsä. Siis mikä hyvänsä sana, joka on tunnetusti salaliittoteoriaa. Suomalainen tuollaisen sanan kuullessaan raivostuu niin verisesti ja henkilökohtaisesti, että menee ja ottaa heti sen rokotteen pelkästä suuttumuksesta.
Huomaa, että esimerkiksi avaruusolioista puhuminen puolestaan herättää vain huvitusta eivätkä edes välit mene poikki. Kyllä suomalainen tietää mitkä asiat ovat tabu vaikka ei edes tietäisi.
On, niin valtamedian kuin vaihtoehtomedioiden suhteen. Toimittajan käsitys vastuullisesta kirjoittelusta ja median lukemisesta on sensijaan hyvin omituinen.
[…] Pääkirjoitus 4.12.2023: Onko suomalaisilla medialukutaitoa ensinkään? […]